Toimittaja Tiina Merikanto: ”Vanhuspalveluihin olisi pitänyt suhtautua paljon vakavammin jo aiemmin”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Tiina Merikanto
”Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyydestä, on tärkeää, että esimerkiksi vanhuksia ja lapsia ei aseteta vastakkain”, Tiina Merikanto sanoo. © Tommi Tuomi
Toimittaja Tiina Merikanto jäi viime keväänä eläkkeelle. Hän seurasi sote-uudistuksen sorvaamista vuosia ja toivoo, että nyt voimaan astunut malli parantaisi vanhuspalveluita.

Vanhusten hoiva on kriisissä. Huonokuntoisia ikäihmisiä makaa kodeissaan ja sairaaloiden päivystyksissä, koska on pulaa hoitajista ja ympärivuorokautisista hoivapaikoista.

Turhauttavinta iäkkäiden hoito-ongelmissa on se, etteivät ne voi tulla yhdellekään päättäjälle yllätyksenä.

Jo vuosikymmenten ajan on tiedetty, että syntyvyyden laskun takia Suomen ikärakenne vääristyy. Veroja maksavat ikäluokat pienenevät, ja suuret ikäluokat tarvitsevat vuosi vuodelta enemmän hoivaa.

Miksi ei ajoissa mietitty ratkaisua?

Tätä on kysyttävä mahdollisimman puolueettomalta henkilöltä, joten pyydetäänpä kahville Tiina Merikanto.

Viime huhtikuussa Yleisradiosta eläköitynyt sosiaali- ja terveyshuoltoon erikoistunut toimittaja, lempinimeltään ”Rouva Sote”, tunnetaan terävistä analyyseistään. Niissä hän on käsitellyt muun muassa ikäihmisten asioita.

Henkilömitoituksen ympärillä häärättiin vuosikausia

Pöydän ääreen istahtaa nainen, jolla on valpas katse.

”Ei ole yhtä syytä nykyiselle tilanteelle”, Tiina Merikanto, 64, sanoo ja jatkaa, ”Mutta on selvää, että vanhuspalveluihin olisi pitänyt suhtautua paljon vakavammin jo aiemmin eikä etsiä säästöjä ja häärätä vuosikausia henkilömitoituksen ympärillä.”

Henkilömitoituksesta on tosiaan kiistelty eduskunnassa kymmenkunta vuotta. Ensi joulukuusta lähtien ikäihmisten ­ympärivuorokautisissa hoivakodeissa ja laitoksissa on lain mukaan oltava seitsemän työntekijää kymmentä vanhusta kohden.

”Henkilömitoitus on tärkeä asia, mutta vain yksi osa vanhuspalveluja. Viimeistään sen jälkeen, kun useita ongelmia oli havaittu niin Esperin, Mehiläisen kuin Attendonkin hoivakodeissa, olisi pitänyt tehdä kokonaisuudistus”, Merikanto sanoo.

Hän viittaa vuoden 2019 tapahtumiin, jolloin uutisoitiin hoivakodeissa tapahtuneista laiminlyönneistä.

Silloin keskustelu henkilöstömitoituksen ympärillä kiihtyi entisestään. Oli selvää, että hoitajia tarvittiin ympärivuorokautiseen hoivaan lisää, mutta muut parannuskohteet jäivät sivuun. Merikannon mielestä kotihoidosta ja ympärivuorokautisesta hoidosta olisi pitänyt säätää yhtä aikaa ja kokonaisuutena.

Pelkkä hoitajamitoitus ei ratkaise tämän hetken polttavaa ongelmaa, ympärivuorokautisten hoivapaikkojen puutetta.

”Ympärivuorokautisen hoivan saamista on vaikeutettu jo vuosia, vaikka vanhusväestön määrä ja myös ympärivuorokautisen hoivan tarve kasvaa.”

Suomessa on jo vuosia siirretty vanhusten hoivaa koteihin. Laadukkaasti toteutettuna kotihoito toimii, mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.

”Haluan itsekin asua kotona niin kauan kuin pärjään, mutta jos olisin yksinäinen ja turvaton, ehkä muistisairaskin, tuskin haluaisin asua yksin”, Merikanto sanoo.

”Ja vaikka elettäisiin kuinka terveellisesti, niin tunnetusti parin viimeisen elinvuoden aikana hoidon tarve lisääntyy.”

”Hyvinvointivaltion ja sivistysvaltion merkki on, että vanhuksista pidetään huolta, koska heillä ei välttämättä ole lähiomaisia”, Tiina Merikanto sanoo. © Tommi Tuomi

”Hyvinvointivaltion ja sivistysvaltion merkki on, että vanhuksista pidetään huolta, koska heillä ei välttämättä ole lähiomaisia”, Tiina Merikanto sanoo. © Tommi Tuomi

Tiina Merikanto teki töitä työtunteja laskematta

Kun Tiina Merikanto oli vielä työelämässä, ministeriöiden selvityksiä ja hallituksen esityksiä oli pinoissa niin Pasilan työhuoneessa kuin kotonakin. Hän sanoo olevansa ”hirveän pikkutarkka” ja selvittäneensä asioita työtunteja laskematta.

”Luin paljon, ja jos en ymmärtänyt jotain, soitin asiantuntijoille uudestaan ja uudestaan ja pyysin selittämään. Olen heille kiitollinen siitä, että he jaksoivat avata minulle asioita.”

Tiedonjanoinen Merikanto on ollut aina. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi, hänellä on journalismitutkinto Cardiffin yliopistosta, ja hän on opiskellut myös sosiaali- ja terveydenhuollon työnohjaajaksi.

Yleisradiossa hän aloitti vuonna 1990 ja tuli tunnetuksi syvällisistä dokumenteistaan, joista Ajankohtaisen kakkosen Alzheimerin tautia käsit­televä Pitkät jäähyväiset voitti Bonnierin Suuren journa­listipalkinnon vuonna 2010.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon hän alkoi suuntautua vuosituhannen alussa.

”Se lähti omasta kiinnostuksesta, vaikka siihen ­aikaan sosiaali- ja terveysala ei ollut journalismissa eikä yhteiskunnassakaan samanlainen puheenaihe kuin nyt. Sote-uudistus, korona ja päivystyskriisit ovat todella näyttäneet, mikä valtava merkitys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla on.”

Vuosien työ toi hänelle merkittävän tunnustuksen, kun Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta vihki hänet kunniatohtorikseen vähän ennen eläköitymistä.

Aina hänen juttunsa eivät ole kaikkia miellyttäneet, mutta toimittajien kuuluu nostaa esiin epäkohtia.

”Silti pitää muistaa, että isossa kuvassa meillä on asiat hyvin. Suomen terveydenhuolto ei ole romahtamassa. Terveydenhuollot voivat romahtaa esimerkiksi sotaa käyvissä maissa.”

Sote-uudistuksesta apua vanhuspalveluihin?

Terveydenhuollon kriisitunnelmista huolimatta tämänhetkinen tilanne saattaa olla vasta kenraaliharjoitus. 2030-luvulla terveydenhuolto joutuu kovaan testiin, kun vanhuspalvelujen tarve lisääntyy entisestään.

Tiina Merikanto toivoo, että perusterveydenhuoltoa saadaan parannettua sote-uudistuksen avulla.

Vuoden alussa sosiaali- ja terveydenhuolto siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Jokainen hyvinvointialue saa tietynkokoisen budjetin, jonka avulla sen on kustannettava sote-palvelut.

”Aiemmin on voitu miettiä, että me ei hoideta tätä vaan siirretään erikoissairaanhoitoon, ja erikoissairaanhoidossa on voitu ajatella, että siirretään tämä perusterveydenhuoltoon. Nyt useimmilla alueilla Suomessa on yksi johto ja yksi budjetti, vain pääkaupunkiseutu tekee poik­keuksen.”

Suomessa on 21 hyvinvointialuetta. Niiden lisäksi Helsinki on oma alueensa, joka vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta. HUS puolestaan järjestää erikoissairaanhoitoa.

Iäkkäillä ihmisillä on pelattu poliittisia pelejä

Sote-uudistusta on sorvattu viitisentoista vuotta, Merikanto laskeskelee. Itse hän on seurannut sen koukeroita aktiivisesti melkein saman verran.

Draamaa on riittänyt, ja vuonna 2019 kaatui niin uudistus kuin hallituskin.

”Sote olisi pitänyt saada valmiiksi paljon aikaisemmin, koska kunta on aivan liian pieni yksikkö hoitamaan sote-palveluja. Mutta turha jossitella”, hän sanoo.

Toimisiko perusterveydenhuolto paremmin, jos uudistus olisi valmistunut aikaisemmin?

”Ei se ole noin yksinkertainen seuraus.”

Entä ikäihmiset? Onko yksikään puolue tosissaan yrittänyt parantaa ikäihmisten palveluita?

”Yritystä on ollut, mutta iäkkäillä ihmisillä on myös pelattu poliittisia pelejä. Ihan sama kuin sotessa. Kun ollaan oppositiossa, puhutaan kaikenlaista, mutta kun päästään hallitukseen, puheet muuttuvat. Vanhuspalveluiden tilanne on syntynyt vuosien, ehkä jopa vuosikymmenien aikana.”

Loppujen lopuksi on kyse arvoista ja asenteista, hän summaa.

”Mikä koetaan tarpeelliseksi, sille löytyy aikaa ja rahaa.”

Vanhetessakin on hyvä säilyttää uteliaisuus

Millaista on jäädä eläkkeelle? Tätä Tiina Merikanto on pohtinut viime kuukausien aikana. Hän on toisena vetäjänä Tapiolan seurakunnan Mitä vielä -vertaisryhmässä, jossa eläköityneet pohtivat elämänmuutostaan. Hän uskoo, että tällaisia ryhmiä tarvitaan, koska eläköityminen on elämässä ainoa suuri siirtymä, jossa ei ole yhteisöä tukena.

Merikanto on tehnyt vapaaehtoistyötä aiemminkin, muun muassa Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimessa.

Hän siteeraa filosofi Frank Martelaa: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.”.

Hän tekee myös töitä keikkaluontoisesti ja seuraa edelleen sote-alaa.

”Mutta en enää monta tuntia päivässä.”

Vanhenemisesta hän ajattelee niin, että on hyvä säilyttää uteliaisuus ja kiinnostus asioihin.

Tammikuun aikana hän muuttaa Tapiolaan, jossa on esteetön kerrostalo ja palvelut lähellä.

”Kauppa, kirjasto ja kirkko ovat rollaattorimatkan päässä.”

Merikanto on ollut vakavasti sairas, ja häntä on leikattu useamman kerran. Se opetti sen, että erikoissairaanhoito on Suomessa huippuhyvää.

Mutta myös jotakin paljon syvempää.

”Kiitollisuuden pienistäkin asioista. Ja sen, että jollakin tasolla ymmärrän, miten arvokas ja hauras elämä on.”

X