Ti-Ti Nallen luoja, Riitta Korpela, selvisi aivoverenvuodosta säikähdyksellä ja kiertää yhä ilahduttamassa perheitä: ”En ole osannut pelätä”
Ti-Ti Nallen ”äiti” Riitta Korpela jaksaa lähteä tien päälle, kun tietää, että Nalleperhettä odotetaan ja palaute on hyvää. Nyt luvassa on suuri joulukiertue.
Ti-ti Nallen luoja Riitta Korpela on viihdyttänyt lapsia ja perheitä jo 35 vuotta.
Ti-Ti Nallen ja sen Nalleperheen kanssa jo yli 30 vuotta suomalaislapsia laulatuttanut ja leikityttänyt Riitta Korpela, 66, haluaa musiikkikasvattajan roolissaan opettaa lapsiperheitä käymään myös suurissa konserttisaleissa. 16 vuotta sitten vakavasti sairastunut Korpela ei pelkää elämää vaan menee kuten lääkäri käski: täysillä eteenpäin.
Sinulla on pitkä ura takana Ti-Ti Nallen kanssa. Miten tekeminen on muuttunut 35 vuoden aikana?
Olen tosi iloinen, että saan edelleen tehdä rakastamaani työtä. Tämä on nyt jo elämäntapa. Totta kai on kovaa työtä kiertää ja mennä, tehdä ja touhuta, mutta se on sitä, mitä haluan tehdä.
Meidän yleisömme, jossa on pikkulapsia isovanhempiin asti, ei ole muuttunut miksikään. He ovat yhtä aitoja ja ihania ja ovat parhaita yhteistyökumppaneitani.
Konserttini ovat aina hyvin interaktiivisia, vaikka ne ovat usein Suomen suurimmissa konserttisaleissa. Musiikin varhaiskasvattajana haluan samalla opettaa lapsia ja perheitä käymään konserttisaleissa ja teattereissa. Vaikka saleissa onkin jokaiselle oma istumapaikkansa, ei se estä sitä, että rytmitellään, lauletaan, tanssitaan, hypitään ja nauretaan yhdessä.
Lähden aina käsikirjoitusta tehdessäni siitä, että konserteissa täytyy olla jokaiselle jotakin, myös liput maksaneille vanhemmille.
Nyt kun tein Joulutontun tarina -kiertuetta, minulla on Hirsimetsässä neljäkymmentä muuta hahmoa. On ihana antaa heille mahdollisuus toteuttaa omaa osaamistaan lavalla.
Meillä on nyt enemmänkin musiikkiteatteria ja mukana on tonttu, joka myös puhuu ja laulaa. Nostan hattua myös oppilaitoksille, jotka ovat suhtautuneet tosi hienosti meidän Ti-Ti Nalle -kiertueisiin. Useammat nalletanssijat kun ovat opiskelijoita.
Mikä saa sinut jaksamaan keikkailua ympäri Suomen?
Kyllä se on juuri tämä ihmisten ihana energia. Vaikka joka yö ollaan eri hotelleissa ja välillä voi tuntua, että olisiko flunssakin iskemässä, niin kyllä se palaute auttaa jaksamaan.
Erityisen hyvältä tuntuu, että meitä usein oikein odotetaan. Keikkailu nostaa itselläkin hyvää jännitystä, koska toivon aina voivani tehdä hyvän kokonaisuuden.
Selvisit aivoverenvuodosta 16 vuotta sitten. Näkyykö se jotenkin vielä tässä päivässä?
Olin hyvin onnellisten tähtien joukossa silloin. Kuuluin neljän prosentin sakkiin, jotka selviävät täysin siitä. Edesmennyt neurokirurgi Juha Hernesniemi antoi minulle terveen paperit.
Mitään syytä aivoverenvuodolle ei koskaan löytynyt, ja Hernesniemikin sanoi, että minun oli ihan turha edes miettiä, miksi tällainen kolmen millimetrin aneurysma puhkesi juuri silloin. Tärkeintä oli, että se löytyi ja pääsin nopeasti hoitoon. Hän antoi minulle ohjeen, että nyt vain Riitta täysillä eteenpäin. Ja niin olen kyllä tehnyt. En ole osannut pelätä.
Olen hyvin, hyvin onnellinen, että saan nyt olla tässä. Täytyy uskaltaa elää ja nauttia niistä pienistä arkisista asioista, jotka ovat lopulta suuria.
Mikä on rakkain joulumuistosi?
Kyllä se omaan lapsuuteen menee. Minun piti aina päästä esiintymään joulupukille. Joulupukilla oli aina sellainen kontti selässä ja tiesin, että siellä oli minulle aina jokin pehmolelu. Jännitin ihan hirveästi, mutta esiinnyin ja sain kontista pienen pehmolelun.
Tykkäsin jo pienenä esittää vaikka mitä. Synnyin pieneen Ahonkylään Seinäjoen kupeeseen Etelä-Pohjanmaan lakeuksille. Rakensimme parhaan tyttökaverini kanssa kalliolle esiintymislavan, otimme äidiltä verhot ja pyysimme viisi penniä esiintymismaksua.
Jos olisit jokin laulu, mikä laulu olisit?
Olisin positiivisella tavalla Myrskytuulen Tanssi. Rakastan tuulta ja myrskyä, jolloin luonto näyttää voimansa eikä ihminen pysty sitä kontrolloimaan.
Pahat myrskyt ovat tietysti eri juttu, mutta rakastan sitä, kun syksyllä tuulee niin, että lehdet lentävät. Se on niin minua. Tuulivoimaa parhaimmillaan.
Mitkä asiat tuovat sinulle iloa juuri nyt?
Uusi koti ja uudet mustat tiibetinspanielit Sera ja Rene. Koirat täyttivät juuri vuoden, ja mikäs sen ihanampaa kuin herätä aamulla sängyssä, saada pikkuisia suukkoja ja lämmin tyyny on siinä kainalossa.
Kun omat lapset ovat jo omissa elämissään, niin koirilta saa sitä aitoa, vilpitöntä iloa. Ne tuovat vauhtia, lämpöä ja energisyyttä. Itsellä kun jokainen päivä on erilainen, niin ne odottavat meitä joka ikinen päivä yhtä innolla kotiin.