Näyttelijä Linda Zilliacus: ”Nyt elämässäni on ihana vaihe”

Rakastan tavallisia päiviä, kun elämässä ei tapahdu mitään erikoista. Parasta on kesäpäivä, jolloin olemme perheen kanssa saaressa ja vain syömme, kalastamme, saunomme ja nautimme yhdessäolosta.

Meillä on kesäpaikka Turun saaristossa. Neljänkymmenen neliön mökkiin mahtuu sopuisasti meidän koko viiden hengen perheemme, ja onneksi terassi on melkein mökin kokoinen.

Tunnustan kolmen lapsen äitinä, että äitiys on vienyt suuren osa elämästäni. Olen aina halunnut suurperheen. Kasvoin itse kolmen sisaruksen kanssa, jotka olivat silloin ja ovat vieläkin parhaimpia ystäviäni.

Äitinä oleminen on ykkösroolini

Äitiys ja perhe antavat perspektiiviä asioihin. Vanhemmuuden myötä en ole voinut ajatella vain itseäni ja antaa työelämän nielaista minua kokonaan. Äitinä oleminen on ykkösroolini.

Pyrin siihen, että söisimme joka päivä yhdessä illallisen. Joskus se voi olla kolmelta päivällä, joskus kymmeneltä illalla. Minulle on tärkeää, että istumme kaikki yhdessä pöydän ääreen edes kerran vuorokaudessa.

Elän mielenkiintoista vaihetta. Lapsemme ovat jo 15-, 14- ja 9-vuotiaita, ja heillä on omia kiireitä harrastuksineen. Minullakin on tosi paljon töitä nyt, mutta jostain me aina löydämme yhteisen ajan, jolloin saamme keskustella päivän asioista ja tarvittaessa myös riidellä.

Mieheni Tobias on myös kiireinen, sillä hän ohjaa Loviisan Lurensin kesäteatteriin Ronja Ryövärintytär -näytelmän. Lisäksi hän tekee dramatisoinnin ja kirjoittaa lyriikoita uuteen Kalevala-esitykseen, jonka ensi-ilta on syksyllä 2019 Åbo Svenska Teaterissa.

Töitä näyttelijänä

Unohdan koko ajan, että olen nelikymppinen. Tämä on hyvä ikä. Ammatillisesti minulla ei ole koskaan mennyt niin hyvin kun nyt. Takana on aikoja, jolloin töitä ei ollut, ja se oli kyllä aika ahdistavaa ja raskasta aikaa.

Ilman töitä alkaa helposti miettiä, enkö kelpaa enää, pitäisikö minun tehdä jotain muuta.

Olin työelämästä pois aika paljon, kun lapset olivat tosi pieniä. Silloin mietin, onkohan minut unohdettu.  Nyt elämässäni on ihana vaihe: olen vielä nuori, mutta minulla on vahvuutta ja elämänkokemusta.

Paras tuki minulle on mieheni. Hän tietää tasan tarkkaan miten rauhoittaa minut, jos alan tuntea epävarmuutta.

Katse kohti syksyä

Odotan innolla syksyä. Olen mukana Helsingin kaupunginteatterin Fly Me To The Moon -komediassa, ja sen jälkeen teemme luultavasti ensimmäistä kertaa Suomessa Fassbinderin elokuvaan perustuvan näytelmän Maria Braunin avioliitto. Näytelmän ohjaa Cilla Back.

Tämä naisrooli poikkeaa useimmista muista tekemistäni: Maria Braun ei tyydy osaansa, vaan varmistaa askel askeleelta saavansa sen mitä haluaa.

Itse en tee työn vuoksi mitä vain, mutta olen silti halunnut pitää kiinni sekä työ- että kotielämästä. Rajoja voi aina venyttää sinne sun tänne, mutta perheen ja uran yhdistäminen ei voi olla mahdotonta. Eikä se olekaan.

Hurahtaminen uuteen liikuntalajiin

Olen hurahtanut painonnostoon. Aloitin sen vasta pari kuukautta sitten, kun fysioterapeuttini ehdotti lajia. Olen aina ajatellut, että maailmassa ei ole heikompaa ihmistä kuin minä, mutta nyt olen tosi innoissani siitä.

Olen kärsinyt kaikenlaisista selkävaivoista, mutta painonnosto on niin tarkka ja hallittu laji, ettei satu missään.

Tobias aloitti saman harrastuksen eli menemme yhdessä treeneihin. Harrastan myös pilatesta ja pitkiä kävelylenkkejä. Ne käyvät terapiasta.

Tulevaisuuden näkymät

Ennustan, että matkustan seuraavaksi Liettuaan. Teen Vilnassa kahdeksanosaista trillerisarjaa. Kyseessä on kansainvälinen tuotanto ja minulla on siinä iso rooli.

Tuotannossa on selvä laatuero moniin muihin trillerisarjoihin. Jo käsikirjoitusta lukiessani purin kynsiä, niin jännittävä se oli.

Laatu on ollut alusta alkaen huippua, ja meihin näyttelijöihin on panostettu paljon. Minua on lennätetty pari kertaa Vilnaan harjoituksiin. Työryhmään satsataan rahaa ja aikaa, ja se tuntuu hyvältä.

Jännityssarjan lisäksi olen mukana Tukholmassa kuvattavassa poliisisarjassa Stockholm Requim, jossa näyttelen Jonas Karlssonin kanssa.