Vastuullisen kalastamisen puolestapuhujat – Näyttelijät Kari Hietalahti ja Tommi Korpela: ”Jotkut halaavat puita, me halaamme kaloja”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kari Hietalahti ja Tommi Korpela ovat huolissaan Itämeren kalalajeista, erityisesti luonnonvaraisesta meritaimenesta, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Kari Hietalahti ja Tommi Korpela ovat huolissaan Itämeren kalalajeista, erityisesti luonnonvaraisesta meritaimenesta, joka on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Näyttelijät Kari Hietalahti ja Tommi Korpela ovat ottaneet vesistön suojelun sydämen asiakseen. He toivovat, että verkkokalastuksen ankara rajoittaminen ja patojen purkaminen pelastaisivat uhanalaiset kalalajit.

Itämeri näytti voimansa, kun Tommi Korpela, 51, ja Kari Hietalahti, 55, lähtivät eräänä toukokuun päivänä kalastamaan. He suuntasivat kuusi vuotta sitten hankitun 1980-luvun Atlantic Fishingin koppiveneen keulan kohti Porkkalanniemeä.

Lähtiessä oli vielä aurinkoista, mutta varttitunnin päästä näyttelijät huomasivat olevansa sakean merisumun keskellä. Tuuli nousi, eikä kumpikaan nähnyt kuin toisensa. Usvan keskellä veneen plotterikaan ei auttanut – paluumatka kesti 45 minuuttia.

”Eksyimme aivan täysin. Se olisi voinut päättyä vaikka miten”, Kari Hietalahti muistelee.

”Merta pitää arvostaa ja kunnioittaa. Itämeri on moneen muuhun mereen verrattuna pieni lätäkkö, mutta sielläkin on mahdollista joutua hengenvaaraan silmänräpäyksessä”, Tommi Korpela pohtii.

Vaarallisuudestaan huolimatta Itämerestä ja sen kaloista on tullut näyttelijöille tärkeä.

Itämeren tila huolestuttaa

Nyt Itämeri liplattaa lempeänä. Päiväkodin lapset heittelevät Helsingin Eiranrannassa kiviä mereen, ja kaukana kaksi uimaria kauhoo edestakaisin kylmyyttä uhmaten.

Tommi on kalastanut näillä kallioilla lapsena ja nuorena. Kalliot ovat tulleet tutuiksi myös Karille, joka asuu lähellä.

Isoisä ja eno opettivat Tommin kunnioittamaan luontoa, ja hän on ollut mukana monissa Itämerta suojelevissa kampanjoissa, muun muassa Lääkkeetön Itämeri -kampanjassa. Kari puolestaan suojelee uhanalaisia kaloja, ja molemmat olivat saimaannorppaa suojelevassa Norppakoulussa.

Kirjassaan Perhokalastuksen jäljillä he nostavat esille vastuullista kalastamista, uhanalaisen meritaimenen kohtaloa ja Itämeren lohien suojelua.

”Itämeren tila on huolestuttava, jokainen pystyy sen näkemään. Veden laatu ja sinilevän määrä ovat muuttuneet aivan dramaattisesti, lentokoneesta alas katsoessa sen näkee parhaiten”, Tommi sanoo.

Saimaalla kasvanut Kari alkoi kiinnittää Itämeren ongelmiin huomiota muuttaessaan Helsinkiin.

”Välillä vesi on aivan sameaa. Varsinkin se kohta, jossa Vantaanjoki laskee mereen.” – Kari Hietalahti

”Merellä ollessa huomaa, että välillä vesi on aivan sameaa. Varsinkin se kohta, jossa Vantaanjoki laskee mereen. Nyt koronaviruksen aikana olen huomannut, että nuo saaret näkyvät ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ilmanlaatu on varmaan laiva- ja lentoliikenteen takia niin saastunut, ettei niitä näy”, Kari sanoo osoittaen merelle.

Valistus jatkuu

Karin ja Tommin yhteiset kalareissut alkoivat yli kymmenen vuotta sitten. Kari etsi kalastusohjelmaan kaveria ja oli kuullut, että Tommikin on innokas kalamies. Hän kutsui Tommin Saimaan-mökilleen viettämään iltaa ja ideoimaan konseptia tv-ohjelmalle.

Karin tuolloin 1,5-vuotias chihuahua Pancho tassutteli kaksikon jaloissa, ja Tommi keksi ottaa myös pikkukoiran mukaan kohtaamaan karskeja kalamiehiä. Kenraali Pancho ja pojat Pohjoiskalotilla -ohjelma vei näyttelijöitä ja pikkukoiraa kalareissuille ympäri maailmaa kolmen kauden verran.

Ohjelman ansiosta Kari ja Tommi ovat kiinnostuneet entistä enemmän luonnonsuojelusta.

Pohjimmiltaan kumpikin tunnustaa olleensa kalastajia, jotka uskoivat, että kaloja riittäväisi vesistössä loputtomiin. Ajatustapa muuttui, kun he alkoivat tutustua kalalajeihin ja huomasivat, miten huonosti ne voivat.

Kari muistelee, että Kenraali Pancho -ohjelman ensimmäisissä jaksoissa he vielä tappoivat kaloja. Nykyään he päästävät saaliinsa uimaan vapauteen.

”Meitä on valistettu, ja nyt haluamme itse jatkaa sitä valistusta – vaikka kuka sanoisi mitä. Ollaan sitten kalanhalaajia. Jotkut halaavat puita, me halaamme kaloja.”

Hissu on taitava sitomaan perhoja ja sitoo usein myös Tommin perhot.

Hissu on taitava sitomaan perhoja ja sitoo usein myös Tommin perhot. Kuva: Tommi Tuomi

Padot uhkana

Kari Hietalahti sitoo sinivihreää perhoa vapaan näppärin liikkein. Tommi Korpela kertoo, että Kari sitoo kaverusten yhteisillä kalareissuilla myös hänen perhonsa.

”Minulla ei hermot riitä, eikä sormet. On tällaiset tumpelosormet”, Tommi sanoo käsiään katsoen.

Tällä kertaa vapa ei nyi, sillä Kari ja Tommi heittelevät perhoa vain valokuvauksen ajan.

Suurimpana uhkana Itämeren vesistölle ja vaelluskaloille he pitävät liiallista kalastusta ja patoja. Tommi muistuttaa, että merilohi ja äärimmäisen uhanalainen luonnonvarainen meritaimen pääsevät nousemaan suurista joista ainoastaan Simonjokeen ja Tornionjokeen, sillä muut suuret joet on padottu.

Karin mielestä etenkin Vantaanjoen pato vaikeuttaa yhä kalojen vaellusta, vaikka Helsingin Vanhankaupunginkosken sähkövoimala on jo suljettu.

”Jos vesi pääsisi virtaamaan vapaasti, jopa lohi voisi nousta kutemaan sinne. Kun Helsingissä on alettu kunnostaa puroja, meritaimen on noussut pieniin puroihinkin kutemaan.”

Helsingin kaupunki onkin nyt päättänyt selvittää padon purkamisen ympäristövaikutukset.

Tommi Korpela ja Kari Hietalahti lähtevät mieluiten kalaan lonkerosäällä eli silloin, kun aurinko on pilvessä ja ilma on suttuinen. Saalista tärkeämpää on nauttia vesillä olosta ja perhon heittely medita­tiivisuudesta.

Tommi Korpela ja Kari Hietalahti lähtevät mieluiten kalaan lonkerosäällä eli silloin, kun aurinko on pilvessä ja ilma on suttuinen. Saalista tärkeämpää on nauttia vesillä olosta ja perhon heittely medita­tiivisuudesta. Kuva: Tommi Tuomi

Avointa keskustelua

Tommi toivoisi, että myös kalastukseen saataisiin kiintiöt metsästyksen tapaan. Esimerkiksi Tenojoki myöntää nykyään aiempaa vähemmän kalastuslupia, koska kalakanta on vähentynyt.

”Paikalliset kalakannat ovat monin paikoin tuhoutuneet, koska kun kalastajat löytävät rajoittamattoman paikan, josta saa isoja yksilöitä, kaikki menevät sinne. Monet kalastajat kuvittelevat, että kalakannat kestävät mitä vain, mutta ei se niin ole.”

Kari huomauttaa, että etenkin suuret kalat ja naaraat pitäisi jättää vesistöön, koska niillä on suuret geenipankit. Tommi toivoisi, että kalastuksessa otettaisiin alamittojen käyttöön myös ylämitat.

”Vastuullinen kalastus ei tarkoita, ettei kalaa voisi syödä. Perussääntö on, että mitä suurempi kala, sitä varmemmin se on päästettävä takaisin veteen. Kalastuksessa voisi olla rajoituksia myös määrän suhteen, esimerkiksi yksi ruokakala päivässä.”

Kari kertoo päätään pyöritellen nähneensä Tenojoella miehen, joka roikotti tikussa yhdeksää alimittaista lohta. Koska edellisenä vuonna lohivuosi oli huono, mies oli päättänyt kalastaa seuraavana vuonna sen edestä.

”Meitä perhokalastajia syytetään usein catch and release -kalastuksesta, mutta puhumme mieluummin vastuullisesta kalastuksesta. Kyllä mekin kalaa syömme, mutta valikoiden”, Kari sanoo.

Hän muistuttaa, että kalan vapauttamiseen pitää käyttää yhtä paljon aikaa kuin sen pyydystämiseen.

Tommi toivoisi jokaisen kalastajan pohtivan vakavasti oman harrastuksensa eettisyyttä. Hän ei pidä esimerkiksi yli 20-asteisessa jokivedessä kalastamista järkevänä, sillä kalojen elämä on vähähappisessa vedessä tukalaa muutenkin ja ne väsyvät helpommin.

Suhtautuminen rakkaan harrastuksen eettisyyteen ei ole heillekään ongelmatonta.

”Ainoa kestävä tapa suojella kalaa on lopettaa kalastus kokonaan, ja huonoin tapa on olla ilman mitään säännöksiä. Olen varma, että suurin osa kalastajista tekee käytännössä parjattuja catch and release -valintoja ihan kesämökin mato-onkijasta lähtien. Meidän pitäisi keskustella avoimemmin kalastojen tilasta ja luoda yhteisiä pelisääntöjä sen sijaan, että tappelemme ikuisuuksiin ja keskitymme vastakkainasetteluun”, Tommi pohtii.

Rannat täynnä muovia

Nykyään Kari ja Tommi kalastavat myös yhteisellä mökillään Kotkassa Rankin saaressa. Ulkosaariston maiseman karuus viehättää molempia.

Sää on jättänyt jälkensä vielä keskeneräisen mökin lukkopesiin, jotka ovat jo ruostuneet.

”Mitä kovempi tuuli, sitä hienompi siellä on olla. Joku tuossa Itämeressä kiehtoo, se on niin eri värinen, aika julma verrattuna Karibianmereen, jossa olemme myös kalastaneet, emme tosin hurrikaaniaikana”, Kari sanoo.

”Itämeri on kaunis ympäri vuoden, mutta erityisesti syysmyrskyt ovat uskomattoman hienoja. Merellä sää vaihtuu nopeasti ja siellä on harvoin tyyntä. Rankin ulkosaaristossa näkee luonnosta ja puustosta, miten kelin ankaruus on muokannut siitä erikoislaatuisen paikan”, Kari sanoo.

Rankissa Itämeren muoviongelma on myös vielä selvemmin esillä: rannat ovat täynnä aaltojen avomereltä tuomia roskia ja muovijätettä.

Tommi kauhistelee myös sitä, kuinka suuria määriä Itämerestä löytyy vuosittain lääkejäämiä. Lääkkeetön Itämeri -kampanjan mukaan jopa vanhentuneita lääkkeitä heitetään roskikseen tai viemäriin jopa 27 000 kiloa vuodessa, ja ne kulkeutuvat sieltä luontoon ja Itämereen.

Kumpikin näkee Itämeren tilassa myös positiivisia puolia. Vesi on puhtaampaa kuin esimerkiksi Italiassa Venetsian ympäristössä, ja Helsinki on harvoja pääkaupunkeja maailmassa, josta on mahdollista jopa kalastaa rannalta niin monipuolisesti. Kymmenessä minuutissa he ovat veneellään luonnon rauhassa saaristossa.

Toisaalta juuri Itämeren kauneuden takia sen suojelu on entistä tärkeämpää.

”Luonnossa jokainen särö pistää silmään. Samalla kun on tullut vastuullisuutta kalastamiseen, myös halu suojella luontoa on lisääntynyt”, Tommi sanoo.

Kari haluaa näyttää julkista työtään apuna vesistön tilan parantamiseksi.

”Olen ottanut loppuelämäni missioksi sen, että jälkipolvet saavat nauttia luonnosta, ennen kuin on liian myöhäistä”, Kari sanoo.

Kuvausvaatteet Vision Fly Fishing, LEE ja Asenne Surf.

Lue myös: Itämeren kalat popsivat mikromuoveja Suomen rannikkovesissä – Eniten mikromuovia syöneitä kaloja löytyi Helsingin Kivinokan edustalta

Lue myös: Reportaasi: Itämeren muisti on pitkä – Merentutkimusalus Aranda halkoo Itämerta, kun merianalyytikot tutkivat muutoksia

X