Laulaja Nina Tapio ammentaa voimaa elämänkokemuksistaan – niistä kaikkein raskaimmistakin: ”Kun menettää jotain, saa jotain muuta tilalle”
Laulaja Nina Tapion vuoteen on mahtunut suurta surua, mutta myös monia ilonaiheita. Hän on oppinut käyttämään elämänkokemuksiaan voimavarana.
Nina kuuli tuoreen singlensä demoversion jo nauhoitusta seuranneena seuraavana yönä. Se mykisti. ”Jossain kohdissa kuulostaa aivan kuin Hanna-Riikka laulaisi. Siitä tuli hyvä mieli. Biisi on kunnianosoitus Taikapeilille, muistelu vanhoista ajoista ja siitä, mistä kaikki lähti liikkeelle.
Musikaalin pääsykokeen ensimmäinen päivä ei alkanut toivotusti. Nina Tapio, 47, ei ollut nukkunut palattuaan yölennolla viikon lomamatkalta. Harjoittelukin oli jäänyt aiottua vähemmälle ja kaiken lisäksi hän huomasi jännittävänsä.
Se tosin ei näkynyt ulospäin.
”Paineensietokykyni on erinomainen. Olen tottunut kipuamaan lavalle, olipa elämässä tapahtunut mitä tahansa. Keikkaa ei peruta, vaikka olisin juuri riidellyt tai eronnut.”
Vaikeinta on silloin, kun ääni ei ole kunnossa.
Esiintyminen arvelutti silloinkin, kun Nina joutui nousemaan lavalle vajaa viikko ystävänsä Hanna-Riikka Siitosen kuoleman jälkeen.
Pelotti, tuleeko itku.
”Mutta laulaminen olikin helppoa. Lava on myös turvapaikka, jonne omat murheet eivät nouse.”
Tähänastinen elämä on silti läsnä.
”Olen oppinut käyttämään kaikkia elämänkokemuksia voimavarana. Niitä vaikeitakin.”
Työ antaa areenan toteuttaa itseään monipuolisesti
Hysteriaa, turvamiehiä, kaadettuja aitoja ja helikopterilla lennettyjä keikkamatkoja. Ne kaikki kuuluivat Nina Tapion ja Hanna-Riikka Siitosen 1994 perustetun Taikapeili-duon alkutaipaleelle. Rakettimainen suosio syntyi ensimmäisestä, Kristian Maukosen tuottamasta kappaleesta Jos sulla on toinen.
Tähteys sinänsä ei ollut tuolloin Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa opiskelleiden tyttöjen päätavoite.
”Meillä oli jo siinä vaiheessa kauhea hinku tehdä myös teatteria. Rakastimme myös köörilaulamista ja taustalaulajan hommia.”
Nina valmistui laulunopettajaksi, mutta estradit veivät voiton. Hän on toiminut taustalaulajana ja ääninäyttelijänä, esiintynyt musikaaleissa sekä keikkaillut AiA-yhtyeen ja kansainvälisestikin kiertäneen Adiemus-kokoonpanon kanssa.
”Arvostan edelleen sitä, että saan toteuttaa itseäni monipuolisesti.”
Taikapeilin huippuvuosia. Kuvassa Hanna-Riikan ja minun lisäksi tanssijamme Osku Heiskanen ja Michael Colby.
Vuoden 2017 Nina keikkaili bilebändi Jean S:n laulajana. Seuraavana vuonna hän siirtyi niin ikään Jean S:ssä laulaneen Antti Paavilaisen perustamaan Säädyttömät-yhtyeeseen.
”Nyt voimme vetää omaa linjaa. Emme ole kiinni suomigenressä tai jätkäbändin imagossa.”
Tulossa on kuluvan vuoden aikana soololevykin. Sen ensimmäinen single Joutsenet joella julkaistiin viime vuoden puolella. Kappale sai alkunsa Hanna-Riikan hautajaisissa.
”Juttelin siellä Kristian Maukosen kanssa, jota en ollut tavannut aikoihin. Parin viikon kuluttua hän soitti ja tarjosi biisiä. Studiossa tuntui kuin olisimme palanneet vuoteen 1994.”
Spontaani taloudenpitäjä
Raskaus nelikymppisenä oli yllätys, mutta Nina uskoo kohtaloon. Asiat tapahtuvat tarkoituksesta. Kuopus Vilho syntyi vuonna 2012 ja Nina jäi kotiin häntä hoitamaan. Pojan lähestyessä vuoden ikää hän oli valmis palaamaan töihin.
Keikkatarjouksia ei tullutkaan. Nina mietti, oliko hänen artistiuransa ohi.
”Olenko liian vanha? Loppuivatko roolit, kun en edusta nuorta tyttöä? Tarvitseeko minua kukaan enää ?”
Masennuksesta ei ollut kysymys.
”En ole alakuloisuuteen tai itsesääliin taipuvainen.”
Sen sijaan Nina alkoi miettiä, pitäisikö hänen vaihtaa alaa.
”Pidän puutarhatöistä. Voisinko opiskella jotain niihin liittyvää?”
Ajatukset päättyivät silti aina siihen, että hänen tehtävä oli käyttää lahjaksi annettua ääntä. Vähitellen työtarjouksiakin alkoi tulla.
Nina on ollut aina freelancer.
”Kestän hyvin taloudellista epävarmuutta.”
Kiersin Adiemus-ryhmän kanssa esiintymässä maailmalla Japania myöden. Elämä oli tasapainottelua, paljon opeteltavaa ja matkustamista sekä samaan aikaan huoli lapsista.
Rahankäyttäjänä hän on spontaani. Kun sitä on, voi tehdä heräteostoja ja syödä ravintolassa. Jos rahaa ei ole, jätetään ostokset tekemättä.
On yksi asia, josta Nina ei tingi: ulkomaanmatkat pari kolme kertaa vuodessa. Yksi niistä suuntautuu aina Syroksen saarelle Kreikkaan, jossa lomaa vietetään tutussa hotellissa perheen ja ystävien kanssa.
”Matkoilla pääsen parhaiten irti töistä ja arjen pyörityksestä. Kotona teen ympäristöystävällisiä valintoja, mutta matkustaessa en mieti hiilijalanjälkeäni.”
Pahan päivän varalle Nina ei säästä.
”Ainoa tapani säästää on maksaa liikaa veroja. Saan aina 2000–6000 euroa veronpalautusta, jonka käytän joululahjoihin ja johonkin matkaan. Se myös auttaa pärjäämään tammi–helmikuun, sillä vuoden alku voi olla keikkailijan elämässä hiljaista aikaa.”
”On todella ärsyttävää, kun jokin asia kahlitsee”
Ninan äiti Irma Tapio sai sydäninfarktin alle 50-vuotiaana. Ninalla todettiin jo lapsena korkea verenpaine, joka tosin ei vaadi lääkitystä.
Nina ei ole huolissaan geeneistään.
”En ole polttanut tupakkaa koskaan. Syön terveellisesti, koitan huolehtia jaksamisesta ja olen aina ollut ahkera liikkumaan. Toisaalta en ole missään ehdoton, vaan rönsyilevä.
Tykkään nauttia asioista, elämästä, seurasta, ruoasta ja juomista.”
Kumpikin polvi on operoitu, toinen viime lokakuussa.
”Vasta nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa, kun kolottaa.”
Polvien vuoksi Nina ei enää kykene pinkaisemaan viiden kilometrin juoksulenkille.
”On todella ärsyttävää, kun jokin asia kahlitsee.”
Muuten olo on terve.
”Aina voisin painaa vähemmän, mutta se ei ole minulle yhtä oleellista kuin hyvinvointi ja jaksaminen.”
Ristiriitainen vuosi 2000. ”Olin todella onnellinen Elsan syntymästä, mutta samaan aikaan Hanna-Riikka sairastui syöpään.”
”On ihanaa, että voimme yhä jakaa tyttöjä koskevat asiat”
Paperille oli kirjoitettu monta kertaa peräkkäin Nina Forsberg. Se oli harjoittelua tulevaan. 10-vuotias Nina oli päättänyt mennä naimisiin koulukaverinsa Martti Forsbergin kanssa.
Nina ja Martti olivat koulukavereita ala- ja yläasteen sekä lukion ajan. Ystävyys jatkui sen jälkeenkin, mutta seurustelemaan he alkoivat vasta vuonna 1995. Häitä juhlittiin seuraavana vuonna. Ada syntyi vuonna 1997 ja Elsa kolme vuotta myöhemmin.
Liitto päättyi eroon vuonna 2006, mutta ystävyys on jatkunut.
”Alusta asti pystyimme olemaan samassa tilassa, mutta muutama vuosi kului ennen kuin suru ja raivo erosta tasaantuivat ja perhejuhlissa alkoi olla leppoisa tunnelma.”
Viime jouluakin vietettiin yhdessä.
”On ihanaa, että voimme yhä jakaa tyttöjä koskevat asiat. Kukaan ei tunne heitä yhtä hyvin tai ole heistä yhtä kiinnostunut kuin me vanhemmat.”
Nina muistaa Marttia sosiaalisen median palvelun Snapchatin kautta.
”Lähetän hänelle hölönpölönviestejä. Tiedän, että ne naurattavat häntä.”
Onko nykyinen puoliso Reijo ”Reka” Kontio mustasukkainen?
”Ei. Tiesin alusta asti, että Martti ja Reka tulisivat hienosti toimeen keskenään.”
Nykyinen puoliso Reijo Kontio on Ninan sielunkumppani. He tapasivat Euroviisujen harjoituksissa. ”Minulle tuli heti sellainen olo, että tunnen tuon miehen. Hänessä oli jotain hyvin tuttua ja turvallista.” Tommi Tuomi / Otavamedia
”Taksissa Reka otti minua kädestä kiinni – Se oli siinä”
Vuonna 2007 valmisteltiin Eurovision laulukilpailuja, joissa Ninan oli määrä laskeutua Hartwall-Areenan katosta näyttämölle vaijerilla. Harjoituksissa hän kohtasi turvakoordinaattorina toimineen Reijo Kontion.
”Minulle tuli heti sellainen olo, että tunnen tuon miehen. Hänessä oli jotain hyvin tuttua ja turvallista.”
Parin viikon harjoitusten aikana ei tapahtunut mitään.
”Oli kuitenkin selkeää, että välillämme on jotain.”
Nina meni finaalin jälkeen loppujuhliin vain tavatakseen miehen. Jatkoille lähdettiin samassa porukassa.
”Taksissa Reka otti minua kädestä kiinni. Se oli siinä.”
Nina ei epäröinyt, vaan antoi tunteen viedä.
”Siinä ei ollut mitään järjellä selitettävää. Oli vain varmuus, että näin asioiden pitää mennä. Tiesin löytäneeni sielunkumppanini.”
Lauloin Hanna-Riikan ja Mertsi Rajalan kanssa äitini Irma Tapion mökillään Porkkalassa järjestämillä kesäfestareilla. Samana vuonna myös tutustuin Rekaan.
Nina on ollut pienestä pitäen vastuunkantaja.
”Rekan kanssa voin ensimmäisen kerran nojata toiseen.”
Nina on puolisoaan 17 vuotta nuorempi. Toistaiseksi ikäeroa ei ole huomannut.
Tämän hetken haaste on yhteisen ajan löytäminen. Kirkon keskushallinnon tuottaja-toimittajana toimiva Reka tekee päivätyötä, Ninan työt painottuvat iltoihin.
”Suhde vaatisi vaalimista, kahdenkeskistä aikaa ja keskusteluja. Tällä hetkellä yhteistä aikaa on liian vähän, vaikka arjen pyöritys onkin helpottunut.”
Vajaa vuosi sitten perhe laittoi vuokralle omakotitalonsa Espoossa ja muutti kerrostaloon Helsinkiin lähelle töitä ja Vilhon harrastuksia.
”Vuoteen mahtui käsittämätön määrä asioita; Hanna-Riikan sairauden eteneminen ja kuolema, kodin vuokraus, uuden kodin remontointi, muutto, kummankin tyttären ylioppilasjuhlat… Ihania ja vaikeita asioita.”
Nina miettii hetken.
”Mutta niinhän se on. Kun menettää jotain, saa jotain muuta tilalle.”
Ninan kuvausvaatteet: paita / Maranello, kengät / Dots…, hame / Diesel Store.