Turvallisuushakuinen Tuija Pehkonen pelkäsi ryhtyä yrittäjäksi: ”Lama jätti minuun epävarmuuden pelon”
Toimittaja-juontaja Tuija Pehkonen hylkäsi turvallisuushakuisuuden ja heittäytyi yrittäjäksi vuonna 2015. Nykyään hän sietää epävarmuuden tunnetta aiempaa paremmin.
Juontaja, toimittaja Tuija Pehkonen, 36: "Olen varman päälle -pelaaja, se tyyppi, joka suunnittelee ja miettii, mikä voi mennä pieleen."
Tuija Pehkonen kertoo olevansa hyvin suunnitelmallinen ja turvallisuushakuinen. Siihen yhtälöön ei yrittäjyys ole ensimmäinen valinta.
”Olin vuonna 2015 NRJ:llä päivätöissä, ja periaatteessa kaikki tosi hienosti. Pidin töistäni ja rakastin radiota mutta koin, että polkuni siellä oli tallattu. Tuntui, että ei ollut enää mahdollisuutta haastaa itseään”, Tuija Pehkonen muistelee.
Epävarmuuden sietäminen mietitytti
”Harkitsin suurin piirtein vuoden ajan sitä, uskaltaisinko hypätä yrittäjäksi. Olen ihminen, joka nauttii, kun tietää asiat vuoden etukäteen. Epävarmuuden sietäminen ja sen kanssa eläminen mietitytti.
Irtisanoutuminen on jäänyt vahvasti mieleen. Kun tulin sinä päivänä kotiin, muistan valtavan fyysisen väsymyksen. Nukuin kaksi tuntia ja suorastaan hikoilin kaikkea painetta pois.
Viimeisen työpäiväni jälkeen lähdin Peruun kuvaamaan Huippujengi-ohjelmaa, ensimmäistä tv-ohjelmaani, mutta sieltä palattuani kalenteri oli tyhjää täynnä.
Se oli samaan aikaan tosi jännittävää ja aika pelottavaa. Minulle ei tule luonnostaan ajatella, että mahtavaa, kalenteri on tyhjä, nyt voin tehdä mitä vain.”
Pelko ei saa ohjata elämää
”Isäni oli yrittäjä 1990-luvun laman aikana ja jäi työttömäksi niin kuin moni suomalainen. Olin silloin aika pieni, mutta lama jätti minuun huolen ja epävarmuuden pelon. Ajatuksen siitä, että työt voivat loppua tai koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa.
Olen varman päälle -pelaaja, se tyyppi, joka suunnittelee ja miettii, mikä voi mennä pieleen. Olen aina säästänyt siitä asti, kun menin 12-vuotiaana ensimmäisen kerran töihin.
Ehkä se on taas näitä lama-ajan oppeja, että ensin laitetaan rahaa sivuun, jos mahdollista, sitten eletään lopuilla. Pystyin tekemään hyppäyksen täysin tyhjän päälle, koska tiesin, että pärjään tarvittaessa säästöillä hetken aikaa.”
Oma intuitio oli luottamuksen arvoinen
”Nostan hetkittäin edelleen itselleni hattua, että löysin rohkeutta ja uskalsin luottaa omaan intuitioon. Se kannatti, ja irtisanoutuminen on ollut ehdottomasti yksi työurani parhaita päätöksiä. Olen myös oppinut sietämään epävarmuuden tunteita paremmin, mutta teen edelleen töitä sen kanssa, että en pysty kontrolloimaan kaikkea tai tietämään asioita ennakkoon.
En haluaisi, että epävarmuuden pelko ohjaa elämää, vaan yritän myös haastaa itseäni siinä, etten aina menisi turvallisinta reittiä. Vaikka olen turvallisuushakuinen ihminen, yritän rohkeasti tehdä myös vaikealta tuntuvia valintoja.”
”Asiat menevät lopulta hyvin”
”Olen epävarmuuden tunteiden kanssa kosketuksissa koko ajan yrittäjän työn kautta. Laitoin juuri kahden kuukauden loman kalenteriin ankaran pinnistelyn päätteeksi. Olen tehnyt tosi paljon töitä koko syksyn ja huomaan, että olen aika väsynyt.
Jos olen rehellinen itselleni, kaipaan sitä, että saan olla rauhassa ja viettää aikaa perheen ja meidän pikkumiehemme (vuonna 2020 syntynyt poika) kanssa. Silti päätös tuntuu jännittävältä ja pelottavalta, koska sitä koetellaan, jos puhelin alkaa soida.
Pitää uskaltaa luottaa, että asiat menevät lopulta hyvin.
Elämä on viime vuosina mennyt tosi hektiseksi, ja olen havahtunut siihen, että välillä on pakko tasoittaa kierroksia. Työni on hyvin sosiaalista, tapaan paljon ihmisiä ja olen energinen ja sosiaalinen, mutta viime vuosina olen tajunnut, että tarvitsen myös omaa tilaa ja rauhaa.”
Tasavertaiset vanhemmat
”Myös vanhemmuus on ollut hyppy tuntemattomaan. Vanhemmuus jännitti todella paljon, mietin tietenkin uutta roolia ja sitä, miten vanhemmuus vaikuttaa töihin.
Varauduin äitiyteen lukemalla kaiken mahdollisen. Neuvolastakin sanottiin jo, että nyt et kyllä enää mene Googleen. Minulle on aika luontaista tutkia kaikki skenaariot läpi, mutta otin kyllä neuvolan fiksusta ohjeesta opikseni. Vanhemmuus on tosi iso lahja, josta olen kiitollinen.
Meidän perheessämme on ollut itsestään selvää, että vanhemmuus on tasa-arvoista. Olemme kumpikin Eeron (aviomies Eero Ettala) kanssa yrittäjiä, mutta olemme saaneet lutvittua työt yhdessä. Kun toisella on tiukempi projekti, toinen on vastuussa kotona. Kun Eero kuvasi Suomen surkeinta kuskia, olin vetovastuussa, ja kun minulla on ollut syksy tiukkaa, hän otti enemmän vastuuta.
Pitäisi olla päivänselvää, että lapsella on kaksi yhtä tärkeää vanhempaa. Olen tosi iloinen, että meidän perheessämme se menee niin.”