Myytinmurtajien Jamie Hynemanin nuoruudessa hippiliike eli kultavuosiaan – Tuleva propellipää karkasi 14-vuotiaana kotoaan: ”Se oli mahtavaa aikaa”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Jamie Hyneman
Jamie Hynemanin mukaan hänen roolinsa työelämä­professorina on opettaa asioita, joita akateemiset professorit eivät välttämättä osaa, kuten tuotteistamista, markkinointia ja käytännöllisiä lähestymistapoja. © Teemu Leinonen
Jamie Hyneman, Myytinmurtajat-ohjelmasta tuttu baskeripäinen ja vakavamielinen keksijä, nimettiin loppusyksystä Lappeenrannan teknillisen yliopiston työelämäprofessoriksi.

Takavuosina Suomessakin nähty Myytinmurtajat on tunnettu tv-ohjelma kautta maailman, mutta sen alkuperäisesti tekijäkaksikosta ei näillä leveyspiireillä ole pahemmin uutisoitu. Ei sinänsä ole ehkä ollut aihettakaan, mutta nyt on.

Jamie Hyneman, kaksikon baskeripäinen tosikko, nimettiin loppusyksystä 2021 Lappeenrannan teknillisen yliopiston työelämäprofessoriksi. Yhteistyötä laitoksen kanssa Hyneman on tehnyt aiemminkin, ja yliopistolla oli jo hänen nimeään kantava protopaja eli suomeksi lähinnä koepaja tai -laboratorio.

Hyvät kokemukset aiemmasta yhteistyöstä olivat edesauttamassa sitä, että maailmankuulua ”propellipäätä” pyydettiin Lappeenrantaan professoriksi ja että hän vastasi pyyntöön myöntävästi.

”He kysyivät minua. He olivat ensimmäisiä ja jo aiemmin nimenneet minut kunniatohtoriksi. Tietenkin se on kunnia vastaanottajalle”, Jamie Hyneman sanoo.

Hynemanin mukaan niin hänen päätöksensä kuin yliopiston pyynnönkin taustalla on miehen monipuolinen kokemus.

”Työelämäprofessorin (professor of practice) rooli on yliopistolle mahdollisuus työskennellä julkkiksen tai kenen tahansa kanssa, jolla on kokemusta toivotusta alasta. Se antaa mahdollisuuden opettaa opiskelijoille asioita laajemmin kuin mitä akateeminen maailma normaalisti voi tarjota.”

Jamie Hyneman karkasi kotoaan hippiliikkeen matkaan 14-vuotiaana

Monipuolisesta kokemuksesta on tuossa roolissa Hynemanin mukaan paljon hyötyä, eikä hän tarkoita vain tv:ssä tehtyjä kokeita, joista monet hänet parhaiten muistavat.

Hynemanin ura on paljon monipuolisempi, ja on elämäkin matkan varrella opettanut monenlaista. Niin kuin esimerkiksi luottamaan itseensä ja nukkumaan hiekkarannoilla, minkä Hyneman oppi karatessaan kotoaan 14-vuotiaana.

”Elettiin 60-luvun loppua. Asuin maatilalla keskilännessä ja sukset menivät ristiin vanhempieni kanssa. Olin jonkin sortin pitkätukka, ja vanhakantaiset vanhempani, vaikka äitini työskentelikin yliopiston kirjastossa, päättivät, että minut pitää lähettää lapsille tarkoitettuun sotilaskouluun. Minulle se ei sopinut, joten karkasin.”

”Se oli mahtavaa aikaa”, Hyneman muistelee.

Hippiliike eli kultavuosiaan ja 14-vuotias Hyneman sai helposti kyydin kukkakuvioiduista Volkswagen-busseista milloin minnekin. Marihuanaa eli pilveä oli kaikkialla.

Välillä hän teki hanttihommia ravintoloiden tiskarina tai milloin missäkin ansaitakseen vähän ruokarahaa. Öitä saattoi nukkua rannalla.

Kevät oli hyvä aika karata, sillä säät olivat sallivat aina kesän yli.

Poliisi palautti kotiin – vanhemat passittivat hänet selviytymisleirille

Noin puolen vuoden harharetken jälkeen Hyneman tuli sattumalta poliisin pysäyttämäksi, ja viranomaiset palauttivat hänet takaisin kotiin.

”Vanhempani oppivat läksynsä eivätkä koskaan rankaisseet minua tai yrittäneet tehdä mitään vastaavaa. Kunhan minäkin olin kunnioittava, enkä sortunut rikoksiin tai väkivaltaan, he antoivat minun tehdä juttujani”, Hyneman muistelee.

Sen vanhemmat tosin tekivät, että passittivat nuoren Hynemanin selviytymisleirille. Ajatus ilmeisesti oli, että jos poika taas karkaisi, niin osaisipa ainakin pitää huolen itsestään.

Luonnossa tapahtuvalla, eloonjäämistaitoihin keskittyvällä leirillä oli Hynemanin mukaan vain yksi alaikäinen hänen lisäkseen. Muut olivat aikuisia ja se toinen alaikäinenkin keskeytti alkuunsa. Jamie kävi leirin loppuun ja oppi taitoja, joilla hankki myöhemmin myös elantonsa toimiessaan eloonjäämiskouluttajana.

Sellaista Hynemanin elämä tuntuu olleen, kun sitä sivusta kuuntelee ja lukee haastatteluja. Seuran haastattelussa kun käy selväksi, että tuleva professori on sillä tavalla varautunut, ettei kovin syvälle henkilöhistoriaan ole syytä uppoutua. Sittemmin hän totesi Ilta-Sanomien haastattelussa uskovansa, että kärsii lievästä autismin kirjosta.

Se on helppo uskoa. Pieteetillä ongelmia ratkovan yrittäjä-keksijän elämä on ollut yhtä seikkailua, tai puhdasta ajelehtimista, riippuu näkökulmasta.

Nuoren miehen venäjän opinnot eivät johtaneet ammattiin, vaikka kieli tulikin opittua hyvällä tasolla. Ennen koko maailman tuntemaa Myytinmurtajat-ohjelmaa Hyneman ehti pyörittää parikymmentä vuotta vuokrajahti-palvelua ja sukelluskoulua Karibialla, sitten työskennellä eloonjäämiskouluttajana. Vasta sitten hän kiinnostui erikoistehosteista.

”En minä lapsena räjäytellyt mitään. Vihasin sitä Myytinmurtajissakin. Tiede ja erilaiset lähestymistavat ongelmien ratkaisuun ovat aina olleet se minun juttuni.”

Erikoistehosteita elokuviin

Erikoistehosteita tekemään mies päätyi omien sanojensa mukaan määrätietoisesti sen jälkeen, kun oli puntaroinut mielessään, mitä haluaa tehdä ja mistä pitää? Hän totesi olevansa kiinnostunut erikoistehosteista ja niiden tekemisestä.

Hynemanin pikkutarkka luonne ja toiminta vakuuttivat alan toimijat. Jopa niin, että hänet palkannut yrittäjä päätti myydä koko talousvaikeuksissa olevan firmansa Hynemanille yhdellä dollarilla. Hyneman on työskennellyt myös muun muassa Matrix- ja Arachnophobia -elokuvien erikoistehoisteita tehneissä firmoissa.

”Pidän yhtenä merkittävimmistä elokuvatehosteistani Arachnophobia-elokuvan hämähäkkejä. Olin toki vain tehostetiimin osa, mutta tein niitä lukuisia”, Hyneman kertoo.

Kaikki hämähäkkikammoiset muistavat varmasti ne hämähäkit vuoden 1990 Arachnophobia-elokuvassa.

Myytinmurtajiin Adam Savagen aisapariksi

Säntillisyys, hyvä työn jälki ja maine johtivat siihen, että Hyneman kutsuttiin koekuvausten kautta tekemään Myytinmurtajat ohjelmaa yhdessä Adam Savagen kanssa.

Kuten aiemmin todettua, räjähdykset, joita ohjelmassa paljon tehtiin, eivät Hynemania kiinnostaneet. Niitä tehtiin hänen mukaansa, koska ne olivat näyttävää televisioviihdettä. Ohjelman myötä Hyneman sanoo kuitenkin oppineensa paljon tieteestä ja kiinnostuneensa siitä aiempaa enemmän.

Käytännönläheisemmin voisi kai sanoa, että hän kiinnostui asioiden ratkaisusta. Sitä sekä tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista Hyneman aikoo opettaa myös Lappeenrannan opiskelijoille.

Omalta keksijäuraltaan Hyneman nostaa kysyttäessä kaksi innovaatiota ylitse muiden. Toinen on maastopalojen sammuttamiseen suunniteltu miehittämätön sammutusajoneuvo, ja toinen vihamielisiä droneja eli miehittämättömiä lennokkeja automaattisesti alas ampuva, niitä ketterämpi lennokki.

Ensimmäinen on osoittanut kykynsä tositesteissä ja toimii. Jälkimmäisen rahoitti Yhdysvaltojen puolustuslaitos, eikä Hyneman ole kuullut hankkeesta sen jälkeen, vaikka jonain päivänä hänen keksintönsä saatetaan nähdä toiminnassa.

”Sopimus oli sellainen, eikä siinä mitään. Mielelläni olisin osallistunut kehitystyöhön, ja mielestäni he tekivät vähän tyhmästi, etteivät ottaneet minua siihen mukaan.”

Vaikka yliopistotasolla venäjää opiskellut Hyneman osaa useita kieliä englannin lisäksi, suomea hän ei lupaa opetella.

”Puhun ranskaa, espanjaa, venäjää ja englantia. Se ehkä riittää. On minussa sen verran kielitieteilijää, että tiedän suomen olevan vaikea kieli. Ajoittain minua vähän häiritsee, etten ole päättänyt opetella sitä, mutta en aio kuitenkaan tarttua haasteeseen. Olen jo 65-vuotias.”

Suomalainen asenne viehättää kunniatohtoria

Suomi on löytänyt muuten paikkansa Hynemanin sydämessä. Omien sanojensa mukaan hänellä on ”sisua” siinä kuin suomalaisillakin, mitä tulee ongelmien ratkomiseen.

Myös Suomessa tapana oleva maanläheinen toiminta ja suora puhe ovat vedonneet mieheen.

”Ennen kunniahtohtoriuttani en tiennyt ainuttakaan suomalaista, enkä mitään Suomesta. Nyt tiedän ja olen läheinen monen suomalaisen kanssa. Kaikki tämä on varsin rikastava elementti elämälleni.”

Jamie Hyneman aikoo jatkossakin elää perheineen Kaliforniassa ja pyörittää siellä tehosteisiin erikoistunutta yritystään. Viisivuotisen professuurin luennot pidetään etäyhteyksillä.

Vähintään kerran tai kaksi vuodessa Hyneman on suunnitellut käyvänsä paikanpäällä Lappeenrannassa.

”Yhteistyömme on minusta hedelmällistä. Ihmiset ovat rehellisiä ja sanovat mitä tarkoittavat. Se on kulttuurisidonnainen asia tietysti, mutta myös asia, josta kannattaa olla ylpeä. Arvostan suuresti, kun huomaan, että minua oikeasti kuunnellaan ja ohjeitani noudatetaan, tai että minulle sanotaan vastaan, jos ehdotan hölmöjä.”

X