Vuoden 2021 pakolaisnaiseksi valittu Sara Al Husaini kirjoittaa kokemuksistaan vahvasti ja kaunistelematta: ”Lukijana on helppo myötäelää suuttumusta”
Hyvät tytöt ovat kuin tikkareita, jotka on verhottu käärepaperiin. Hyvät tytöt pääsevät taivaaseen, huonot tytöt pakkoavioliittoon.
Sara Al Husaini kuvaa kulttuuria, jossa nuori tyttö ei saa päättää omasta kehostaan.
Miksi kiinnosti?
Olen lukenut useita kuvauksia naisen asemasta islamia harjoittavissa yhteisöissä, mutta viime vuosina näitä kirjoja on alkanut tulla myös kotimaisen kirjallisuuden kentälle. Ensin oli Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen Tytöt, jotka ajattelevat olevansa yksin. Kesällä 2023 ilmestyi Huono tyttö, jonka kirjoittaja Sara Al Husaini valittiin vuoden pakolaisnaiseksi 2021.
Omakohtaiset maahanmuuttajanaisen äänellä kerrotut romaanit ovat yhteiskunnallisesti arvokkaita tilaisuuksia katsoa sinne, mikä ei usein tavoita etenkään kantasuomalaisen lukijan huomiota.
Mitä pidin?
Saara on tuotu Irakiin tapaamaan sukulaisia. Hänen mielessään on väijynyt epäilys, jonka hän on rakkaudesta äitiinsä työntänyt syrjään. Eivät kai vanhemmat voisi pakottaa häntä naimisiin? Silti pahin tapahtuu. Ei olisi kannattanut luopua huivista.
Al Husainin teksti on vahvaa ja kaunistelematonta – jopa paasaavaa – mutta paatokselle on aihetta. Kun nuori nainen ei saa itse päättää omasta kehostaan, miten hän pukeutuu tai kuka häneen saa koskea, lukijana on helppo myötäelää kirjan riveiltä tihkuvaa suuttumusta.
Arvio: ****
Kirja sai minut…
ajattelemaan sitä, kuinka Huono tyttö kertoo toki nuoren naisen pakottamisesta muiden tahtoon, mutta sen seuraus ei ole alistuminen vaan selviytyminen oman rohkeuden ja sitkeyden avulla. Kirjan toinen merkittävä teema on vieraus, jota Saara joutuu tuntemaan molemmissa kotimaissaan. Siksi tämän pitäisi kuulua jokaisen lukulistalle.