Kirja-arvio: Veera Ikosen Pimeässä syttyy majakka -romaani kertoo omakohtaisesti lapsen menettämisestä
Oman lapsen kuoleman täytyy olla murtavin kokemus, joka ihmisen polulle voi osua. Veera Ikosen Pimeässä syttyy majakka on ruumiinavaus yhdelle surulle. Lue toimittaja Katriina Lundelinin kirja-arvio!
© Wsoy
Veera Ikosen Pimeässä syttyy majakka -romaani (WSOY) ilmestyi huhtikuussa 2023.
Miksi kiinnosti?
”Elina vetäytyy puolisonsa kanssa majakkasaarelle, jossa ei asu enää yhtään lasta. Hän ei kestä nähdä lapsia. Ei perheiden onnea. Mutta saarelta löytyy sittenkin yksi lapsi. Ja hänen äitinsä. Nämä kaksi ihmistä näkevät Elinan ja kieltäytyvät itsepintaisesti kääntämästä katsettaan hänestä.
Veera Ikosen esikoisromaani Pimeässä syttyy majakka kertoo lapsen menettämisestä, ja se pohjautuu kirjailijan omaan kokemukseen. Halusin ymmärtää, miten sellaisen surun kanssa voi jatkaa elämää.”
Mitä pidin?
”Kirjan puhuttelevin henkilö oli itselleni Stella. Alkoholiin taipuvainen taiteilija ja äiti, joka on vanhemmuudessaan epätäydellinen ja arveluttava, mutta rakkaudessaan ja totuudenkaipuussaan täysin peloton. Hänen pelottomuutensa avaa lukijan ihan niin kuin se avaa suruunsa käpertyneen Elinan.
Pimeässä syttyy majakka on kaunis kirja, jonka kieli ja oivallukset onnistuvat tavoittamaan jotain totuudellista ihmiselämästä. Maailmoja, joissa olemme yksin. Mutta myös maailmoja, joissa totuus syntyy toisen ihmisen kohtaamisesta.”
Arvio: ****
Kirja sai minut…
”…ajattelemaan, kuinka erilaisia strategioita ihmisillä on surunsa keskellä. Se sai ajattelemaan myös sitä, kuinka tärkeää surun on tulla nähdyksi. Että sietämättömintä on, kun toiset kääntävät katseensa surevasta. Että on seisottava ja järkkymättä kannateltava kulissia joka lausuu, että elämä jatkuu – vaikka tuntuisi, että tulee hulluksi joutuessaan kasvotusten elämän todellisuuden kanssa.”
”Ja mä vastasin, ettei sieltä pääse pois. Että me oltiin kuin voikukat ostarilla, laattojen välissä. Ne nousee joka kesä, muttei pysty leviämään, kun ympärillä on pelkkää kiveä. Vaikka tuulis kuinka ne siemenet lentää korkeintaan viereiseen rakoon.”