Viisaustutkija Jenni Spännäri hurahti tieteeseen – ”Tieteen avulla rakennetaan jotain itseä suurempaa”

Mitä eroa on porkkanalla ja nojatuolilla? Sitä on turha pohtia, koska kysymys on täysin eri asioista.

Kun viisaustutkija ja teologian tohtori Jenni Spännäriltä kysytään, mitä eroa on älykkyydellä ja viisaudella, hän vastaa siihen porkkana ja nojatuoli -kysymyksellä.

Myös viisaudessa ja älykkyydessä on kysymys täysin eri asioista.

Älykkyys on Spännärin mukaan ongelmien ratkaisukykyä, jota pystyy jopa harjoittelemaan älykkyyttä mittaavia testejä varten.

”Viisaus taas on ajattelua ja toimintaa, mikä tuottaa mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman laajasti ja mahdollisimman pitkällä aikavälillä”, Jenni Spännäri summaa.

Myöskään typerän ja viisaan ihmisen erottaminen toisistaan ei ole helppoa, koska ihmiset eivät ole arkkityyppejä. Ne, jotka toimivat viisaasti voivat toimia myös typerästi.

Lisäksi hyvinkin viisaana pidetty ihminen saattaa olla muuttolintujen näkökulmasta typerä.

Kokemuksen pääoma

Kun Jenni Spännäri ennen vuosituhannen vaihdetta aprikoi, mitä haluaisi elämässään tehdä, miesystävä suositteli, että hänen pitäisi tehdä jotain hyvää.

Hän hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa.

Opiskellessaan Spännäri rakastui palavasti tieteeseen. Hän sanoo, että se suorastaan sai hänet kukoistamaan. Spännäri tunsi olevansa punamullalla kalliomaalauksia maalanneen luolamiehen ja kreikkalaisen filosofin Platonin (427–347 eaa) kanssa samassa jatkumossa yrittämässä ymmärtää ihmistä ja maailmaa.

”Tieteen avulla rakennetaan jotain itseä suurempaa laajentamalla ihmiskunnan yhteistä ymmärrystä”, Jenni Spännäri sanoo.

Teologian tohtorin väitöskirjaansa varten hän tutki vanhojen ihmisten kirjoittamia rukouksia, runoja ja ajatuksia, mikä herätti hänen kiinnostuksensa iäkkäiden ihmisten rooliin yhteiskunnassa.

”Vanhoilla ihmisillä on elämänkokemuksen pääomaa, jota voidaan sanoa myös viisaudeksi.”

Ikä ja elämänkokemus eivät välttämättä tee ihmisistä viisaampia. Spännäri kuitenkin nimeää yli 80-vuotiaan anoppinsa yhdeksi viisaimmista tuntemistaan ihmisistä.

Spännäri kertoo anoppinsa tehneen elämässään virheitä, mutta tunnustaneensa ne ja ottaneensa virheistään opiksi.

”Anoppini ajattelee joustavasti ja hän kysyy hyviä kysymyksiä. Anoppi ei myöskään pyri neuvomaan, mikä on hänessä hyvin viisas ominaisuus.”

Viisaustutkija Jenni Spännärin mukaan kenenkään ei pidä tavoitella sitä, että olisis viisas, vaan sitä, että saisi itselleen viisautta. © Sara Pihlaja

Viisauden kartuttamista

Viisaustutkimuksessa yhdistyvät sisartieteet teologia ja filosofia. Jenni Spännäri kertoo, että myös Raamattu sisältää paljon sananlaskujen kirjan tapaisia, viisauskirjallisuutena pidettävää tekstiä.

”Viisauttaan voi kartuttaa lukemalla filosofisia tekstejä, kaunokirjallisia kertomuksia ja tarinoita ja peilaamalla niitä omiin kokemuksiinsa.”

Viisaus on kuitenkin moniulotteinen käsite. Spännäri nimeää viisauden ulottuvuuksiksi pohdinnallisen, myötätuntoisen ja tiedollisen viisauden, jonka merkitystä korostetaan Spännärin mielestä kenties liikaakin.

”Viisauteen liittyy tietoa. Viisas ei kuitenkaan kuvittele tietävänsä kaikkea, vaan hän on kiinnostunut laajentamaan omaa tietämystään.”

Pohdinnallinen viisaus on sitä, että yrittää saada enemmän selkoa maailmasta ja elämästä, mikä edellyttää avointa ajattelua ja erilaisten ihmiskohtaloiden ymmärtämistä.

Myötätuntoinen viisaus ilmenee esimerkiksi muita auttamalla. Myötätunto synnyttää myös lisää pohdintaa, mikä kartuttaa viisauspääomaa.

”Myötätunnon vastakohta välinpitämättömyys on typeryyttä. Typeryys ei välttämättä ole tyhmyyttä tai älyllisen kapasiteetin vähyyttä, vaan sitä, että ei ole kiinnostunut muiden mielipiteistä, tavasta elää tai pohtimaan laajemmin elämää.”

Viisas pyrkii suhtautumaan muiden lisäksi myötätuntoisesti myös itseensä, tunnustamaan oman haavoittuvuutensa ja kohtelemaan itseään lempeästi.

”Itsemyötätunto ei ole uhrautumista tai itsesääliä. Itsemyötätuntoinen ymmärtää, että erehtyväisyys ja hankaluus kuuluvat ihmisen elämään.”

Itsemyötätunnon puutetta

Jenni Spännärin mukaan Suomessa kärsitään itsemyötätunnon puutteesta. Supersuorittamisesta aiheutuva paine ja stressi saa huonoimmillaan ihmiset kohtelemaan muita jopa vihamielisesti.

Useita tutkintoja suorittanut, monissa eri projekteissa mukana oleva ja yrittäjänäkin toimiva Spännäri vaikuttaa itse supersuorittajalta.

Hän sanoo kuitenkin olevansa onnellisessa asemassa, koska saa työkseen pohtia viisauden ja myötätunnon teemoja. Lisäksi hänellä on ympärillään ihmisiä, jotka askartelevat samojen asioiden parissa.

Huonon ja heikon hetken koittaessa Spännäri kirjoittaa kollegoidensa kanssa perustamaan synninpäästö whatsapp-ryhmään, mistä hän saa tukea ja myötätuntoa.

”Synninpäästöryhmässämme vallitsee ymmärtäväinen ja kannustava ilmapiiri”, Spännäri naurahtaa.

Sietämistä ja rauhoittumista

Viisastumista on Jenni Spännärin mukaan jo se, että haluaa olla viisaampi.

Viisaammaksi ei kuitenkaan tulla ”pyörimällä oman viisastumisprosessinsa ympärillä”, vaan se edellyttää käytöksensä rakentavaa arviointia, ihmisten kohtaamista ja heidän tarinoidensa kuuntelemista.

”Myös omalle kohdalle osuneet vaikeudet ovat mahdollisuus viisastumiseen.”

Viisauteen kuuluu tunne-elämän hallinta, esimerkiksi se, että kykenee sietämään hankalia tilanteita ja rauhoittamaan itsensä. Viisastumiseen tarvitaan myös avoimuutta oppia uutta ja toimimista rakentavasti tunnistamiensa tunteidensa kanssa.

”Kenenkään ei pidä tavoitella sitä, että olisi viisas, vaan sitä, että saisi itselleen viisautta”, Spännäri toteaa.

Hän katsoo itse olevansa tänä päivänä viisaampi kuin vuosikymmen sitten.

”Kun huomaa, että viisastuminen on omalla kohdalla mahdollista, se antaa toivoa siitä, että kaikilla on mahdollista viisastua, mikä taas luo toiveikkuutta koko ihmiskunnalle.”

Jenni Spännäri sanoo olevansa onnellisessa asemassa, koska saa työkseen pohtia viisauden ja ­myötätunnon teemoja. © Sara Pihlaja

Yhdessä viisaus tiivistyy

Viisaudentutkimuksessa on viime aikoina perehdytty interpersoonalliseen viisauteen, mikä tarkoittaa sitä, että voimme yhdessä olla viisaampia kuin kukin meistä on yksin.

Jenni Spännäri myöntää, että ajatus interpersoonallisesta viisaudesta saattaa vaikuttaa korkealentoiselta, mutta hänellä on interpersoonallisesta viisaudesta myös henkilökohtaisia kokemuksia.

”Olen kenties viisaimmillani silloin, kun olen jonkun ystäväni kanssa keskustellessani saanut uusia ajatusmalleja”, hän kertoo.

”Kun ymmärtää jotain uutta, kokee vähän viisastuneensa ja uutta voidaan ymmärtää myös yhdessä. Parhaimmillaan ihmisten välille saattaa kohtaamisten ja kommunikaation seurauksena syntyä tila, mikä synnyttää viisautta.”

Spännärin mukaan Suomessa on havaittavissa positiivista kehitystä viisauden suhteen.

”Nykyään lapsille puhutaan jo tunteista. Tunteiden tiedostamisen kautta lapset saavat aikaisempia sukupolvia paremmat eväät myös viisastumiselle.”

Eläimen vastaus

Mutta palataan vielä niihin muuttolintuihin.

Viisaus ei välttämättä ole ihmisten yksinoikeus. Jenni Spännärin mukaan on kuitenkin kyseenalaista, ovatko ihmiset tarpeeksi viisaita tutkimaan eläinten viisautta.

Eläinten kokemusmaailmaa on tutkittu varsin vähän. Se kuitenkin tiedetään, että eläinten keskuudessa esiintyy tiedonsiirtoa, myötätuntoa ja oppimista.

”Jos eläimeltä kysyttäisiin ovatko ihmiset viisaita, niin vastaus olisi, että ekosysteemiä paljon vahingoittaneet ihmiset eivät todellakaan ole viisaita”, Spännäri toteaa.

Muuttolinnut suuntaavat syksyisin pisimmällään Suomesta Afrikan eteläkärkeen ja keväällä takaisin Suomeen suunnistamalla maan magneettikentän avulla.

Ihmisellä ei vastaavaa magneettiaistia ole.

”Siinä suhteessa muuttolinnut ovat ainakin osaavampia, ehkä viisaampiakin kuin ihmiset.”

Lue myös: Huumoritutkija Paavo Kerkkänen: ”Nauru ei ole lääke alakuloon”