Virpi Miettinen on kiertänyt kirpputoreja 30 vuotta – Näin hän löytää pikkurahalla aarteita, joita ennen osti luksusliikkeistä
Missi, evankelista ja kuvataiteilija Virpi Miettinen muistuttaa, että kirpputoriharrastus vaatii kärsivällisyyttä. Hän myös tietää, miksi kirpparille kannattaa suunnata juuri lauantaisin.
Virpi Miettinen on kiertänyt kirpputoreja yli 30 vuotta. Edullisesti löytämiään aarteita hän lahjoittaa myös hyväntekeväisyysarpajaisiin.
Miss Suomi 1965 ja Miss Universumin ensimmäinen perintöprinsessa Virpi Miettinen, 74, on ollut vähävarainen 30 vuotta. Jetset-elämä muuttui menneisyydeksi vuonna 1991, kun Virpi takasi silloisen elämänkumppaninsa lainat vasten tahtoaan. Velat kaatuivat hänen niskaansa, ja hän joutui myymään Helsingin Katajanokan asuntonsa, laman takia huomattavaan alihintaan.
Ylellisten liikkeiden sijaan Virpi Miettinen tekee nykyään ostoksiaan kirpputorilla. Hänen kerrostalokaksio Porvoossa on täynnä kirpputorilta löydettyjä aarteita. Esimerkiksi keittiön ruokailupöydän vieressä komeilevat patsaat ovat Porvoon Goodwillista, ja myös ikkunan alla esillä olevan kullatun kahviastiaston hän on löytänyt Goodwillin lauantaitorilta.
Parhaina löytöinään hän pitää olohuoneen meikkipöydän yläpuolella riippuvia designkoruja.
”Nuo kuusi korua ostin kahdella eurolla kappale, hopealiikkeessä ne maksaisivat 40 euroa”, Virpi Miettinen kertoo.
Korut on tarkoitettu pidettäväksi kankaisen huivin varassa, ja näistä koruista puuttui huivi, joten Virpi arvelee, että siksi moni ei ole tajunnut, mitä ne ovat.
Viime aikojen ostoksista elämää on helpottanut eniten Mielen pölynimuri, jonka Virpi osti särkyneen tilalle 20 eurolla. Uutena sama olisi maksanut yli sata euroa.
Meikkauspöydän yläpuolelle on ripustettu muotikoruja, joista osan Virpi Miettinen on löytänyt kirpputorilta. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Kuin sienimetsään menisi
Viimeiset 30 vuotta Virpi Miettinen on kerännyt astioita, joita hän saattaa antaa myös hyväntekeväisyysarpajaisiin voitoiksi. 1990-luvulla Virpin myyntitulot menivät Intian Suomi-kouluun, jota hän oli perustamassa. Tuolloin hän piti kirpputoria Järvenpäässä ja Luopioisissa, ja kaikki tuotot menivät lasten hyväksi.
Löytöjään Virpi myös kunnostaa ja puhdistaa mahdollista myöhempää myyntiä varten.
”Olisin varmaan hyvä kilpailija Kirppiksen Kingi -ohjelmassa, kun olen tehnyt tätä niin monta vuosikymmentä!”
Virpi Miettinen on oppinut, milloin kirpputorille kannattaa mennä. Jos on menossa teemaviikko esimerkiksi värihinnoittelun mukaan, teemavärillä merkitty tuote saattaa alkuviikon aikana maksaa vielä satasia, mutta lauantaina sen saattaa saada eurolla. Siksi Virpikin kiertää Porvoon kirpputoreja lauantaisin.
”Olen aika kekseliäs. Kirpputoreilta voi löytää muutamilla euroilla jonkun kivan esineen tai vaatteen, jonka ennen ostin jostain luksuskaupasta. Sillä ei ole merkitystä, mistä tavaran löytää, jos se tuottaa iloa”, hän kertoo.
”Koskaan ei tiedä, mitä löytää”
Välillä harrastus vaatii kärsivällisyyttä ja säännöllistä seurantaa: siksi Virpi kiertää katsomassa tarjontaa. Kuuden kahvikupin sarjan kokoamisessa saattaa mennä monta vuotta, kun kuppeja löytyy sieltä täältä. Kokonaiset sarjat Virpi saattaa myydä.
”Suomessa kirpputoreja on onneksi joka kylässä ja kaupungissa. Jos matkustelen ja on aikaa, piipahdan katsomaan, mitä on tarjolla. Jos on käytössä vain vähän rahaa, pitää kiertää ja yrittää etsiä 50 prosentin alennuspöytiä. Niistä voi tehdä kivoja löytöjä.”
Monesti kirpputoripöydät vuokrataan nimittäin yhdeksi tai kahdeksi viikoksi, ja viimeisinä päivinä myyjät pudottavat usein hintoja.
Himohamstraajaksi Virpi ei tunnustaudu.
”Kirpputoreille meno on kuin menisi sienimetsään: koskaan ei tiedä, mitä löytää. Se on aika terapeuttista, kierrellessä ja ihmetellessä murheet unohtuvat.”