Professori Minna Torppa tutkii lukivaikeuksia: ”Jos vanhemmilla on lukivaikeus, lapsilla oli nelinkertainen dysleksian riski”
Lukivaikeus ei ole este menestykselle, ja vanhakin voi saada apua ja kehittyä lukijana, muistuttaa professori Minna Torppa.
Kun lukivaikeus tuo haasteita, se vaatii oppijaltaan tavallista enemmän sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, kertoo professori Minna Torppa.
Kun Minna Torpan isä kävi kansakoulun alaluokkaa 1950-luvulla Hauholla, lukivaikeudesta kärsiviä piinattiin. Oppilaat joutuivat luokan eteen lukemaan ääneen, ja kun virheitä tuli, opettaja johti naurukuoroa.
Vielä Torpan isää pahemmin kansakoulunopettaja kohteli luokan toista, heikommin pärjännyt oppilasta, ja tämä joutui usein opettajan kiusaamisen kohteeksi.
Alakoululaisia laitettiin ennen lukemaan oppikirjaa vuorotellen ääneen myös omilta istumapaikoiltaan. Moni saattoi laskea lukemisen alussa, mikä kappale tulee osumaan omalle vuorolle, jotta sitä ehtisi harjoitella jo etukäteen.
”Lukeminen ja oman vuoron odottaminen ahdistivat niin paljon, että opetettavaa aihetta ei pystynyt kuuntelemaan ollenkaan”, Minna Torppa kertoo aiempien sukupolvien kokemuksista.
Lukivaikeus eli dysleksia tunnistetaan ja apua on saatavilla
Minna Torppa on Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori, ja lukivaikeudet ovat hänen tutkimusalaansa. Lukivaikeus eli dysleksia tarkoittaa sitä, että sanojen tarkka ja sujuva lukeminen sekä oikeinkirjoitus ovat hankalia. Joskus luetun ymmärtäminenkin on ongelmallista.
Lisäksi lukivaikeuden kanssa esiintyy keskimääräistä yleisemmin muitakin oppimisvaikeuksia, kuten kielten oppimisen vaikeuksia, matematiikan vaikeutta ja adhd:tä.
Torpan isän kohtalon on jakanut moni pieni koululainen. 5–10 prosenttia ihmisistä kärsii jonkinasteisesta lukivaikeudesta, ja vaikeasta lukivaikeudesta kärsii noin 3–7 prosenttia. Nykypäivän koululaisilla tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi kuin Torpan isän kouluaikoina. Nyt ymmärretään, että älykkyys ja lukivaikeus eivät liity toisiinsa.
”Lukivaikeus ei estä mitään, mutta se tekee monet asiat vaikeammaksi. Täytyy olla sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, kun yksi keskeisimmistä oppimisen peruspalikoista vaatii tavallista enemmän harjoittelua.”
Tietoisuus lukivaikeudesta alkoi Torpan mukaan kasvaa viime vuosituhannen loppupuolella ja Jyväskylän yliopiston ja jyväskyläläisen Niilo Mäki Instituutin tutkimuksilla oli iso rooli tietoisuuden lisääntymisessä.
Lukivaikeudesta kärsiviä lapsia osataan nykyään auttaa. Kouluopetus, erilaiset terapiamuodot ja harjoittelu auttavat lapsia kehittymään. Nykyaika on tuonut lukivaikeudesta kärsiville paljon helpotuksia.
Kirjat voi kuunnella äänikirjoina, ja sosiaalisessa mediassa voi viestiä kuvilla. Silti nykyaika on lukivaikeuden kannalta hankalaa, sillä internetin maailmassa tekstiä riittää eikä matkalippujakaan voi ostaa aina puhumalla paikan päältä.
Sattuma muutti elämän
Minna Torpan isän kokemukset ovat vaikuttaneet jossain määrin tyttären alavalintaan, mutta osansa oli myös sattumalla. Nuorena Jyväskylän yliopiston tilastotieteen opiskelijana Torppa halusi kesätyön, ja sellaista tarjottiin professori Heikki Lyytisen johtamassa lukivaikeuksia tutkivassa projektissa.
Lyytisen tutkimuksessa seurattiin tutkimushenkilöitä vauvasta koululaiseksi asti. Tutkimushanke ja kesätyö sen parissa olivat Torpan mielestä aivan mahtavia. Työ muutti elämän suunnan, pääaine vaihtui psykologiaan ja lukivaikeuksista tuli työura.
”Myöhemmin olen ajatellut isäni kokemuksia ja halunnut siksi kerätä tutkimustietoa juuri lukihäiriökokemuksista.”
Minna Torpan väitöstutkimus valmistui vuonna 2007, ja se käsitteli sitä, voidaanko lukivaikeutta ennustaa jo ennen kouluikää ja miten kotiympäristö näkyy lapsen lukemaan oppimisessa. Väitöstutkimuksen jälkeen hän jatkoi tutkimalla samaa ryhmää lapsuusvuosien jälkeen.
”Seurasimme lukutaidon kehitystä aikuisuuteen saakka ja havaitsimme, miten lukivaikeus usein myös lievenee ajan myötä. Nyt tutkin myös kriittistä lukutaitoa eli sitä, miten tekstiä ymmärretään, vertaillaan ja analysoidaan.”
Dysleksia on periytyvä piirre
Dysleksia on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Perintötekijöiden osuus on tutkimuksen mukaan jopa 70–80 prosenttia lukivaikeuden synnystä.
”Jos vanhemmilla on lukivaikeus, suomalaisen tutkimuksen mukaan lapsilla oli nelinkertainen dysleksian riski. Eräässä hollantilaisessa tutkimuksessa riski oli jopa kymmenkertainen”, Minna Torppa sanoo.
Lukivaikeuteen altistavia geenejä on tunnistettu reilut kymmenen, Torppa kertoo. Suoraa yhteyttä geeniperimän ja lukivaikeuden välillä ei kuitenkaan voida vielä selittää, geenien kokonaisuus on hyvin monimutkainen.
”Ei voida sanoa, että tietty geeni johtaa lukivaikeuteen.”
Torpan lapsuudenkodissa lukihäiriöistä ei juuri puhuttu, vaikka isän lukivaikeuksien lisäksi pikkuveljen lukemaan oppiminen oli aluksi hidasta eikä hän ollut kiinnostunut lukemisesta. Torpan äiti taas oppi lukemaan ennen kuin meni kouluun.
”Minäkin opin lukemaan viisivuotiaana, kuten äitini. Kiinnostuin kirjoista, kirjastoauto pysähtyi meidän pihassamme ja kannoin sieltä kirjoja kasapäin. Mummu luki meille paljon, isäkin luki Aku Ankkaa.”
Dysleksia kuulotiedon prosessointiin liittyvä ongelma
Aivotutkimuskaan ei osaa varmasti sanoa, mikä lukivaikeudesta kärsivän aivoissa aiheuttaa ongelman. Ne aivojen verkostot, joissa lukemaan oppiminen tapahtuu, kyllä osataan tunnistaa.
”Jokaisen lukivaikeudesta kärsivän aivot eivät toimi samalla tavalla”, Minna Torppa muistuttaa.
Dysleksian ajatellaan nykyään olevan ensisijaisesti kuulotiedon prosessointiin liittyvä ongelma. Aiemmin ajateltiin, että lukivaikeus olisi visuaalinen ongelma: kirjaimet pomppivat riveillä, eivätkä silmät saa niistä kiinni. Nyt valtateorian mukaan oleellista on se, miten aivot käsittelevät äänteitä ja puhevirtaa.
”Lapset alkavat ennen kouluikää leikitellä äänteillä, riimitellä ja yhdistellä kirjaimia. Se on varhaista äänteiden ja kirjainten yhdistämisen opettelua. Äänteiden ja kirjainten tunnistaminen alkaa usein myöhemmin niillä lapsilla, joilla lukemaan oppiminen on kouluiässä vaikeampaa.”
Motivaation tärkeys
Joskus lukivaikeuksia on romantisoitu väittämällä, että niiden seurauksena ihmisistä kehittyisi erityisen luovia tai ajattelussaan omaperäisiä.
”Tätä eivät tutkimustulokset tue”, Minna Torppa sanoo.
Luovista ihmisistä osalla on lukivaikeus, osalla ei.
”Lukivaikeus ei estä luovuutta tai menestymistä. Se on yksi piirre monien piirteiden joukossa. Tärkeää olisi löytää kullekin ihmiselle sopivat ja kiinnostavat tavat oppia.”
Dysleksia ei myöskään estä ammatteja, joissa pitää lukea paljon. Torppa tuntee muun muassa professorin, jolla on lukivaikeus. Tämä oli ollut hidas oppimaan lukemaan, mutta muut vahvuudet auttoivat uralla eteenpäin.
Lukivaikeuden kanssa voi päästä kuinka pitkälle vain. Yhdysvaltojen 28. presidentti Woodrow Wilson oppi kertoman mukaan lukemaan kunnolla vasta 12-vuotiaana. Suhteellisuusteorian kehittäjällä Albert Einsteinillakin ilmeisesti oli ongelmia lukemisen kanssa, ja kuvataiteen mestari Pablo Picasso kärsi lukivaikeudesta.
Motivaatio oppia on dysleksian kanssa kaikki kaikessa. Torpan haastattelema lukivaikeudesta kärsinyt ihminen oli ensin opetellut kirjoittamaan runoja suomeksi, mutta myöhemmin hän päätti opetella runojen kirjoittamisen myös ruotsiksi.
”Hän oli päättänyt, että piru vie, minä näytän. Ja hän oppi, rakkaudesta lajiin ja vimmasta.
Toinen taas oli kääntänyt lukivaikeuden edukseen. Hän halusi varta vasten itse kirjoittaa yrityksensä mainoskyltit. Teksteissä oli virheitä, ja kun ihmiset poikkesivat liikkeeseen kertomaan virheistä, hän puhui näistä firmalleen asiakkaita.”
Harjoittelu kannattaa
Minna Torpan isä on selvinnyt kouluvuosista, vaikka kurja kohtelu onkin häntä aina vaivannut. Koulu meni lopulta hyvin. Isä-Torppa on maanviljelijä ja innokas rakentaja. Joskus oppimisvaikeus näkyy vielä rakennushommissa, kun muistiin kirjoitetut numerot menevät väärin.
”Isän keskiarvo koulussa oli kahdeksan, hänellä oli paljon muita vahvuuksia. Mutta vieläkin kun hän kirjoittaa, monessa sanassa on virhe.”
Torppa muistuttaa kuitenkin, että harjoittelu auttaa vanhempaakin ihmistä, jolla on lukivaikeus. Hän kehottaa lukemisen kanssa takkuavia tutkimaan esimerkiksi Jyväskylän Niilo Mäki -instituutin sivuja tai ottamaan yhteyttä oman alueen yhdistyksiin, kuten Dateroon Vaasan seudulla tai Helsingin Seudun Erilaiset Oppijat -yhdistykseen.
Kirjastoista löytyy myös apukeinoja, ja erilaiset oppimispelit voivat olla hyödyksi.
”Aivot kehittyvät loppuun asti, ja asioista, jotka ovat ennen olleet raskaita, voi tulla helpompia. Lapset ovat ylivertaisia aivojen kehittymisessä, mutta ei se lopu vanhanakaan.”