Miksi isyys ei innosta? Tahaton lapsettomuus ja syrjäytyminen huolettaa – Varman Risto Murto: ”Yhteiskuntana meillä ei ole varaa menettää poikia”
Talousasiantuntija Risto Murto on huolissaan syntyvyyden laskusta. Suomessa tahaton lapsettomuus näyttää osuvan erityisesti kouluttamattomiin ja syrjäytymisvaarassa oleviin miehiin.
Lapsettomuudesta on tullut luokkakysymys. Osa nuorista miehistä jää vaille työtä ja perhettä ja syrjäytyy. Poikien asema vaatii parantamista, Risto Murto korostaa.
Risto Murto on sitä mieltä, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pilarit horjuvat. Hän on Varman toimitusjohtaja ja kirjoittanut juuri ilmestyneen kirjan Puuttuvat puoli miljoonaa, joka käsittelee syntyvyyden laskua.
Jos jotain ei tehdä, Suomi on pian talousvaikeuksissa rypevän Italian tiellä. Vaikka velkaannumme vähemmän kuin moni muu eurooppalainen valtio, otamme silti liikaa velkaa suhteessa pienentyviin ikäluokkiin.
Se on valtava virhe, hän sanoo.
”Minua pelottaa politiikkamme hyväntahtoisuus, koska olemme jättämässä kipeitä päätöksiä tuleville sukupolville. Palvelulupausten politiikka on vaarallista. Hyvän tahdon sisältö on kylmä.”
”Emme ole yksin” – Syntyvyyden lasku koskee teollistuneita maita
Varman konttorin korkeuksissa on aitiopaikka, josta seurata väestönkehityksen diagrammeja. Risto Murto vastaa yrityksestä, joka sijoittaa eläkerahoja niin, että eläkkeitä riittäisi maksettavaksi tulevillekin sukupolville. Talousasiantuntijana hän on Suomessa arvostettu.
Murto on tarttunut kirjassaan ajankohtaiseen aiheeseen. Suomi on historiallisessa käännekohdassa: meillä kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin syntyy. Vuonna 2021 syntyi enää 1,46 lasta naista kohden, kun sotien jälkeen 1940- ja 1960-luvuilla nainen sai keskimäärin 2–3 lasta.
Syntyvyyden lasku koskee kaikkia teollistuneita länsimaita.
”Emme ole yksin pohtimassa näitä asioita, mutta muut ovat miettineet pidempään ja etsineet ratkaisuja.”
No, on Suomessakin yritetty.
Antti Rinne kehotti pääministerinä ollessaan suomalaisia synnytystalkoisiin ja sai varsinkin naiset raivostumaan.
Murto hymähtää.
”Tarkoitus oli hyvä, mutta nuoret eivät suostu tässä asiassa johdettaviksi.”
On siis keksittävä jotakin muuta.
Risto Murto on huolissaan erityisesti nuorista miehistä ja pakolaistaustaisista naisista. © Sampo Korhonen
Diplomi-insinöörin opinnot vaihtuivat kansantaloustieteeseen
Kuusamosta on Helsinkiin 800 kilometriä, Venäjälle noin parikymmentä. Siellä, Neuvostoliiton kainalossa, Risto Murto vietti lapsuutensa.
Lukion jälkeen hän muutti Ouluun opiskelemaan sähköelektroniikan diplomi-insinööriksi mutta alkoi toisena vuotenaan lukea kansantaloustiedettä. Se vei yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen nuoren miehen mukanaan.
Nykyisin Helsingissä asuva Murto käy välillä vanhalla kotiseudullaan Kuusamossa. Hän on jopa soutanut rajan toiselle puolelle katsomaan isänsä suvun entisiä maita, jotka menetettiin sotien jälkeen Venäjälle.
Hyvinvointi-Suomen historia on varsin lyhyt. Kuusamossakin elettiin sotien jälkeen köyhyydessä: suurperheet asuivat mökeissä, joissa oli vain tupa ja sauna. Niukkuudesta huolimatta lapsia syntyi.
Kun Murron isä tuli kouluikään, hänet lähetettiin asumaan lähemmäksi koulua, sukulaisten luo. Sukulaisperhettä kohtasi tragedia, kun heidän samanikäinen tyttärensä kuoli keuhkotautiin.
Pieni poika ei halunnut kesäloman jälkeen palata perheen luo ja jätti toisen luokan väliin. Kun kansakoulu lopulta avattiin lähempänä kotia, hän kävi toisen ja kolmannen luokan saman vuoden aikana.
”Minulle tarinan opetus on se, ettei kukaan tullut hakemaan isää kouluun.”
Nykyisin hyvinvointiyhteiskunnassa väliinputoajista yritetään ottaa koppi. Suomessa on kuitenkin kaksi ryhmää, joista Murto on huolissaan: nuoret miehet ja pakolaistaustaiset naiset.
Lapsettomia jopa kolmannes 40–45-vuotiaista miehistä
Suomalaisessa lapsettomuudessa on piirre, joka poikkeaa muista maista: yhtäällä meillä on suuri joukko lapsettomia, toisaalla monilapsisia perheitä. Yksilöllisen elämäntavan korostuminen, naisen aseman parantuminen ja pitkäaikaisten parisuhteiden solmimisen vaikeus ovat tutkijoiden esittämiä mahdollisia syitä tahattomalle lapsettomuudelle.
Erikoista tässä lapsettomien porukassa on se, että siinä on paljon kouluttamattomia kaupunkilaismiehiä. Lähes kolmannes 40–45-vuotiaista miehistä on lapsettomia. Vaikka miehet voivat saada lapsia vanhempinakin, todennäköisyys laskee 44 ikävuoden jälkeen.
Lapsettomuudesta on tullut luokkakysymys. Osa nuorista miehistä jää vaille työtä ja perhettä ja syrjäytyy.
Mutta hetkinen. Miten lapsia tekeviä miehiä sitten riittää naisille? Tekevätkö koulutetut miehet lapsia useampien naisten kanssa?
”Jaa-a. En ole katsonut tutkimuksia, mutta noin sen täytyy mennä”, Murto sanoo ja naurahtaa.
”Meillä ei ole varaa menettää poikia”
Syyt miesten syrjäytymiseen lienevät miesten perhetaustoissa ja koulutuksessa, Risto Murto pohtii.
”Perheiden ongelmiin on vaikeampi puuttua, mutta koulutusta voidaan ohjata politiikalla.”
Ammatti- ja ammattikorkeakouluihin pitäisi satsata Murron mielestä enemmän. Myös osa pojista pitäisi ohjata paremmin juuri näihin kouluihin, ja saada heidät myös pysymään siellä. Toisen asteen koulutusta on uudistettu, ja siitä on tullut vapaamuotoisempaa kuin aiemmin. Jos et käy tunneilla, putoat järjestelmästä – vähän kuin Murron isä aikoinaan.
”Poikien tilanteesta on käyty keskustelua, mutta politiikan teossa se ei ole vielä näkynyt. Yhteiskuntana meillä ei ole varaa menettää poikia.”
Työtä on tehtävä pidempään hyvinvointiyhteiskunnassa
Risto Murrolla on eläkeikään vielä vajaat kuusi vuotta. Eläkkeellä olisi aikaa meloa ja valokuvata luontoa – nämä ovat toimitusjohtajan mieltä tyynnyttävät harrastukset.
Hän haluaa kuitenkin työskennellä pidempään. Sen takia on pysyttävä uteliaana ja osattava uudistua.
”Se oli yksi syy, miksi halusin kirjoittaa kirjan. Halusin tehdä jotakin, mitä en ole tehnyt koskaan aikaisemmin.”
Työuria on hänen mielestään välttämätöntä pidentää, muuten pienenevät ikäluokat eivät voi pitää hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä.
Vuonna 2021 eläkkeelle jäätiin 62,4-vuotiaina, mutta pitkällä aikatähtäimellä pitäisi saada eläkeikä hilattua 70-ikävuoteen.
Se ei ole niin kamalaa kuin miltä se ensin kuulostaa. Elinikä nousee, ja olemme terveempiä kuin aikaisemmin. Murto laskeskelee, että tämän päivän tyttövauvat saattavat elää jopa satavuotiaiksi.
Mutta toisaalta: mikäs on huippupomon istuskella konttorissa. Miten jaksaa raksamies ja vuorotyötä tekevä sairaanhoitaja?
”Työtehtäviä on organisoitava uudestaan. Mallia pitäisi ottaa Ruotsista, jossa uran loppupuolella tehdään töitä kevyemmin ja mahdollisesti myös toisenlaisissa tehtävissä.”
Onko ikäsyrjintä vähenemässä?
Entä ovatko työnantajat valmiita pitämään kiinni vanhoista työntekijöistä? Elinkeinoelämän keskusliiton vuonna 2018 teettämän tutkimuksen mukaan eniten ikäsyrjintää työelämässä kokivat yli 55-vuotiaat.
Risto Murto on optimistinen. Asenteet muuttuvat kovaa vauhtia.
”Aikaisemmin kuusikymppinen toimitusjohtaja olisi joutunut eläkkeelle, mutta ei enää. Moni huippujohtaja saattaa jatkaa uraansa ja istua yrityksen hallituksessa seitsemänkymppisenäkin. Kokemukselle on kysyntää.”
Murron mielestä ikäsyrjintä juontaa 1990-luvun lamasta, jolloin yritysten vaikeuksia ja työttömyyttä ratkottiin kehittämällä eläkeputki. Varhaiseläkkeelle tuupattiin monta yli 55-vuotiasta.
Se oli virhe myös taloudellisesti.
”Oltiin höveleitä ja käytettiin eläkejärjestelmää puskurina, vaikka jälkiviisaasti ajateltuna olisi ollut järkevämpää rahastoida enemmän eläkevaroja. Toki se oli sen ajan kriisityötä.”
© Sampo Korhonen
Työllistyminen takkuaa
Kiitos maahanmuuton Suomen väkimäärä kasvaa. Mutta tulijoita ei ole riittävästi ja väestönkasvun ennustetaan tyssäävän lähivuosina.
Maahanmuutosta on taloudellista hyötyä vain, jos maahanmuuttajat työllistyvät. Esimerkiksi hoiva-alalla on huutava työvoimapula. Sairaanhoitajien ja lääkäreiden houkutteleminen ei ole ihan helppoa.
”Olemme pelänneet, että tänne on liikaa tulijoita, vaikka tilanne on päinvastainen. Hoivasektorin työvoimapula on kansainvälinen ilmiö, ja osaavista työntekijöistä käydään kilpailua.”
Virolaiset ja venäläiset maahanmuuttajat ovat työllistyneet hyvin Suomessa. Nyt 40 000 ukrainalaista on hakenut tilapäistä suojelua ja joukossa on myös koulutettuja ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä. Murron mielestä ukrainalaiset ovat Suomelle mahdollisuus, jota ei kannata hukata.
Sen sijaan joillakin pakolaisryhmillä on vaikeampaa. Esimerkiksi somalinaisista vain 15 prosenttia on työelämässä, vaikka he ovat asuneet Suomessa jo pitkään.
”On tärkeää saada pakolaistaustaiset nuoret naiset kouluttautumaan ja työelämään, jotta työelämän ulkopuolelle jääminen ei periydy. Esimerkiksi Ruotsissa pakolaistaustaisten naisten työllisyysaste on korkeampi.”
Mikä on suurten ikäluokkien vastuu?
Suuret ikäluokat vanhenevat, ja laskelmien mukaan vanhojen ihmisten hoidon tarve tulee vain lisääntymään lähivuosina. Tämä on ollut tiedossa vuosikymmeniä, joten miksi suuret ikäluokat eivät maksaneet enemmän eläkkeitä, jotta olisimme välttyneet tältä pommilta?
”En syyttäisi heitä. Suomi oli vielä 1970-luvulla huomattavasti köyhempi maa kuin nykyään. Nykyisillä sukupolvilla on elintaso korkeampi, syömme paremmin, automme ovat isompia ja matkustamme enemmän. Ei olisi ollut realistista laittaa rahaa enempää sivuun.”
Risto Murron mielestä isoin poliittinen virhe oli edellä mainittu eläkeputki. Se oli kallis ratkaisu.
”Pelkään, että samalla tavalla jälkipolvet tulevat syyttelemään meitä valtion velan kasvusta ja etujen kasaamisesta.
Kysytään vielä lopuksi, että eikö kuitenkin ole luonnon säilyvyyden kannalta hyvä asia, jos väki vähenee maapallolla.
”Toki on muitakin näkökulmia kuin talouden. Syntyvyyden laskun rinnalla on tapahtunut paljon hyviä asioita kaikissa maissa. Elintaso on noussut ja naisten koulutus ja asema yhteiskunnassa parantunut. Myös perhekoot ovat pienentyneet, jolloin lapsiin on voitu satsata enemmän.”
Entä onko Risto Murrolla lapsia?
”Kyllä on, neljä”, hän vastaa.
”Ja niin, minäkin olen toisessa avioliitossa.”
Risto Murron kirjankustantaja Otava kuuluu samaan konserniin Seura-lehden kanssa.