Jorma Uotinen, 70, ei avaudu henkilökohtaisimmista asioista edes ystävilleen: ”Syvimpiä tunteitani en jaa”
Jorma Uotinen kertoo avoimesti tapahtumista henkilökohtaisessa elämässään ja uransa aikana. Sen sijaan avaamatta ovat lukot, jotka kätkevät niihin liittyvät syvimmät tunteet.
Jorma Uotista ei saa helposti riitakumppaniksi. ”Minulla on aika pitkä toleranssi. Se on ollut välttämätön tehtävissäni. Ei Kansallisbalettia johtaessa voi pikkujutuista räiskähdellä.” Kuva: Sampo Korhonen/Otavamedia
Nyt minä elän. Niin Jorma Uotinen, 70, tunsi noustessaan estradille heinäkuun lopussa lähes puolen vuoden tauon jälkeen.
”Esiintyminen on minun elementtini. Väsymyksen hetkiä on ollut, mutta koskaan en ole menettänyt sisäistä paloani.”
Onkin turha kysyä, onko Jorma suunnitellut uransa lopettamista.
”Mistä jäisin eläkkeelle? Elämästänikö?”
50 vuotta jatkuneen taiteilijauran kunniaksi suunniteltu konserttikiertue siirtyi syksystä tulevaisuuteen koronaviruksen vuoksi. Sen sijaan Jorma viihdyttää televisiokatselijoita tuomaroimalla jälleen ohjelmassa Tanssii tähtien kanssa.
”Sen välityksellä minusta on tullut tunnettu ihmisille, jotka eivät tiedä tanssitekemisistäni yhtään mitään.”
Haastattelua edeltävänä iltana Jorma pysäytettiin neljä kertaa yhteiskuvaan muutaman sadan metrin matkalla ravintolasta raitiotievaunupysäkille. Yksi selfien halunneista oli oululainen, Helsingissä vierailulla ollut nuorukainen.
”Hän sanoi, että yhteiskuva oli hänen reissunsa huippuhetki.”
Yhteiskuvat ovat osa Jorma Uotisena olemista. Kodin ovien ulkopuolella.
”Olen mielelläni omissa oloissani ja siellä oleva Jorma Uotinen voi olla aika erilainen kuin julkisuudessa esiintyvä.”
Tahto teeskennellä
Lähtökohdat olivat niukat. Isä kuoli, kun Jorma oli 3- ja isosisko Virpi 5-vuotias. 26-vuotiaana leskeksi jäänyt äiti pestautui ompelijaksi Porin puuvillatehtaalle.
Koti oli 24 neliön huone ja keittokomero. Siellä äiti myös hankki lisätuloja kotiateljeellaan elättääkseen ja kouluttaakseen lapsensa.
Onko siis ihme, että Jorma päätyi maailman merkittävimmille estradeille? Ei.
”Ei kenenkään lapsuudessa voi määritellä, minkälainen hänen elämästään tulee, ellei ole syntynyt kuninkaalliseksi. Sitä paitsi hekin voivat nykyään lähteä hovista.”
Kouluvuosina erilaisuuden aiheuttamia kolhujakaan on turha muistella. Suunnan määritellyt tienviitta oli kaiken voittava tarve esiintyä.
”Ehkä se on geeneissä. Isän on kerrottu olleen perhelounailla ja erilaisissa tapaamisissa seremoniamestari. On kerrottu, että minulla on samanlainen verbaalinen ilmaisu kuin hänellä oli.”
Äidin perintöä ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus.
”Ne ovat arvoja, jotka ovat myös ohjanneet elämääni.”
Viisivuotiaana Jorma ilmoitti ostavansa naapurissa olleen Porin teatterin. Hän halusi päästä näyttämölle ”teeskentelemään”.
”Se oli lapsen suusta oivaltava ilmaus. Sitähän näytteleminen on, teeskennellään jotain muuta kuin omaa itseä.”
Kymmenvuotiaana hän soitti samassa pihapiirissä asuvan teatterinjohtaja Martti Lahtisen ovikelloa ja kysyi töitä. Hän pääsikin hoitamaan teatterilaisten lemmikkejä ja lapsia, mutta sai myös ensimmäisen roolinsa Havukka-ahon Nikkenä näytelmässä Havukka-ahon ajattelija.
Viisi vuotta myöhemmin Jorma seurasi sisartaan balettitunneille. Jo vuoden kuluttua hän tanssi ensimmäisen kerran julkisesti musikaalissa Viulunsoittaja katolla.
Äidin perintöä ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus. Kuva: Sampo Korhonen/Otavamedia
Kun Jorma haki Teatterikouluun kesken lukiovuosien, hän pääsi loppumetreille asti. Raadissa istunut Kalle Holmberg totesi:
”Kyllä sinä ehdottomasti kuulut näyttämölle. Tapasi liikkua on kuitenkin muihin pyrkijöihin verrattuna niin poikkeuksellinen, että sinun kannattaa hakeutua tanssin, pantomiimin tai muun liiketaiteen pariin.”
Tarvittiin kuitenkin lähes hengen vienyt sairaus ennen kuin kutsumus löytyi.
19-vuotiaana Jorma halvaantui ja menetti puhekykynsä sairastuttuaan hermojuuritulehdukseen, Guillain-Barrén oireyhtymään. Siitä toipuessaan hänen oli opeteltava uudelleen yksinkertaisetkin asiat.
”Ilman sitä kokemusta olisin saattanut hyvinkin valita tanssin, mutta minulla ei olisi ollut samaa ymmärrystä.”
”Vain saman kokenut ymmärtää, kuinka paljon merkitsee, kun vihdoin saa itse vietyä lusikan suuhun. Opin arvostamaan liikkeen jokaista millimetriä, kun kyky ensin vietiin pois ja sitten se palautui.”
Liikkeen uudelleen kokemisen riemu ei jättänyt mahdollisuuksia.
”Ilman sitä kokemusta olisin saattanut hyvinkin valita tanssin, mutta minulla ei olisi ollut samaa ymmärrystä.”
Riittävä uteliaisuus
Tanssijanura alkoi vuonna 1970 Suomen Kansallisbaletissa. Jorma jatkoi opintoja Sveitsissä Serge Colovinen johdolla, mutta kasvoi taiteilijaksi vasta Pariisissa.
Sinne hänet houkutteli Kansallisoopperassa vierailulla ollut, Pariisin oopperassa kokeellista tanssin ryhmää johtanut Carolyn Carlson vuona 1976.
”Hän sanoi bussipysäkillä harjoitusten jälkeen ’I want you’, haluan sinut, ja minä vastasin hetkeäkään epäröimättä ’I come’, minä tulen.”
Ensimmäinen visiitti maailmankuulun oopperatalon tyhjällä näyttämöllä on yhä mielessä.
”Silloin koin välähdyksenomaisen kauhunhetken. Henki salpautui. Pitääkö minun esiintyä tällä näyttämöllä?”
Tunne oli ohi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Sen sijaan hämmästyksen hetkiä yli 40 maassa esiintynyt Jorma on kokenut toistuvasti.
”En ole ikinä unohtanut, että olen Porista lähtöisin. Monessa paikassa olen hämmästellyt, että tännekin olen nyt päässyt.”
Yksikään etappi ei ole saanut häntä jäämään paikalleen.
”En ole koskaan hakenut mitään tehtävää. Jutut ovat seuranneet toisiaan ja olen ollut riittävän utelias –tai toisen tulkinnan mukaan ehkä helposti höynäytettävissä– ja lähtenyt mukaan.”
Vain kerran Jorma on kokenut epävarmuutta tulevaisuudestaan. Kun työ Suomen Kansallisbaletin johtajana päättyi, ei tarjolla ollutkaan heti uutta, entistä mielenkiintoisempaa projektia.
”Se oli vaihe, jolloin kyselin itseltäni, kelpaanko enää mihinkään. Tarvitaanko minua missään? Oma tanssiura oli päättynyt, ei ollut enää työyhteisöä ja kotona ei ollut ketään, sillä pitkä parisuhteeni oli päättynyt.”
Palataan parisuhteisiin hieman myöhemmin. Ensin Jorma kertoo, kuinka innostuneena hän otti vastaan Kuopio tanssii ja soi -festivaalin johtajuuden. Se oli hänelle jotain uutta ja antoi tilaa kehittyä myös laulajana.
”Ei laulajaksi voi vain ponkaista, se on useamman vuoden prosessi. Vasta viimeksi kuluneet vuodet ääneni on asettunut siihen, mikä se rekisterissäni voi olla.”
Taiteilijan elämässä on vaara, että puoliso jää toiseksi taiteen rinnalla. ”On varmasti ollut vuosia, jolloin painotus on ollut uran puolella ja ihmissuhde on jäänyt välillä hoitamatta. Se ei silti vähenä sen ihmissuhteen merkitystä.” Kuva: Sampo Korhonen/Otavamedia
Arvokkaat muistot
Jorma oivalsi jo varhain rakastuvansa sekä naisiin että miehiin. Yhteistä suhteille on se, että kaikki – jo varhaisten nuoruusvuosienkin – rakkaustarinat ovat jatkuneet ystävyytenä intohimon sammuttua.
”Ei kenenkään suhde ole vapaa ristiriidoista. Intiimissä suhteessa on kuitenkin niin paljon hienoa ja yhteiset kokemukset säilyvät arvokkaina muistoina. Miksi ne pitäisi hylätä tai mitätöidä?”
Sauli Miettisen kirjoittamassa, 26.8. julkaistussa elämäkerrassa Jorma Uotinen (Otava) paljastuu, että Jorman ensirakkaus oli näyttelijä Kristiina Elstelä.
”Meillä oli hyvin kiihkeä ja intensiivinen suhde.”
Kristiina oli tuolloin 24-vuotias, eronnut ensimmäisestä aviomiehestään, pienen lapsen äiti ja kihloissa, Jorma 17-vuotias lukiolainen. Kun suhde aikanaan hiipui, ystävyys säilyi. Kristiina kuoli kesäkuussa 2016. Hietaniemen kappelissa järjestetyssä hautajaistilaisuudessa Jorma asetti arkun päälle punaisen ruusun sekä esitti lyhyen ja äänettömän tanssiliikesarjan viimeisenä tervehdyksenään.
Pitkäaikaisin rakastettu oli ensin meikkitaiteilijana ja sittemmin laulajana uran tehnyt Helena Lindgren.
Suhteessa heräsi hetkellisesti myös toive omasta lapsesta.
”Se syttyi, kun kävimme katsomassa Eeva ja Reijo Kelan vastasyntynyttä vauvaa sairaalassa. En koskaan muulloinkaan ajatellut, ettei lasta saa tulla. Niin ei vain käynyt.”
Lähes 20 vuotta kestänyt avoliitto päättyi eroon vuonna 1998. Parin vuoden etäisyyden jälkeen he lähentyivät ja aloittivat myös yhteistyön laulajina.
”Helena on elinkautisystäväni.”
Tanssin terapia
Minkälainen on Jorma Uotinen kodin ovien sisäpuolella?
”Minusta on julkisuudessa kuva, jonka mukaan olen aivan auki. Kuitenkin syvimmät tunteeni ovat niin intiimejä, etten jaa niitä kenellekään. En ole sellainen tyyppi, joka sanoo, että istutaanpa puhumaan. Kuuntelen, jos joku haluaa puhua minulle, mutta vältän antamasta ohjeita tai neuvoja.”
Jorma ei avaudu edes ystävilleen.
”Ehkä minussa on tunnelukkoja, jotka sen estävät.”
Tai sitten hän on sanonut sanottavansa tanssien.