Karoliina Timonen sai kimmokkeen Laina-avioeroromaanilleen Kalle Päätalon tuotannosta – ”Halusin kirjoittaa liiton kariutumisesta vaimon näkökulmasta”
Kalle Päätalon Iijoki-sarja inspiroi Karoliina Timosta kirjoittamaan avioerosta. Ärsyyntyminen Lainaa kohtaan muuttui sympatiaksi.
Karoliina Timoseen on tehnyt vaikutuksen Kalle Päätalon poikkeuksellisen rehellinen tapa kuvata suomalaisen miehen tuntoja.
Kirjailija Karoliina Timonen ui välillä syvissä mietteissä kirjoittaessaan avioerosta ja suhteen kuolemasta teoksessaan Laina.
Päähenkilö on tuttu Kalle Päätalon romaaneista, mutta Timonen halusi kirjoittaa tarinan eroavan vaimon näkökulmasta. Samalla hän pääsi sukeltamaan toisen ihmisen nahkoihin.
Tunnet hyvin päätalolaisen sielunmaiseman. Mikä Kalle Päätalon teoksissa kiinnostaa?
”Aloin lukea Päätalon 26-osaista Iijoki-sarjaa alle parikymppisenä. Silloisen avomieheni kanssa vitsistä lähtenyt päähänpisto sai minut rakastumaan Kallen kirjoihin. Olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja sukututkimuksesta.
Kallen teoksissa on paljon yhtäläisyyksiä isovanhempieni kokemuksiin, joissa vaatimattomista maalaisoloista on ponnistettu kovalla työllä hieman parempaan elämään.
Ehkä myös juureni Pohjois-Karjalassa auttavat ymmärtämään Kallen maalaismaailmaa.”
Miksi valitsit romaanisi aiheeksi juuri Lainan?
”Laina on Iijoki-sarjassa Kallen ensimmäinen vaimo. Fiktiivisen hahmon taustalla on Kalle Päätalon ensimmäinen vaimo, Helvi. Kirjoitan nimenomaan Lainasta, en oikeasti eläneestä Helvistä.
Aluksi en voinut sietää Lainaa. Ajattelin, etten tulisi toimeen noin ärsyttävän ihmisen kanssa. Vähitellen sympatiani alkoivat kääntyä Lainan puolelle.
Ymmärsin, että Laina oli aviomiehen kuvaus entisestä vaimostaan. Naisena ja feministinä minua alkoi puistattaa se, että Laina sai syyt niskaan, vaikka Kalle oli pettänyt ja törttöillyt. Halusin kirjoittaa liiton kariutumisesta vaimon näkökulmasta.”
Olet käynyt usein Taivalkoskella Päätaloviikolla. Mitä kulttuuritapahtuma on antanut sinulle?
”Ohjelmatarjonnaltaan huikean monipuolinen Päätaloviikko on yksi kesäni kohokohdista. Ensi kesänä olen siellä kymmenennen kerran peräjälkeen.
Olen osallistunut Päätaloviikolle kutsuvieraana, puhujana, Päätalon naisia käsittelevän linja-autokierroksen matkaoppaana ja turistina.
On ollut ihanaa tutustua Taivalkosken elämänmenoon, murteeseen ja ihmisiin. Kallen kirjat heräävät eri tavalla eloon, kun olen päässyt niiden tapahtumapaikoille.”
Nautit hapokkaista valkoviineistä. Mikä Päätalon romaaneissa mainittu juoma houkuttaa sinua?
”Olen kiinnostunut murresanoista, joita vilisee Kallen romaaneissa. Monesti juodaan ”huitua”. Se on vedellä laimennettua piimää, jota nautittiin janojuomana heinäpellolla.
Alkoholinkäyttäjänä Kalle oli romaaneissaan tyypillinen suomalainen mies, joka ottaessaan joi kirkasta viinaa humaltumistarkoituksessa. Laina taas oli raittiin kodin kasvatti ja vihasi alkoholinkäyttöä.
Tässä suhteessa olemme Lainan kanssa erilaisia, sillä minä olen viininrakastaja.”
Millä muilla tavoilla olet erilainen kuin Laina?
”Laina ei ollut käynyt kouluja juuri lainkaan, ja se ehkä näkyi hänen elämässään tietynlaisena naiiviutena. Hänellä oli vahva ajatus siitä, miten onnellisen elämän tulisi mennä.
Toisin kuin supersosiaalinen Laina minä olen yksin viihtyvä kirjailija, joka väsyy nopeasti ihmisten seurassa.”
Mitä opit tämän kirjan kirjoittamisesta?
”Opettavaisinta ja kiehtovinta oli sukeltaa niin toisenlaisen ihmisen nahkoihin. Pohdin paljon eroamisen tematiikkaa. Lainan tarina kertoo siitä, minkälaista on rakastua, mennä naimisiin ja kokea avioliiton kuolema.
Osa tunteista on minulle tuttuja, osa vieraampia. Kolme vuotta kestäneen kirjoitusprosessin aikana uin välillä syvissä vesissä mietteitteni kanssa.”
Onko kukaan kirjallisissa piireissä suututtanut sinut väheksymällä Päätaloa?
”Joskus joudun kuuntelemaan hyväntahtoista kuittailua mieltymyksestäni. Kalle ei tosiaankaan ole ollut korkeakirjallisimmissa piireissä kovin suosittu, vaikka hän kansansuosiota nauttikin.
Parikymppisenä en olisi tohtinut vielä suureen ääneen kertoa, että luen Päätaloa. Kolmekymppisenä itsetuntoni alkoi olla paremmin kohdillaan ja uskalsin paljastaa, että minulla on tämmöinen salarakas.”
Mitä teet seuraavaksi?
”Olen allekirjoittanut kustannussopimuksen tietokirjaan. Se tulee käsittelemään omaan sukuuni liittyviä asioita: isomummini ja hänen siskonsa täydellisen erilaisia elämänpolkuja.
Toinen asui koko ikänsä samalla paikkakunnalla kotiseudullaan, ja toinen vietti värikkään elämän maailmalla paeten Venäjän vallankumousta Georgiaan.
En sano koskaan ei koskaan, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että Päätaloon liittyvät aiheet on minun osaltani kirjoitettu.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti