Laulaja Milana Misic: ”Minun piti löytää itsenäisyyteni”

Jaa artikkeli
© Vesa Tyni/Otavamedia
Laulaja Milana Misic, 46, luuli olevansa läheisriippuvainen, mutta huomasi pystyvänsä nauttimaan myös yksinolosta. Perhekeskeiset juhlapäivät tuntuvat silti vaikeilta, kun ei ole lasta eikä puolisoa.

Tunnustan,

että Rakkauslukko-sinkussani on pilkettä silmäkulmassa. Vaikka kappale kertoo siitä, että nainen on yksiössään yksin, hän lähtee uudestaan baanalle. Vaikkei uusi rakkaus heti löytyisi, se kyllä löytyy vielä joskus.

 

Olen pikkuhiljaa

alkanut miettiä, voisinko olla jonkun uuden kanssa. Meillä oli ex-mieheni kanssa pitkä, 23 vuotta kestänyt suhde, joka päättyi vuoden 2014 lopulla. Ero on ollut pitkä ja vaikea, koska kumpikaan meistä ei ollut paha ihminen.

Ehkä olisin pystynyt irrottautumaan suhteesta nopeammin, jos toinen olisi aiheuttanut pahoja asioita. Haluan kuitenkin, että mahdollinen uusi miesystäväni ei muistuta millään tavalla entistä puolisoani – ei edes nimeltä.

 

Nautin

yksinolosta silloin, kun se on omaehtoista. Olen jopa tottunut tietynlaiseen yksinäisyyteen. Perhekeskeiset juhlapäivät tuntuvat silti vaikeilta, sillä minulla ei ole lapsia eikä sitä miestäkään. Siskoni asuu lähellä, mutta hänellä on omat menonsa. Isäni taas keikkailee paljon.

Ihmiset varmaan ajattelevat, että koettuani työssäni onnistumisen hetkiä glamour jatkuu ja menen vaikkapa syömään hienosti jonnekin.

Todellisuus on se, että otettuani esiintymisvaatteet pois, menen yksin kauppaan ostamaan mikroruokaa. Siinä kohtaa tuntuu tosi pahalta. Tiedän, että monet muut menevät perheensä luo ja heillä on kainalo johon mennä, mutta minä kaivan pakkasesta yksin jäätelöpakkauksen. Minua ei odota kukaan missään, joten onnistumisen tunne esityksestä haihtuu hyvin nopeasti. Olisi kiva, että olisi joku, jonka luo tulla.

 

On tärkeää,

ettei koti ole vain paikka, jossa olisin yksinäinen ja jonne menisin itkemään. Minun piti löytää itseni ja itsenäisyys, olla onnellinen. Nyt nauran ja olen iloinen ilman, että tarvitsisin toisen ihmisen rinnalleni. Olin aina luullut olevani läheisriippuvainen, mutta en olekaan.

Rakastan koiria, mutta tässä elämänvaiheessa en voisi ottaa lemmikkieläintä, eikä pikkuyksiööni edes saa ottaa lemmikkiä.

 

Hieron ja rullaan

nikamiani tennispalloilla, kun menen illalla nukkumaan. Lähden tennispallojen avulla myös liikkeelle. Minulla on ollut lapsesta asti selkävaiva.

Varmaan iälläkin on merkitystä, mutta pitkät ajomatkat eivät tee hyvää selälleni. Yleensä hotellien sängytkin ovat minulle aivan liian pehmeitä.

 

Muistan

kun olin 19-vuotiaana Pizza Hutissa töissä ja yksi kundi sanoi, että saan vatsahaavan viimeistään nelikymppisenä. Kalenterini on niin täynnä, että sen väliin on pitänyt laittaa post it -lappuja. Kaverini sanovat, että olen hösö, mutta he eivät ymmärrä, että kaikki päässäni on järjestyksessä. Kyllä asiat pysyvät handussa.

 

Osaan

nauraa itselleni. Huomaan nauravani usein omille toimintatavoilleni kotona. En pysty myöskään olemaan viileän rauhallinen silloin, kun olen iloinen.

 

Pystyn näkemään

sen, että jokainen ihminen kaipaa rakkautta. Kiitän onneani siitä, etten ole niin heikko, että menisin ensimmäisen tarjokkaan mukaan. Haen tunnetta. Haluaisin oikeasti pitää jostain ja rakastua.

Saan kiitosta työstäni. Minulla on ihania faneja, joilta saan kaikenlaisia lahjojakin, mutta se etten siviilielämässä kuule olevani ihana nainen ja jollekin rakas ihminen, vetää välillä maihin.

 

Olen kokenut

vastustusta ja negatiivista palautetta syntyperäni takia. Ei kuitenkaan kannata kuunnella niitä tahoja, sillä pahoilla ihmisillä on yleensä itsellä paha olla. En anna periksi. Olen lannistumaton.

En haaveile jäähallikonserteista, mutta olisi kiva, jos kappaleeni soisivat radiossa.

 

Ennustan,

että pyöräilen kesällä töihin, sillä näyttelen Helsingissä Taivallahden Kesäteatterin Tukkijoella-näytelmässä perinteistä piikaa. On hienoa saada näytellä kotikaupungissa ja päästä laulamaan Suomen murrekielellä vanhoja kansanlauluja. On myös hienoa tutustua siihen, mitä tukkilaisuus on ollut ja miten ihmiset ovat aikoinaan pariutuneet.

Treenaamme näytelmää kesäkuussa. Tykkään olla ohjattavana, on hienia, että joku puristaa minusta kaiken irti. On luovaa oppia itsestään uutta.

Ennen ensi-iltaa lähden vielä lomalle Kreikkaan. Pääsen kesällä myös yksiin ensiparin häihin, mikä on ihanaa, sillä tuntuu, että tässä iässä useammat parit eroavat kuin menevät naimisiin.

X