Opettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen torjuu stressiä armollisuudella: ”Olen yrittänyt opetella makaamaan sohvalla tekemättä mitään”

Tommi Kinnusta mietityttää opettajan työssä tapahtuvat jatkuvat muutokset, sekä opettajiin kohdistuvat vaatimukset.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tommi Kinnusta mietityttää opettajan työssä tapahtuvat jatkuvat muutokset, sekä opettajiin kohdistuvat vaatimukset.
(Päivitetty: )
Teksti: Anneli Juutilainen

Viimeiset kolme vuotta ovat olleet elämäni hektisimmät. Olemme remontoineet lattiasta kattoon perheemme kotia Turussa ja asuneet siinä samaan aikaan. Pinnasänkyä on jouduttu välillä pitämään tuulikaapissa ja osa kämpästä on aina ollut jonkinlaisen poikkeustilan alla.

Nyt alkaa olla valmista.

Remppamies, opettaja, kirjailija, isä, aviomies…

Samaan aikaan olen kirjoittanut kirjoja ja työskennellyt äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Olen yrittänyt olla remppamies, opettaja, kirjailija, isä ja aviomies. Kaikkien eri osa-alueiden aiheuttama aivojen ylikuormitus on raskasta. Hallinnan tunne on toisinaan ollut kadoksissa.

Juuri nyt minua stressaavat eniten opettajan työssä tapahtuvat jatkuvat muutokset. On pysyttävä perässä. Esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset tehdään ja korjataan nykyisin sähköisesti. Samalla opettajiin kohdistuvat vaatimukset kasvavat: opetussuunnitelmat muuttuvat, yhä lyhyemmässä ajassa pitäisi pystyä opettamaan enemmän.

Stressi tekee kärttyisän

Stressi ei onneksi enää mene yöuniin, mutta se tekee minusta hirvittävän kärttyisän. Parisuhteelle se ei tietenkään tee hyvää. Onneksi puoliso on pysynyt vierelläni.

Kun joudun stressikierteeseen, en enää osaa käyttää hyödykseni vapaita hetkiä. Sen sijaan että huilisin, saatan mennä siivoamaan vinttiä tai puuhaamaan jotain muuta.

Armoa itselle

Ensimmäinen askel stressikierteestä irtautumiseen on tiedostaa asia. Olen yrittänyt opetella makaamaan sohvalla tekemättä mitään. Koetan olla armollisempi itselleni.

Muistutan, että vähempikin riittää. Rentoudun lukemalla kirjoja ja katselemalla televisio-ohjelmia, joissa ei tarvitse käyttää aivoja.

Olen jättänyt tekemättä asioita, jotka eivät ole pakollisia. Puolisoni työskentelee myös lukion opettajana. Pohdimme mahdollisuutta toteuttaa yhteinen haave: haluaisimme jäädä ensi joulusta lähtien vuorotteluvapaalle. Jos se onnistuu, meillä on irtiotollemme selkeät suunnitelmat: emme tee yhtään mitään  – hengittelemme vain.

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X