Tanssinopettaja Susa Matson harmittelee tanssilavakulttuurin seksistisyyttä: ”Naiset istuvat rivissä ja äijät käyvät valitsemassa. Sitten ei muka saisi sanoa, että ei kiitos.”

Suomalaisiin vetoaa tangon helppous, sillä alkuun pääsee neljällä askeleella. Tanssinopettaja Susa Matson kehottaakin keskittymään kosketukseen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Susa Matsonin lempitango on Unto Monosen säveltämä ja sanoittama, Suomen kansallistangoksikin kutsuttu Satumaa. ”Siinä on nostalgiaa, sillä se on jo lapsuudesta tuttu. Kappaleessa on myös selkeä rytmi, joten sitä on helppo tanssia.”

Suomalaisiin vetoaa tangon helppous, sillä alkuun pääsee neljällä askeleella. Tanssinopettaja Susa Matson kehottaakin keskittymään kosketukseen.
(Päivitetty: )
Teksti: Pirjo Kemppinen

Ensin huojentava tieto. Tanssinopettaja Susa Matson sanoo, ettei tangoa voi tanssia väärin.

”Ensisijaisesti musiikki kertoo, miten liikutaan. Tangoa tanssiessani ajattelen, että soitan kropallani tanssiparin kanssa samaa biisiä.”

Perusaskeleet on silti hyvä opetella.

”Kun tietää, kummalla jalalla aloittaa, uskaltaa hakea ventovierastakin tanssimaan.”

Mutta miksi tango vetoaa niin vahvasti suomalaisiin?

Suuria tunteita

Tango syntyi Argentiinassa, mistä se kulkeutui Eurooppaan 1900-luvun alussa. Suomessa ensimmäinen tangoesitys nähtiin vuonna 1913. Suosio oli heti suuri.
Suomalaisen tangon erityispiirre on melankolia.

”Tango on suurten tunteiden ja intohimon tanssi. Siinä läsnä ovat rakkautta enemmän sen kaipuu tai menetetyn rakkauden perään haikailu”, kuvaa Susa Matson.

Suomalaisissa tangoissa lauletaan paljon myös luonnosta.

Jo tangon ensimmäiset tahdit saavat tanssilattian täyttymään. Tango on ylivoimaisesti suomalaisten miesten eniten suosima tanssilaji. Susa siteeraa erästä miesoppilastaan:

”Tangoa tanssiessa voi olla sosiaalinen ilman, että tarvitsee puhua.”

Vaikeneminen onkin tässä lajissa kultaa. Kun musiikki kertoo jostain elämää suuremmasta tunteesta, ei kannata alkaa kysellä, mistä toinen on kotoisin.

”Puhumalla pilaa helposti tunnelman. ’Saanko luvan’ ja tanssin jälkeen ’kiitos’ riittävät. Jos tanssi on ollut ihana kokemus, voi tanssin päätteeksi kiitoksen lisäksi kysyä toisen nimeä.”

Tanssi on itsessään keskinäistä viestintää musiikin ja liikkeen välityksellä.

”Se on samanlainen kieli kuin suomi tai ruotsi.”

Rytmiä

Suomalaisiin vetoaa ehkä myös helppous ja tangon eräänlainen marssillisuus.

”Tangoa voi tanssia kävelemällä.”

Entä he, joilla omasta mielestään ei ole rytmitajua? Susa kehottaa katsomaan armeijan alokkaiden marssia.

”Viimeisinä marssivat eivät välttämättä mene aivan ensimmäisten tahdissa, mutta jonkinlainen rytmitaju heilläkin on. Sitä paitsi rytmitajuakin voi harjoitella ja kehittää.”

Susa muistelee iäkästä, yli 50 vuotta naimisissa ollutta pariskuntaa, jonka tangoa hän taannoin seurasi tanssilavalla.

”Oli aivan sama, mitkä herran askeleet olivat, sillä rouva seurasi häntä tiiviisti poski poskea vasten. Ympärillä muut tanssivat vauhdikkaasti, mutta he elivät aivan omassa hetkessään.”

Ei siis ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa.

”On vain erilaisia tyylejä.”

Kosketuksia

Kilpatanssien koreografia on suunniteltu ja harjoiteltu. Seuratanssi tapahtuu tässä ja nyt, hetkessä. Se alkaa jo siitä hetkestä, jolloin tanssiin kutsu tapahtuu.

Ei ole samantekevää, kuinka tanssiin haetaan. Käskevä ”lähde tanssimaan” ei houkuttele.

Sen sijaan kysyvä muoto ”lähdetkö” saa ainakin harkitsemaan.

Saako tanssiin kutsusta kieltäytyä? Ehdottomasti kyllä.

”Pahinta, mitä voi tehdä, on alkaa inttämään syytä kieltäytymiseen. Syy on jokaisella yksilöllinen ja se voi olla mikä tahansa; en tunne hakijaa, hän näyttää pelottavalta, hänellä on liian lyhyet housun lahkeet…”

Asetelma tanssilavoilla on Susan mielestä hirvittävän seksistinen.

”Naiset istuvat rivissä ja äijät käyvät valitsemassa. Sitten ei muka saisi sanoa, että ei kiitos.”

Susa muistuttaa, että tanssissa on kyse intiimistä tapahtumasta.

”Siinä on kosketus. En halua, että kuka tahansa käy minuun käsiksi kadulla ja sama pätee tanssilattialla. En halua tanssia kaikkien kanssa.”

Mutta menettääkö kasvonsa, kun hakee, eikä toinen lähdekään? Se lienee suurin pelko.

”Ensimmäisen kerran, kun sain pakit, minäkin lähdin itkien kotiin. Enää en. Olen aikuinen ihminen ja valitsen itse, loukkaannunko vai en. Nykyään toivotan hauskaa illan jatkoa ja haen seuraavaa. Joku lähtee kanssani tanssimaan varmasti.”

Miten hallita pelko siitä, ettei kukaan hae? Susa kehottaa ottamaan ohjat omiin käsiin.

”Vähän panostusta, pistä parempaa päälle, tuo tissit esiin, jos on sellaiset, käytä hyväksi hiuksia äläkä unohda huulipunaa. Paras houkutin on hymy, ystävällinen ilme.”

Kyse ei ole iästä tai ulkonäöstä.

”Jokainen valitsee itse, onko Salma Hayek vai ei.”

X