Shekkivihkojournalismista maksettiin Matti Nykäselle satojatuhansia markkoja – Monacossa solmittu sopimus takasi mäkimiehestä kertovien juttujen ensijulkaisun Seurassa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Matti Nykänen ja Isto Lysmä
Ujo ja äkkipikainen luonne yhdisti Matti Nykästä ja Isto Lysmää. Lysmä oli Nykäselle eräänlainen isähahmo. © JORMA POUTA / SKOY
Seura loi Nykäsestä mediailmiön. Taustalla oli kuitenkin Matti Nykäsen oma luonne ja elämännälkä.

Kuvassa he näyttävät hirveän nuorilta ja onnellisilta.

Kesällä 1989 Seura oli mukana Matti Nykäsen ja hänen tuoreen vaimonsa Pian häämatkalla Thaimaan Phuketissa. Kahden viikon unelmaloma loppui sillä kertaa lyhyeen – kahden päivän jälkeen riita, ja kotiin eri lentokoneilla.

Toimittaja Isto Lysmän kirjoittama juttu alkaa sanoilla:

”Matti Nykäsestä huokuu aina jokin epämääräinen lyhyen eliniän aura. Kaikki pitää kokea normaalia sata kertaa nopeutettuna.”

Juttu julkaistiin juhannuksena Seuran kannessa. ”Pia palasi yksin kotiin” -irtonumeroa myytiin 120 000 kappaletta. Se on 85-vuotiaan lehden kaikkien aikojen myyntiennätys.

Matista tuli hitti

Matti Nykäsestä tuli supertähti urheilullisilla ansioilla. Mutta superjulkkis hänestä tuli Seura-lehden kautta. 1980-luvun kiihkeinä vuosina Seura julkaisi Nykäsestä melkein sata juttua. Osapuolet olivat solmineet (Monacossa, väitetään) ainutlaatuisen sopimuksen, jonka nojalla huippu-urheilijasta kertovat jutut julkaistiin ensimmäisenä Seurassa.

Se oli tyylipuhdasta sekkivihkojournalismia.

Nykäselle maksettiin jutuista satojatuhansia markkoja. Vastaavasti Seura takoi Nykäsen tarinoilla miljoonia.

Yhteistyö perustui pitkälti siihen, että toimittaja Isto Lysmä ja Seuran valokuvaaja kiersivät mukana, minne Nykänen menikin. Vauhti oli kova. Välillä puhelin soi yötä myöten.

Matti Nykänen , Seura-lehti

© OM-ARKISTO

Journalismin perussäännöillä, kuten faktan tarkistuksella ei ollut aina väliä.

”Ohjenuorani Matin juttuja kirjoittaessani oli Kurt Vonnegutin lause: ”Jos tosiasiat eivät ole hauskoja, viihteellisiä tai auta rikastumaan, niin hittoako niistä”, Isto Lysmä kertoi Kansikuva uusiksi. Kuusikymmentä vuotta elämää ja ihmisiä Yhtyneissä Kuvalehdissä -historiikissa (Otava, 1996).

Isto Lysmä kuoli vuonna 2012. Hän oli kuollessaan 75-vuotias.

Parivaljakon isä-poikasuhde

Kymmenen vuotta jatkuneen yhteistyön aikana Isto Lysmästä tuli Nykäselle isähahmo.

”He olivat samanlaisia. Isto ymmärsi Matin uhoa, sitä oli hänessä itsessäänkin. Ja Isto oli aina hirveän lojaali Mattia kohtaan. Hän ei tuonut jutuissa niitä vaikeimpia asioita esiin”, toimittaja Isto Lysmän ex-vaimo Maija Lysmä muistelee.

Hän tapasi Nykäsen monta kertaa kotonaan. Esimerkiksi Phuketin matkan jälkeen, jolloin murtunut Nykänen tuli lentokentältä suoraan Iston kanssa Lysmille.

”Minulle on jäänyt mieleen se, kun Matti oli meillä ja sanoi: ’Mä rakastan Piaa!’ Hän sanoi sen sillä tavalla, että uskoin, että kyllä hän varmaankin rakastaa”, Maija Lysmä muistelee.

Isto Lysmän poika Marko Lysmä on myös toimittaja. Vene-lehdessä tuottajana työskentelevä Lysmä muistaa, että miehiä yhdisti samankaltainen luonne.

”Perusluonteeltaan kumpikin heistä oli äärimmäisen ujo ja äkkipikainen. Nämä ominaisuudet aiheuttivat heidän elämässään ristiriitoja ja ongelmia. Uskon, että he olivat samalla aaltopituudella asioissa, jotka liittyvät elämän rosoiseen puoleen.”

Matti Nykänen , Seura-lehti

© OM-ARKISTO

Kymmenen vuoden yhteistyö perustui täydelliseen luottamukseen. Mutta 1990-luvun alussa tilanne muuttui. Isto Lysmä sanoi yhteistyön irti vuonna 1991 jutussa, jonka nimi oli Viimeinen kirje ystävälleni Matti Nykäselle.

Marko Lysmän mielestä Matti Nykäsen tarina kertoo jotain oleellista huippu-urheilusta.

”Miten huippu-urheilija erottuu monista hyvistä urheilijoista? Siellä sisimmässä pitää olla jotain ehkä pimeää, tai ainakin jotain hyvin terävää ja omaleimaista.”

Se toi Matin huipulle. Urheilu-uran jälkeen samat luonteenpiirteet veivät Nykäsen kohti uusia seikkailuita.

Matti eli aina täysillä

Matti Nykäsellä oli elämässään luottotoimittajia, joista viimeinen oli Seiskan Kai Merilä. Mutta tietenkään valtava suosio ei ollut toimittajien ansiota. Nykäsen tuhlaajapojan olemus ja omaleimaiset sutkautukset sulattivat suomalaiset.

”Moni ei olisi uskonut, että hyppääjästä tulee laulaja, joka elättää itsensä ja perheensä. Nykäsen uralla se oli iso käännekohta”, Seuran entinen valokuvaaja, lehdistöneuvos Jorma Pouta sanoo.

Työvuosinaan hän oli mukana monilla juttumatkoilla Isto Lysmän ja Matti Nykäsen matkassa.

”Matti luotti siihen, mitä Isto sanoi, ja eli sen mukaan.”

Matti Nykänen , Seura-lehti

© OM-ARKISTO

Nykänen ei tarkistanut tekstejä, joten Lysmä saattoi välillä kirjoittaa juttuja omasta päästään.

”Minäkin keksin Lysmälle otsikoita”, Pouta naurahtaa.

Kun Matti oli eroamassa Piasta, Pouta ja Lysmä ajoivat juttumatkalta kotiin Jyväskylästä.

”Isto pyysi minua keksimään otsikon.”

Pouta mietti hetken ja vastasi: ”Matti ei osaa olla yksin eikä elää kaksin.” Se päätyi lehteen.

Poudan mielestä Matti Nykäsessä oli monta persoonaa.

”Kun hän istui hyppytornissa siellä puomilla, hänellä oli putkinäkö. Voitontahto oli niin käsittämätön, ettei sellaista meinaa olla kellään tänäkään päivänä.”

Mäkimonttuun laskeutumisen hetkellä jokin napsahti. Kääntöpaikalla tuuletti eri mies.

”Parhaina päivinään Nykänen oli erittäin asiallinen ja kohtelias”, Pouta muistelee.

”Hän eli kyllä ihan täysillä joka sekunnin.”

Matti Nykänen , Seura-lehti

© OM-ARKISTO

X