Kaljamaha havahdutti muusikko Sami Saaren kuntoilemaan: ”Kukaan tule keikoille katsomaan väsyneen näköistä lihavaa pientä miestä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Sami Saari kuntoilu
Laulaja Sami Saari otti itseään niskasta kiinni seitsemän vuotta sitten. Alkoholi jäi, ja tilalle tuli säännöllinen kuntosaliharjoittelu. Nykyisin hän käy salilla treenaamassa lihaskuntoaan kolmesti viikossa. © Vessi Hämäläinen
Muusikko Sami Saari huomasi 40 vuotta täytettyään, että nuoruuden energia alkoi hiipua. 50-vuotiaana hän päätti jättää alkoholin ja aloittaa kuntoilun.

Tamperelaisen ravintolan Ohranjyvän pöydässä istui kaksi miestä tequilalasien äärellä. Oli syksy 2012. Muusikko Sami Saari oli lähtenyt viikonloppuna isänsä kanssa purkamaan murheitaan: eroon päätyvää avioliittoaan ja työhuoliaan.

”Kun pullollinen oli juotu, olin kovassa kännissä ja pohdin mongertaen, olisiko minulla mitään muita mahdollisuuksia elämälleni kuin ryyppääminen. Hetken hiljaisuuden jälkeen totesin isälleni, että tämän illan jälkeen lopetan alkoholinkäytön ja rupean käymään salilla.”

Se oli viimeinen känni. Keskiviikkona Sami meni kuntosalille.

Hyvästit kankkusille

Ajatus alkoholin jättämisestä oli muhinut Samin mielessä jo jonkin aikaa. Hän ei ole alkoholisti, eikä alkoholin käyttö ole koskaan ollut hänen ongelmansa. Mutta iän myötä krapuloista oli tullut rajumpia.

”Kahden tunnin nousuhumalan aikana luulin aina pääseväni stressistä, mutta seuraavan aamun kauheassa kankkusessa stressi oli kaksinkertainen.”

Alle kolmikymppisenä Sami työskenteli suutarina ja kävi työkavereidensa kanssa kaljalla joka ilta 10-tuntisen työpäivän päätteeksi.

1990-luvun alussa Samin ura muusikkona lähti nousuun Veeti & The Velvets -lauluyhtyeestä, jossa Sami, esiintyi Veeti Kallion ja Aki Sirkesalon kanssa. Ensimmäisen sooloalbuminsa Do re mi Sami julkaisi vuonna 1997.

80-luvulla musiikkipiireissä oli juotu viinaa ennen keikkaa, sen aikana ja jälkeen.

”90-luvulla tein jo niin haastavaa musiikkia, että alkoholi oli jätettävä keikan jälkeiseksi palkinnoksi. Siitä tuli viikonloppuinen tapa.”

Jo hieman yli 40-vuotiaana Sami havahtui siihen, että omasta kehosta pitäisi ruveta pitämään tarkemmin huolta. Nuoruuden energia hiipui, voimat loppuivat nopeammin kuin aiemmin.

”Koin silloin eräänlaisen henkisen romahduksen, koska työtilanteeni oli huonolla tolalla ja alkoholi maistui minulle liikaa. Kuntoilu ei kuulunut elämääni juurikaan. Samalla ymmärsin, että mikään ei muutu paremmaksi, jos en tee muutosta.”

Mutta vaikka Sami tiedosti tilanteen, hän ei vielä ryhtynyt toimiin. Niiden aika oli myöhemmin.

”Viisikymppisenä huomasin, että rupean näyttämään liikaa ikäiseltäni. Minulla on näkyvä ammatti, eikä kukaan tule keikoille katsomaan väsyneen näköistä lihavaa pientä miestä, jonka henki ei kulje.”

Ymmärrys alkoholin aiheuttamista terveyshaitoista edesauttoi lopettamispäätöstä.

”Kaljamaha-termille on syynsä. Alkoholissa on valtavasti turhaa energiaa, joka aiheuttaa pöhötystä sisäelimien ympärille. Maksa ja haima rasvoittuvat.”

Toki kuntoilupäätökseen vaikutti myös kuntosaliyrittäjänä työskentelevän ystävän puhelinsoitto. Hän oli nähnyt lehdessä kuvan Samista ja sanoi suoraan, että salille kannattaisi tulla melko rivakasti.

Sami Saari kuntoilu

Samin lapaluiden välissä on kohta, joka menee herkästi jumiin. Tangossa roikkuminen ja punnerrusten tekeminen auttavat vaivaan. Vessi Hämäläinen

Salille kolmesti viikossa

Syyskuun ensimmäisen päivän kohdalla tänä vuonna Samin kalenterissa luki isoin kirjaimin: ”Salille!”.

Kesän tiivis keikkatahti ja lukuisat jazz-festarit sotkivat hänen säännöllisen liikuntarytminsä, mutta syksyn tullen hän palautti itsensä ruotuun.

Nyt Sami käy taas kolmesti viikossa salilla: maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Tarkkaa saliohjelmaa hän ei noudata, mutta yrittää jakaa lihasryhmät eri päiville.

Tiistaisin ja torstaisin Sami pelaa squashia tai jalkapalloa tai käy noin kuuden kilometrin juoksulenkillä.

Noin 165-senttisen Samin ihannepaino on 65 kiloa. Kesän jälkeen vaaka pongahti 69 kiloon, mutta syksyn mittaan hän aikoo palautua ideaalimittoihinsa.

Mutta painonnousu ei ole tärkein syy tiiviille kuntoilulle.

”Ruumiin kuntoilu on minulle sielun ylläpitoa, koska pää ja ruumis ovat minulle sama asia. Jos liikkuminen jää, ja minusta tulee vätys, se vaikuttaa heti päähäni – ajatukseni lakkaavat kulkemasta.”

Liikunnan avulla aivot saavat happea, ja musiikin tekeminen onnistuu paremmin.

”Koko ruumiini on työvälineeni, eikä minulla ole varaa tuhota sitä laiskottelemalla.”

Säveltäjän ja esiintyjän täytyy pitää kropastaan hyvää huolta voidakseen harjoittaa ammattiaan.

”Tunnen soittaessani ja laulaessani, minkälaisessa kondiksessa olen. Minun pitää olla sellaisessa kunnossa, että hommat sujuvat. Laulamiseen tarvitaan lihaksia, ja jos on väsynyt, lihaksetkin ovat.”

Levottomuus hellittää

Sami herää joka aamu kuudelta. Aamun tunteina hän on musiikillisesti luovimmillaan. Kahdeksan tunnin sikeät yöunet ovat tärkeät.

”Ilman riittävää unta minusta tulee kiukkuinen ja sumea. Aivoni tarvitsevat lepoa.”

Samilla ei ole koskaan diagnosoitu virallisesti tarkkaavuushäiriö ADD:tä, mutta Samin lääkärinä työskentelevä sisko on havainnut hänellä siihen viittaavia oireita.

”Minulla on nopeustautia. Kulutan valtavasti energiaa nopeasti ja olen impulsiivinen, mutta sen jälkeen olen kuin pieni vauva, joka vaatii lepoa. Aktiivinen liikunnan harrastaminen helpottaa näitä piirteitä ja karsii turhaa levottomuutta.”
Sami nukkuu joka päivä vartin päivänokoset kolmen ja neljän välillä. Hän syö hyvin ja terveellisesti: runsaasti kasviksia, hedelmiä ja kalaa, kanaa tai vähän lihaa.

”Olen jättänyt pois aineita, jotka aiheuttavat minulle vatsan toiminnan häiriöitä ja mahakipua, kuten sokerin ja vehnän. Lisäksi huomasin, että tässä iässä ihminen tarvitsee määrällisesti aika vähän ruokaa, koska iän myötä kulutus pienenee.”

Toki hän sortuu välillä paheisiinsa: Fazerin suklaaseen kaikissa eri makuvariaatioissa ja Puffet-jäätelöihin.

Kolesteroliarvojaan Sami ei tiedä, mutta verenpaine on noin 86/110 – siis varsin hyvä. Parhaana hyvinvoinnin mittarina hän pitää testilukemien sijaan omaa kehoaan.

Liikkumattomuus tuntuu nopeasti niskakipuina ja lihaspinteinä yläselässä, jaloista tulee jäykät.

”Seuraan koko ajan sitä mitä kehossani tapahtuu. Hälytyskellot soivat heti, jos huomaan, että ajatukseni eivät tunnu kulkevan. Tarkkailen itseäni ja sitä, osaanko olla läsnä hetkessä vai harhaileeko mieleni.”

Sami Saari kuntoilu

Samin mielestä parasta hänen kehossaan on ketteryys. ”Yritän pitää itseni napakkana ja nopeana.” Vessi Hämäläinen

Armoa ja palautumista

Samia harmittaa, että musiikkimaailma mielletään Suomessa yhä alkoholinhuuruiseksi.

Viimeisten 20 vuoden aikana ala on hänen mukaansa puhdistunut: ammattimuusikot eivät ryypiskele enää kuten ennen vanhaan. Nykyään keikat loppuvat, jos lavalla sählää kännissä.

Mutta ilman alkoholiakin muusikon elämä on kuluttavaa epäsäännöllisen rytmin, yötöiden ja pitkien keikkamatkojen vuoksi. Sami tietää, että palautuminen vaatii ikääntymisen myötä enemmän.

”Keikan jälkeisenä päivänä nukun, huilaan tai teen ehkä pienen lenkin. Jos tunnen oloni voimattomaksi, en pakota itseäni mihinkään. Itselleen pitää olla armollinen, mutta se ei tarkoita sitä, että syö kolmen kilon pihvin ja juo pullon punkkua.”

Kuluttava keikkaelämä on vienyt monta artistia hautaan ennenaikaisesti.

”Monet ikäiseni muusikot ovat lähteneet liian varhain, kuten Lindholmin Olli, Topi Sorsakoski ja nuorimpana Zarkus Poussa.”

Erityisesti Topi Sorsakosken kuolema vuonna 2011 kosketti Samia, sillä muusikot esiintyivät joskus yhdessä ja tunsivat toisena hyvin.

”Topilta jäi lenkit juoksematta. Se kostautui.”

Vaikka Sami ei enää itse käytä alkoholia, hän keikkailee paikoissa, joissa sitä nautitaan reippaasti. Viime vuonna hän esiintyi 194 kertaa ravintoloissa ja klubeilla.

Jos Samin tekee mieli kaljaa, hän napsauttaa auki alkoholittoman oluen.

”Olen huomannut, että monille on vaikea yhtälö, jos joku ei kapakassa juo viinaa. Ihmisten on vaikea ymmärtää, että lopetin alkoholin käytön, koska en saanut siitä enää iloa ja voin paremmin ilman sitä.”

Tosin Sami on höllentänyt ehdotonta linjaansa hieman.

”En juo alkoholia Suomessa, mutta sallin sen pienissä määrissä talvisin, kun lähden kolmeksi kuukaudeksi Thaimaahan.”

Sami on huomannut, että pikku hömpsyt eivät enää maistu Aasian auringossakaan.

”Jo yhden gin tonicin jälkeen tulee fiilis, että en tarvitse tätä. Elämäni on parempaa ilman alkoholia.”

X