Viva-lehti: Tangokuningatar Kaija Pohjola sairastui rintasyöpään – ”Sairauden uhka tuo arkeen entistä enemmän rakkautta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kaija Pohjola
Kaija Pohjola ei voinut kuvitellakaan, että rakkaus voi olla yhä niin voimallista. ”Olen kuin teinityttö. Vatsassa lepattaa perhosia vain, kun ajattelen soittavani hänelle.” © Pekka Nieminen / Otavamedia
Syöpä opetti tangokuningatar Kaija Pohjolan rakastamaan kuin viimeistä päivää, koska huomisesta ei ole takuita. Viime aikoina hänen piirustuslehtiöönsä on syntynyt paitsi esiintymispukuja keikoille myös pari versiota hääpuvusta.

Laulaja Kaija Pohjola, 67, on rakastunut tulisesti kaksi kertaa: vuonna 1977 miehen ulkonäköön, vuonna 2013 miehen rauhaa huokuvaan olemukseen.

Ensimmäisellä kerralla salamarakkauden sytytti kouvolalaisen Seppo Pohjolan komeus. Seposta tuli Kaijan aviomies seitsemän kuukautta ensikohtaamisen jälkeen.

”Se oli huumaa.”

Liitto kesti 30 vuotta, kunnes päättyi vuonna 2007 Sepon sydänkohtaukseen.

Seuraavalla kerralla Kaijaa veti puoleensa muukin kuin ulkonäkö.

Kun yhteinen ystävä, näyttelijä Esko Kovero esitteli Kaijalle nokialaisen Matti Vartialan lokakuussa 2013, vaikutuksen tekivät miehen rauhallisuus ja tietynlainen salaperäisyys. Matti istui hiljaisena ja tyynenä tamperelaisessa Kujakolli-ravintolassa, vaikka ympärillä meno kiihtyi illan mittaan.

”Hän vaikutti tosi hyvältä.”

Vaikutelma vahvistui, kun he alkoivat sauvakävellä yhdessä. Vajaan kolmen kuukauden tapailun jälkeen Kaija kosi Mattia 1. tammikuuta vuonna 2014 Madeiralla.

”Tässä iässä haluan rakastaa täysillä enkä odottaa.”

Viime vuosina Kaija onkin toteuttanut monta haavettaan, mutta yhtä ei.

Kaija Pohjola

Kaija Pohjola on oppinut, miltä tuntuu rakkauden ikävä. ”Rakas on mielessä koko ajan silloinkin, kun on muualla. On pakko päästä halaamaan ja pussaamaan.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Menneisyys yhdistää

Kaija ja Matti ehtivät nauttia ensirakkauden huumasta puolitoista vuotta.

Keväällä 2015 Kaija oli myynyt Tampereen Pyhäjärven rantamaisemassa sijainneen kerrostalokotinsa ja oli muuttamassa Matin luo.

Tarkoitus oli seuraavaksi myydä Matin vuonna 1926 Terijoelta Nokialle siirretty hirsitalo ja etsiä yhdessä uusi koti.

Kaijan muuttokuormassa siirtyivät vain kahdeksan hengen italialainen ruokapöytäkalusto sekä isoäidiltä peritty pieni pöytä ja kaksi tuolia. Kaikki muut huonekalut hän lahjoitti Pelastusarmeijalle.

Astiat ja muut pientavarat pakattiin läpinäkyviin muuttolaatikoihin, jotka pinottiin Matin autotalliin.

”Alussa mietin, että pitäisikö ottaa esille omia tavaroita, jotta tuntisin paikan kodikseni.”

Mutta sitten tuli sisustamista tärkeämpää ajateltavaa. Kaijalla todettiin rutiininomaisessa seulontatutkimuksessa rintasyöpä.

Matin ensimmäinen avioliitto oli päättynyt eroon. Toinen vaimo menehtyi maksasyöpään vuonna 2013. Kaijan saama syöpädiagnoosi oli kova isku.

”Olin juuri löytänyt uuden rakkauden, kun sairastuin. Minua harmitti myös Matin puolesta, joka oli jo kerran joutunut kokemaan läheisen menetyksen. Tarjouduin lähtemään, mutta hän ei laskenut.”

Sen sijaan Matti oli Kaijan tukena jokaisessa sytostaattihoidossa.

”Ilman hänen tukeaan en olisi jaksanut käydä sairautta läpi niin hyvin.”

Söpö kaljunakin

Kaijan vasemmasta rinnasta leikattiin kaksi kasvainta. Kainalon vartijaimusolmukkeesta otettu näyte kertoi, ettei syöpä ollut levinnyt. Hoitojen aikana hiukset lähtivät tupoittain, kunnes Kaija antoi ajaa loputkin pois.

”Koin kadottavani naiseuteni. En voinut katsoa peiliin. Surin olevani kauhean näköinen.”
Matti silitti kaljua päätä ja lohdutti:

”Olet söpö, olipa sinulla hiukset tai ei. Poikani kehui myös, että äiti, sinulle sopii hiukseton tyyli, koska sinulla on niin kaunis päänmuoto.”

Leikkauksen ja hoitojen jälkeen syöpä oli poissa. Sen ärhäkän laadun – herkästi uusiutuva HER2-positiivinen – vuoksi Kaijalle määrättiin myös antiestrogeenilääkitys.

Sitä on jäljellä kaksi vuotta.

Pelko sairauden uusimisesta on yhä olemassa.

”Sairauden uhka tuo arkeen entistä enemmän rakkautta. En voi koskaan halata liikaa Mattia tai hän minua.”

Sairaus myös opetti.

”Olemme täällä vain käymässä. Huomisesta ei ole takuita. Me kaikki, minä, Matti tai rakkaus, voimme sairastua. Muistutan itseäni usein siitä, että minun pitää tehdä juuri niin kuin itse haluan.”

Vaikka pukeutua räiskyvän punaiseen hääpukuun.

Kaija Pohjola

Kaijalla ja Matilla on samankokoiset, numeron 41 jalat. ”Askeleemme sopivat hyvin yksiin emmekä sotkeudu toistemme jalkoihin. Suunnittelemmekin sambakurssille menoa.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Juuri se oikea

Sairauden jälkeen oli vihdoin aikaa yhteisen kodin etsinnälle.

Keväällä 2018 Matti ehdotti, että he kävisivät katsomassa myyntiin tullutta paritalon puolikasta, vaikka se ei ollutkaan sellainen, jota he etsivät.

”Jo eteisaulassa se tuntui silti juuri oikealta.”

Alun perin hänen ja Matin ensimmäisen yhdessä hankitun asunnon piti olla sellainen, jossa aikanaan pärjäisi tarvittaessa rollaattorin kanssa: yhdessä tasossa, hissillisessä kerrostalossa Tampereen keskustassa.

Mutta heinäkuussa 2018 parin muuttokuorma vietiin kuitenkin kaksikerroksiseen paritalon puolikkaaseen.

Kaijaa naurattaa.

”Ehdimme olla asunnon näytössä vain 10 minuuttia, kun jo nyökkäilimme toisiimme katsoen. Tiesimme löytäneemme etsimämme.”

Samalla vauhdilla ja varmuudella he olivat rakastuneet toisiinsa viisi vuotta aiemmin.

Käsittämätön yhteys

Uudessa kodissa kiteytyy parisuhteen syvyys.

”Yhdessä hankittu ja sisustettu koti merkitsee vankkumatonta rakkautta ja toiseen luottamista. Turvallisuutta.”

Uuteen kotiin kannettiin yhdessä ostettu sänky, Kaijan isoäidiltä perimät kalusteet sekä Matin koivupuiset tasot ja vitriini.

”Sitten menimme huonekalukauppaan ja ostimme yhdessä kaikki muut tarvittavat huonekalut.”

Kaijan yli kaksi vuotta avaamattomina seisoneet muuttolaatikot avattiin. Nykyisissä kaapeissa ovat sekaisin kummankin astiat, pyyhkeet ja lakanat.

”Nyt meillä on yhteinen koti.”

Sääntöjä ei ole tarvinnut sopia.

”Minulle on aivan sama, miten päin vessapaperirulla on telineessä. Sen sijaan ihmettelen, että voiko minulle oikeasti käydä näin onnellisesti.”

Lieneekö horoskooppimerkeillä vaikutusta? Kaijan ja Matin, 60, syntymäpäivät ovat syyskuun peräkkäisinä päivinä.

”Vaakojen perusluonteenpiirre on diplomaattisuus ja taiteellisuus.”

Yhtään riitaa he eivät ole vielä läpikäyneet, mutta yksi asia surettaa. Kaija sanoo haikeutta äänessään:

”Olisimmepa tavanneet jo aikaisemmin.”

Taannoin Kaija oli istuttamassa kesäkukkia terassin ruukkuihin, kun hän havahtui, että oli aika mennä laittamaan perunat kiehumaan ateriaa varten. Keittiöstä hän löysi Matin niitä pesemästä.

”Menit taas tekemään minun ajatuksillani”, Kaija sanoi.

Päivän aikana saattaa käydä useasti niin, että he alkavat ilman sopimusta tehdä samaa asiaa yhtä aikaa.

”Meillä on käsittämätön yhteys, jollaista en ole kokenut koskaan aikaisemmin. Olemme aina samoilla linjoilla. Lieneekö se sitä sielunkumppanuutta?”

Kaija Pohjola

Kaijan musiikkimaku on laajentunut Matin mukana. ”Olen päässyt sisälle Popedan musiikkiin. Varsinkin kappaleessa Kauneuden valssi on koskettavat sanat. Sen voisin levyttää itsekin.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Pieniä tekoja

Kun Kaija ja Matti kohtasivat, kumpikin tiesi heti, ettei kyse ollut hetken huumasta.

”En ajattele, että kunhan olemme ja pidämme hauskaa. Asennoidun rakkauteen eri tavalla kuin nuorena. Arvostan sen mukanaan tuomaa henkistä tukea ja turvaa. Rakkaus on entistä syvempää, koska elämää on jäljellä vähemmän kuin sitä on takanapäin.”
Kaija miettii hetken.

”Tässä iässä rakkaus on toiselle omistautumista arjessa.”

Käytännössä se tarkoittaa vaikkapa valmiita aamiaisia. Saman katon alle asettumisen jälkeen Matti Vartiala on häärännyt keittiössä joka ikinen aamu.

”Hän ei ainoastaan nosta tarvikkeita pöytään, vaan keittää puuron, nostaa lautaselle, pilkkoo hedelmät sen joukkoon ja tekee minulle voileivän. Olen aivan myyty. Koskaan aiemmin kukaan ei ole tehnyt minulle aamiaista.”

Toisinaan Kaija lataa illalla kahviautomaatin käyttövalmiiksi, kirjoittaa sen vierelle lappuun ”naps” ja piirtää sydämen.

”Ja usein lisään lappuun: ”rakkaus, herätä minut kun lähdet”.

Silloin voidaan suukotella ja halata ennen kuin Matti lähtee töihin.

Näistä lauluista pontta rakkauteen

1. Rakkaus. ”Kun rakkaus merkitsi kaikkea, elämään pohjan loit sä vain, hengitin kuin osa oisin sua, sydän rinnassain arkana tunteistain…” Tätä laulan usein kotona.

2. Sulle silmäni annan. ”Sulle silmäni annan, annan hiukset, huulet, kaiken. Hiukan rakkautta toivon, vaik’ en saisi sitä koskaan, silti kaiken sulle annan.” Sanat kertovat tunteeni.

3. Hellä, hempee ja herkullinen. ”Kun sua katson silmiin, näin mä heti silloin huomaan…” Sitä juuri rakkauteni on.

4. Seitsemäs aalto. Kappale on meidän kahden rakkaustarina. Kuinka Matti saapui ja vie jalat alta.

Tulinen kuin rakkaus

Yksi yhteisen kodin kolmesta makuuhuoneesta on sisustettu lapsenlapsille, joita on yhteensä seitsemän.

”Heistä saisimme ihanat morsiustytöt ja -pojat.”

Kaija hymyilee.

”Haaveilen kesähäistä. Haluan kävellä kirkon käytävää Matin vierellä alttarille.”

Kaijan äidillä on yhdeksän sisarusta. Serkukset ovat kokoontuneet joka toinen vuosi sukutapaamiseen ja vuoden 2016 tapahtuman yhteyteen Kaija ja Matti kaavailivat järjestävänsä yllätyksenä häänsä.

Syöpä sotki suunnitelmat.

Seuraava serkkutapaaminen järjestetään poikkeuksellisesti tänä vuonna, heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Hauholla Vähäjärven lomakeskuksessa. Tanssitaanko siellä Kaijan ja Matin häitä?

Ainakin kesähäät sopisivat Kaijan haaveisiin.

”Olisi ihanaa juhlia ulkona veden äärellä.”

Entä se ajankohta?

”On hyvin mahdollista, että häät ovat tänä kesänä. Nyt aikaa järjestelyihin on vain niukasti. Ehkäpä ensi kesänä?”

Kaija on pohtinut paljon sitäkin, onko naimisiin meno ylipäänsä tarpeellista.

”Ehkä olen ajatuksiltani vanhanaikainen, mutta minusta avioliitto kuuluu asiaan. Se tuo lisäturvaa ja merkitsee entistä suurempaa omistautumista toiselle. Se on tavallaan viimeinen sitoutumisen askelista.”

Kaija suunnittelee lähes kaikki esiintymispukunsa. Hääpukujakin hän on piirtänyt jo muutaman.

”Luomus voi olla jopa räiskyvän punainen, tulinen kuin rakkaus.”

Kaijan mekko ja ruusuke Muotikuu, korvakorut Destiny.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X