Maija Vilkkumaan elämäkerta on niin nautinnollista luettavaa, että 400-sivuisen järkäleen hotkaisee tuosta vaan: ”Maija on yksinkertaisesti ihana”
Artisti Maija Vilkkumaan elämäkerta on kohteensa näköinen. Se viihdyttää eikä sorru pönötykseen.
Maija Vilkkumaata on kuvattu sukupolvensa suurimmaksi naisartistiksi.
Miksi kiinnosti?
Tänä vuonna 50 vuotta täyttänyt ja juuri Suomi-palkinnon saanut Maija Vilkkumaa on oman ikäpolvensa naisten sankari – ja esikuva toki nuoremmillekin naisille. Tai kuten kirjailija Miina Supinen muotoilee omassa esipuheessaan: Maija on sukupolvensa suurimpia artisteja, lauluntekijöitä ja feministi-ikoneja.
Mutta sen lisäksi Maija on ihan yksinkertaisesti ihana. Hänestä kertovan yli nelisataasivuisen kirjan hotkaisee ihan tuosta vaan.
Mitä pidin?
Kun asialla on kaunokirjailija sekä itsekin kirjallisesti lahjakas lauluntekijä, tuloksena on nautittavaa ja täsmällistä tekstiä.
Vilkkumaa-kirja on jaettu lyhyisiin lukuihin, joilla on lukemaan houkuttelevia nimiä, kuten ”Pääset musatytöksi jos tulet mun kanssa sänkyyn” tai ”Turhautunut kotiäiti kapinoi autofiktiota vastaan”.
Maija Vilkkumaa kertoo yhtäläisellä suoruudella niin lapsuudestaan, suhteistaan ja äitiydestään kuin uransa vaiheista ja musiikin tekemisestä.
Saman ikäpolven ihmiselle kirjan kiinnostavin osuus koskee 1990-lukua, jolloin Maija käy Kallion lukiota, soittaa Tarharyhmässä ja kypsyy lopulta itsenäiseksi lauluntekijäksi ja artistiksi.
Elämä ja työ kietoutuvat yhteen, kuten taiteilijalla aina. Kirjassa käydään kiinnostavasti läpi myös tilanteita, joissa Maija Vilkkumaa on kirjoittanut laulutekstejään.
Arvio: ****
1990-luku oli melko lääväinen suhteessa naisiin. Toisaalta 90-luvulla alkoi myös ”nuori vihainen nainen” -buumi, jossa naiset olivat tekijöitä. Ehkäpä lääväisyys oli tarpeellinen korsi, joka katkaisi kamelin selän?
Kirja sai minut…
…muistelemaan nuoruutta ja 1990-lukua, joka oli ihan äsken, eikö niin?
Lue myös: Maija Vilkkumaa: ”Suosion huipulla en pitänyt itsestäni”