Tangokuningas Teijo Lindström: ”Olin samanikäisten joukossa outolintu”

Rakastan

musiikkia. Se on ollut tärkein juttu jo lapsesta asti. Seitsemänvuotiaana voitin ensimmäisen kerran koulussa järjestetyn laulukilpailun ja sen jälkeen vielä kolmena vuotena peräkkäin. Sain palkinnoksi aina lusikoita. Palkintolusikat ovat varmassa tallessa vanhemmillani.

Aloitin kahdeksanvuotiaana pianotunnit ja tähtäsin jo hyvin nuorena oopperalaulajaksi. Kuuntelin c-kasetilta Luciano Pavarottia ja opettelin italiaksi Chitarra romana -kappaleen. Myöhemmin tajusin, että Olavi Virta oli laulanut saman kappaleen suomeksi. Olisin siis voinut päästä hieman helpommalla!

Fanitin

jo nuorena Katri Helenaa. Tytöt kuuntelivat Madonnaa, pojat rokkia ja minä Katson sineen taivaan -kappaletta. Olin samanikäisteni joukossa hieman outolintu: muut pojat halusivat palomiehiksi tai poliiseiksi, minä Seppo Hoviksi.

Vaikka olin erikoistapaus, ei siitä koskaan tullut mitään sanomista. Viihdemusiikki on kulkenut koko urani ajan käsi kädessä klassisen kanssa.

Tangokuninkuus tuntuu erityisen hyvältä, koska voitossa oli revanssin tuntua. Pääsin tangofinaaliin jo vuonna 2004. Samanaikaisesti minut valittiin myös Timo Mustakallio -kilpailun finaalin, johon päätin satsata sillä kertaa.

Olen saanut kannustusta kollegojen lisäksi puolisoltani. Musiikki soi meillä koko ajan.

En pelkää

käytännön töitä. Johdan 140 naisen showkuoro Buffoa. Olen tottunut tekemään raskastakin työtä kuoron kanssa jo 18 vuoden ajan. Esiintymisemme vaativat usein lavasteita ja muuta rekvisiittaa, joita roudaan muiden mukana lavalle.

Sain aikoinaan olla Tamara Lundin opissa. Hän oli tiukka, mutta kannustava opettaja. Tamaralta jäi mieleeni yksi käytännön sanonta: ”Vie mennessäs, tuo tullessas”.

En osaa pelätä mitään. Yritän suhtautua maailmaan avoimesti ja positiivisesti. Seuraan tiiviisti uutisia ja maailman tapahtumia. Eri puolilla tapahtuneet terrori-iskut mietityttävät, mutta eivät ne varsinaisesti minua pelota.

Minua kiukuttaa

se, jos vanhoista ihmisistä ei pidetä huolta. Jokaisen pitäisi saada vanheta arvokkaasti.

Olen johtanut pitkään Hyväntuuliset -lauluryhmää, joka on tarkoitettu eläkeläisille. Kuoron kanssa olemme käyneet laulamassa palvelutaloissa ja siellä on kyllä tullut kohdattua kaikenlaista vanhuutta. On ollut ihana huomata, miten musiikki usein virkistää palvelutalojen asukkaita. Suomi on oikeasti aika rikas valtio, ja toivon hartaasti, ettei vanhuksien hoivaa unohdeta tulevaisuudessa.

Palvelutaloissa on ollut todella sydämeen käyviä kohtaamisia. Siellä näkyvät tunteet, myös meillä laulajilla. Minusta tulee varmaan aika villi vanhus. Olen vilpertti luonteeltani.

Ennustan,

että minut tullaan muistamaan. Olen monipuolisen laulutaustani vuoksi erilainen tangokuningas. Toivon, että voisin nostaa pintaan omia tulkintoja ja enemmän äänen voimaa. Olen etenkin argentiinalaisen tangon suuri ystävä. Se on maailman musiikkia.

Saamani tangokruunu on ollut myös Jari Sillanpään päässä. Se tuntuu huikealta. Jari on saanut tehdä musiikkia juuri niin laidasta laitaan kuin itsekin haluaisin. Erilaisuus on elämän suola.

Keikkailun ohella alamme tehdä tangokuningatar Aino Niemen kanssa levyä jo pikapuolin, joten kiirettä riittää. Nautin tästä kaikesta. Yritän pitää ääneni kunnossa juomalla paljon vettä ja nukkumalla tarpeeksi. Olen onneksi hyvä nukkuja.

Hurahdan

seuraavaksi varmaan johonkin uuteen musiikkigenreen. Löydän itseni usein Youtubesta, jossa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Tykkään suuresti lattarimusiikista, minussa asuu siis myös latino. Lattarirytmit sujuvat kohtalaisesti tanssilattialla, vaikka minulla on kaksi vasenta jalkaa. Ehkä sekin puoli tässä harjaantuu kun tangovuosi etenee.

Musiikkiteatteri on sydäntäni lähellä ja yksi haaveistani onkin nousta jonain päivänä Uuden Iloisen Teatterin lavalle.

Tunnustan,

että olen suuruudenhullu. Mutta vaikka tavoittelen suuria, pidän jalkani maan pinnalla.

Viihdekuoro Buffon laulajat pelkäävät, mitä kuorolle tapahtuu nyt. Uskon, että tangokuninkuuteni on kaikille kuorolaisille vain hyvä juttu. Buffo on minun lapseni. Olen sen homman moottori ollut alusta alkaen, eikä kuoroa voi johtaa kukaan muu kuin minä. Tiukkaa tulee, sen myönnän, mutta ei tässä silti mitään hätää ole.