Ystävykset Sami Sykkö ja Jorma Uotinen ovat eritahtisia: ”Vaikka meillä olisi erilaisia näkemyksiä, riitaa ei ole ollut koskaan”
Sami Sykkö ja Jorma Uotinen ovat olleet ystäviä lähes 15 vuotta. Keväällä kaksikko aloitti Sami & Jorma -podcastin, joka nousi nopeasti sukupolvet ylittäväksi sensaatioksi. Heillä on hauskaa studiossa ja vapaa-ajalla.
Sami Sykkö ja Jorma Uotinen tekevät yhdessä suosittua Sami & Jorma -podcastia.
Ystävykset toimittaja Sami Sykkö, 54, ja tanssija Jorma Uotinen, 74, kertovat Seuralle mitä ihailevat toisissaan osana Meidän kesken -palstaa.
Sami: ”Monesti Jorma vähättelee itseään”
Ystävyytemme on pitkä. Tutustuimme paremmin, kun aloitin Gloria-lehden päätoimittajana. Jorma antoi kotinsa esiteltäväksi ensimmäiseen Glorian numerooni. Minusta tuntui, että sillä tavalla hän halusi tukea nuorta päätoimittajaa.
Jorma on sama ihminen julkisuudessa ja yksityisesti. Tietysti inhimillinen puoli, lämpö ja syvyys, ei näy julkisuudessa samalla tavalla. Yksityiselämässä hän on vaatimattomampi: kun Jorma lähettää viestin, että saisiko seuraa kahvilaan, hän ilmaisee asian niin, että saisiko hän itseään parempaa seuraa.
Käymme katsomassa paljon esityksiä yhdessä. Jos Jormalla on kaksi lippua johonkin, hän kysyy usein, lähdenkö mukaan. Jos minulla on liput, ajattelen ensimmäiseksi, lähtisiköhän Jorma. On kiinnostava kuulla Jorman mielipide esityksistä.
Olen oppinut arvaamaan, mitä Jorman suusta saattaa tulla, mutta podcastissamme hän yllättää koko ajan, mikä on hauskaa. Totuuden nimissä puhumme monesti samoista asioista myös ohjelman ulkopuolella emmekä aina jälkikäteen muista, onko jostain puhuttu podcastissa vai silloin, kun olemme tavanneet muuten.
Olemme toisillemme suorapuheisia mutta kannustavia. Olen huomannut, että podcastissa Jorma saattaa kannustaa minua pelkällä katseellaan. Muutenkin Jorma tukee ystäviään aina mutta ei neuvo. Hyvin lojaali hän on myös.
”Jormalla ei ole koskaan elämässään tylsää”
Ystäväni sanoi kerran, että Jorma on sellainen ihminen, ettei hänellä varmaan koskaan ole elämässään tylsää. Se on aivan totta. Hän voi aina ottaa käteensä vaikka runokirjan, alkaa laulaa tai mennä katsomaan jotakin teosta. Eikä Jorman maailma ole mustavalkoinen, mihin on vaikuttanut varmasti myös hänen pitkä elämänkokemuksensa.
Haluaisin itselleni Jorman suurpiirteisyyden. Hän ei tartu pieniin yksityiskohtiin vaan osaa asettaa asiat isompaan kontekstiin. Jos kritisoin joskus jotakuta, Jorma saattaa kommentoida, että hän nyt on sellainen ihminen.
Oma temperamenttini on nopeampi, ja leukaperäni voivat kiristyä kolme kertaa, kun Jorma saattaa samaan aikaan vain sanoa, että mitäs tässä. Tai jos sanon käyväni nopeasti vessassa, hän sanoo aina, että ota se aika, minkä tarvitset. Ne ovat hyviä oppeja.
Jos olemme jossain tilaisuudessa eikä kukaan vaikkapa pidä puhetta, niin yhtäkkiä Jorma saattaa nousta pitämään puheen tai sanoa, että lauletaan. Hänellä on hieno kyky huomioida muita. Kun Jorma menee teatterin tai oopperan katsomoon, hän tervehtii molemmilla puolilla istuvia.
Jorma on vaatimaton, joskus tietoisesti, joskus aidosti. Monesti hän vähättelee itseään ja saavutuksiaan. Jorma on ollut niin pitkään erityinen tekijä ja ilmiö suomalaisessa kulttuurielämässä ja suomalaisena miehenä, että se pitää sanoa ääneen.
Jorma: ”Ihailen Samin taitoa väitellä”
Sami on mitä parhainta seuraa, hän on hauska, nokkela ja nopea. Hänen sosiaalinen lahjakkuutensa, älynsä ja visuaalinen valovoimansa kiehtoo minua.
Halusin aikoinaan tutustua Samiin, koska hän oli päätoimittajana ottanut ison vastuun kannettavakseen. Siitä on vuosia, kohta 15 vuotta. Se oli rinnasteinen omaan kokemukseeni Kansallisbaletin johtajana.
Sami herätti elävää kiinnostusta. Näin nuoren toimittajan, jolle on annettu iso luottamustehtävä laatulehdessä. Minua kiinnosti, miten hän paneutuu siihen. Ajattelin, että tässä on kiinnostava ihminen, jolla on sanottavaa ja jotain tuotavaa keskusteluun.
Seurasin, miten hän teki juttua. Samilla on aina lisäkysymys, jolla hän osaa viedä keskustelua eteenpäin. Kaikilla meillä ei ole sitä taitoa, hän on siinä nopea. Ei tarvitse jäädä pyörittelemään peukaloita ja miettiä, mitä sanoo seuraavaksi. Se on hieno ominaisuus, joka ilmenee nyt podcastissamme.
Haluaisin Samilta sen nopeuden. Se on keskusteluissa ällistyttävää. Toimittajuus on vielä lisännyt taitoa, joka hänellä on luonnollisesti ollut.
”Ymmärrämme, jos toinen tarvitsee omaa aikaa”
Vaikka meillä olisi erilaisia näkemyksiä, riitaa ei ole ollut koskaan. Eri näkemykset eivät synnytä riidan aihetta. En ole kyllä luonteeltanikaan riitelevä ihminen. Joku keskustelu on saattanut olla kiivas, mutta se kuuluu asiaan. Sävyjä täytyy olla, eihän puheen taso voi aina olla sama. Ohjelmassamme sävyjen vaihtelu on myös tietoista valintaa.
Ihailen Samin väittelytaitoa. Itse kuuntelen, mutta en osallistu. Samille on välillä tullut törmäystilanteita Helena Lindgrenin kanssa. Helenakin on aika napakka ja pitää kiinni mielipiteistään. Sitä on ollut jännä seurata.
Minä haluan olla ajoissa kaikkialla, mutta Sami saattaa myöhästellä. Tänäänkin soitin ja sanoin olevani kymmenisen minuuttia etuajassa, mutta voin odottaa kadulla, jos en voi vielä tulla sisälle.
Meillä on ollut muutamia yhteisiä matkoja, mutta ymmärrämme, jos toinen tarvitsee omaa aikaa. Ei pidä tuputtaa omaa seuraansa. Jos on sellaisia hetkiä, että tarvitsisi olla omissa oloissaan, se sallitaan. Emme tunne seurustelupakkoa.
Olen oppinut Samilta kaikenlaisia toimintoja. Hän huomioi muita ihmisiä kauniisti. Opin häneltä myös Lontoosta, joka lumosi eri tavalla kuin aikaisemmin.
Edellinen käynti oli nopea ja työtehtävässä. Nyt oli mahdollisuus käydä monessa galleriassa ja esityksessä, ja hahmotan kaupungin paremmin. Lontoo on Samille niin tuttu, että hän tietää heti, minne mennä, mikä bussi otetaan ja minne kannattaa kävellä. Ei tarvinnut huolehtia, vaan kaikki oli valmiina.
Sami on hyvä, syvä, pyhä ystävä.