Laman lapsi Silja Uusikangas syntyi konkurssiperheeseen, jonka arjen epävarmuus juurtui mieleen: ”Vaikka olen ponnistellut pärjäämiseni eteen, selitän omia valintojani pitkälti sattuman kautta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Laman lapsi Silja Uusikangas on pärjännyt taustastaan huolimatta elämässä hyvin. Koettu epävarmuus näkyy silti vaikeutena luottaa siihen, että elämä kantaa.
Laman lapsi Silja Uusikangas on pärjännyt taustastaan huolimatta elämässä hyvin. Koettu epävarmuus näkyy silti vaikeutena luottaa siihen, että elämä kantaa. Kuva: Salla Merikukka, Allianssi
Konkurssiperheeseen syntyneenä Silja Uusikangas tietää, että koettu taloudellinen ahdinko heijastuu nuorten mahdollisuuksiin usein lopun elämää. Nyt hänellä on viesti koronaepidemian jälkeiselle Suomelle.

Silja Uusikangas syntyi vuonna 1993 perheeseen, jossa isän yritys oli ajautunut konkurssiin vain kahta vuotta aiemmin. Rahaa ei ollut ja perhe selvisi niukasti äidin säästöillä. Laman lapsi sai vaatteensa kirpputoreilta, eikä uusia leluja ostettu vain huvin vuoksi.

Epävarmuus leimasi Siljan elämää myös toisella tapaa. Isä perusti toisen yrityksen, mutta konkurssivelkojen vuoksi töitä oli tehtävä siellä, missä se oli kannattavinta.

Perhe muutti isän töiden perässä usein.

”Olen asunut yli 20 eri talossa ja kuudella eri paikkakunnalla. Kun isäni kävi Etelä-Suomessa töissä, hän oli viikot poissa kotoa.”

Kun isäni oli matkustanut kaupunkien välillä melkein kolme vuotta, Silja muutti perheineen hänen perässään lähemmäs Klaukkalaan.

Koska Siljalle on selvää, kuinka raskaasti lama voi kohdella yksittäistä ihmistä tai perhettä, hän on nuoresta saakka ponnistellut paljon löytääkseen paikkansa työelämässä.

”Olen aina murehtinut, miltä cv:ni näyttää, ja miten voin osoittaa, että olen aktiivinen.”

Siitä huolimatta, että Silja on tarttunut kaikkiin mahdollisiin työtilaisuuksiin ja menestynyt koulussa hyvin, turvallinen asema työmarkkinoilla tuntuu kaukaiselta ajatukselta.

”Vaikka minulla on yliopistokoulutus, katselen herkemmin erilaisia määräaikaisia tehtäviä ja projekteja. Minun on vaikea luottaa siihen, että voisin saada vakituisen työpaikan.”

Nuorten toimitus voimaannutti ja herätti yhteiskunnalliseen ajatteluun

Jos Siljan pitäisi määritellä hetki, jolloin hän heräsi siihen, miten elämä konkurssiperheessä on vaikuttanut hänen elämänpolkuunsa ja kuinka tärkeää hyvinvointiyhteiskunnan palveluja on puolustaa, se hetki olisi osallistuminen Helsingin kaupungin Nuorten Ääni -toimitukseen lukioikäisenä.

”Nuorten toimituksessa teimme videopätkän toisen konkurssiperheeseen syntyneen nuoren kanssa. Valitsimme aiheen itse. Se oli meille merkityksellinen, vaikka emme kaveriporukassa muuten niin paljon puhuneetkaan lama-ajan kokemuksista.”

Itse Silja on tukeutunut hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin esimerkiksi silloin, kun hän sairasti syömishäiriötä. Myöhemmissä opinnoissaan Helsingin yliopistossa hän on myös havahtunut siihen, että jokainen lama-aikaan syntynyt ei ole samassa mielessä laman lapsi.

Kaikki eivät joudu koskaan tukeutumaan niihin palveluihin, jotka toisille ovat elintärkeitä.

”Monet opiskelukaverini tulivat perheistä, joissa vanhemmat työskentelevät viroissa tai muuten taloudellisesti turvatummassa asemassa. Heidän puheissaan ei kuulu huoli tulevista lamakausista. Sellaiset ystäväni, jotka tulevat yrittäjäperheistä ja työväenluokkaisista taustoista, pelkäävät paljon enemmän, koska vanhempien asema työmarkkinoilla on ollut paljon epävarmempi.”

Käsitteellä laman lapsi tarkoitetaan useimmiten nuoria, jotka valmistuvat kortistoon keskelle lamaa. Juuri nyt kesätöiden peruuntuminen voi pudottaa yksin asuvan nuoren köyhyysloukkuun. 

Käsitteellä laman lapsi tarkoitetaan useimmiten nuoria, jotka valmistuvat kortistoon keskelle lamaa. Juuri nyt kesätöiden peruuntuminen voi pudottaa yksin asuvan nuoren köyhyysloukkuun.  Kuva: iStock

Yliopistoon sattuman kautta?

Silja Uusikangas muutti jo nuorena pois kotoa. Hän pääsi Helsinkiin Kallion ilmaisutaidonlukioon ja muutti opiskelijasoluun. Perheen tilanne oli lukioikään mennessä parantunut, kun isän konkurssivelat oli maksettu ja uusi yritys kannatti.

Vaikka Silja pääsi hyvään lukioon, hänellä ei ollut selvää käsitystä, mitä hän voisi elämässään tehdä.

Silja otti kaikki mahdolliset kesä- ja sivutyöt vastaan, jotta voisi osoittaa tulevaisuudessa olleensa aktiivinen ja työteliäs. Opintojen suhteen hän poti silti syvää epävarmuutta.

”En uskonut pääseväni yliopistoon, koska en luottanut omaan pärjäämiseeni. Hain lopulta tradenomiopintoihin ja pääsin sisään. Oli tosi vau-tunne päästä opiskelemaan korkeakouluun.”

Silja pärjäsi hyvin johdon assistenttityön linjalla ammattikorkeakoulussa, mutta alalta puuttui se yhteiskunnallinen ote, joka häntä oikeasti motivoi pyrkimään eteenpäin.

Lopulta onneton sattuma muutti tilanteen.

Puoli vuotta opintojen alkamisen jälkeen Siljan suhde hänen avopuolisoonsa ajautui karille. Nuori sydän särkyi ensimmäistä kertaa kunnolla, ja Silja tarvitsi jotain muuta ajateltavaa. Ystävä ehdotti, että Silja hakisi jälleen opiskelemaan, tällä kertaa linjalle, joka vastasi paremmin vahvuuksia.

Silja alkoi lukea pääsykokeisiin Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Ja yllättyi, kun pääsi sisään.

”Oma taustani konkurssiperheen lapsena vaikuttaa siten, että olen hyvin kiinnostunut nuorista ja siitä, miten hyvinvointiyhteiskunta toimii. Tausta vaikuttaa myös siten, että minun on vaikea uskoa omaan pärjäämiseeni.”

Koronakevät on tuonut valtavasti epävarmuutta opiskelemaan pyrkiville nuorille. Ensin uudistettiin korkeakoulujen valintakriteerit ja sen jälkeen odotettiin tietoa, millä tavoin pääsykokeet ylipäänsä järjestetään.

Koronakevät on tuonut valtavasti epävarmuutta opiskelemaan pyrkiville nuorille. Ensin uudistettiin korkeakoulujen valintakriteerit ja sen jälkeen odotettiin tietoa, millä tavoin pääsykokeet ylipäänsä järjestetään. Kuva: iStock

Tausta kuuluu puheessa itselle – Polkuaan voi selittää valintojen tai sattumien kautta

Yhteiskuntapolitiikan opiskelu on auttanut Siljaa ymmärtämään, miksi hänen on niin vaikea luottaa omiin kykyihinsä. Akateemisiin perheisiin syntyneet lapset eivät ajattele pyrkivänsä yliopistoon, vaan menevänsä sinne. Eteenpäin pyrkiminen selitetään usein omalla kovalla työllä ja strategisella urasuunnittelulla.

Kun valinnat kantavat hedelmää arvostetun opiskelupaikan tai vakituisen työsuhteen myötä, on helpompi kiittää itseään hyvistä valinnoista.

Siljan suku taas on työväenluokkainen, ja se näkyy siinä, millaista tarinaa hän kertoo omasta elämästään.

”Tunnistan itsestäni tyypillisen työväenluokkaisen narratiivin. Vaikka olen ponnistellut pärjäämiseni eteen todella paljon, selitän omia valintojani pitkälti sattuman kautta. Akateemisesta perheestä tuleva nuori selittäisi todennäköisemmin saman elämänpolun olevan omien tietoisten valintojensa seurausta. Minulle sattuman merkitys ja elämän hallitsemattomuus on taas aina ollut selvää.”

Tietokirja pelasti epävarman koronakevään

Koronaepidemian aikana Silja Uusikangas on löytänyt turvaa yllättävän työn parista: hän kirjoittaa tietokirjaa nuorista muuttuvilla työmarkkinoilla.

Tietokirjan kirjoittaminen apurahalla olisi missä tahansa muussa tilanteessa valintana epävarma ja lyhytaikainen ratkaisu toimeentuloon. Nyt se osoittautui pelastukseksi.

Oma toimeentulo on juuri nyt turvattu, mutta Silja on yhä huolissaan nuorten pärjäämisestä.

”Nuoret joutuvat kriisitilanteissa lähtemään työstään ensimmäisinä ja heidät palkataan takaisin viimeisenä. Miten nyt 15–20-vuotiaat uskaltavat rakentaa elämäänsä? Yksienkin kesätöiden peruminen voi sysätä yksin asuvan nuoren köyhyysloukkuun.”

Epätasa-arvoistavaa kehitystä edustaa Siljan mukaan myös erityisesti nuoriin kohdistuva aktivointipolitiikka, johon liittyy vahvoja sanktioita. Vaikka se lisää väestötasolla työllisyyttä, hyötyjät jakautuvat voimakkaasti.

”Velvoittava työllisyyspolitiikka onnistuu parhaiten niiden kohdalla, jotka ovat jo jossain määrin kiinni työmarkkinoita. Ne, joilla on vaikeuksia saada töitä, putoavat taas helposti riittävän toimeentulon ulkopuolelle.”

Epävarmassa tilanteessa hyvinvointivaltion palveluiden merkitys korostuu. Silja on huolissaan siitä, että kaikki eivät tunnusta esimerkiksi nuorisotyön merkitystä. Itse hän ajattelee, että ellei hän olisi koskaan päässyt oivaltamaan oman taustansa merkitystä nuorten toimituksessa, oma polku olisi voinut jäädä löytymättä.

”Olen pärjännyt taustastani huolimatta, koska hyvinvointiyhteiskunta on auttanut kriittisissä tilanteissa. Jos nuorten palveluista nyt leikataan, osa jää ilman tukea, joka voisi auttaa löytämään omalle elämälle suunnan.”

Lue myös: Mitä lasten arjessa tapahtuu, kun jono psykiatriseen hoitoon pitenee? Haitallinen stressi vaikuttaa lapsen koko elämään

Nuorten tuen tarve alkaa usein jo peruskoulussa. Suomessa on arvioitu olevan noin 4000 yläkouluikäistä koulupudokasta.

Nuorten tuen tarve alkaa usein jo peruskoulussa. Suomessa on arvioitu olevan noin 4000 yläkouluikäistä koulupudokasta. Kuva: iStock

X