Teksti:
Jussi Korhonen

Lastensuojeluilmoitus johtaa monen mielestä perheen rikkoutumiseen.Jo pelkkä lastensuojeluilmoitus on monen mielestä lopullinen tuomio, joka rikkoo perheen. Lastensuojelujärjestelmä on pelottava peikko, jonka on tultava kuorestaan, myönnettävä virheensä ja parannettava tapansa.

Lastensuojelujärjestelmän on lopetettava ylimielinen puolustelu ja ryhdyttävä aidosti selvittämään, mitä vikaa systeemissä on. Tuhannet ihmiset kertovat karmeita tarinoita mielivallasta, totuuden vääristelemisestä ja perheiden rikkomisesta, mutta toisaalta myös räikeistä laiminlyönneistä. He kaikki eivät voi olla väärässä. Julkisten toimijoiden on vastattava toimistaan julkisesti.

Lastensuojelun epäkohtia on ruodittu äänekkäästi. Keskustelua on käyty erityisesti sosiaalisessa mediassa, mutta myös perinteinen media on huomioinut kuohunnan. Viranomaiset ovat tyytyneet lähinnä vetoamaan vaitiolovelvollisuuteen yksittäistapauksissa ja valittelemaan resurssipulaa.

Järjestelmä on puolustautunut myös suuntaamalla keskustelun pois itse asiasta: Epäkohtia on viranomaisten mielestä tuotu esiin väärällä tavalla. Koneisto on tehnyt vastahyökkäyksen ja tuomituksi onkin tullut arvostelua esittänyt taho. Arvostelun kohteena ollut asia on ohitettu.

Lastensuojelun tehtävissä työskentelee varmasti paljon koko sydämellään lasten ja nuorten etua ajavia ihmisiä. Kokonaisuutena järjestelmän maine on kuitenkin mennyt. Lasten parasta ajatellen pystytetty valtava monumentti on kasvanut liian monen vanhemman silmissä hirviöksi, joka nielaisee lapset: jo pelkkä lastensuojeluilmoitus on tuomio, joka rikkoo perheen lopullisesti.

Nettikeskusteluissa suositellaan yleisesti tallentaamaan kaikki yhteydenpito lastensuojelun tai sosiaalityöntekijöiden kanssa.  Neuvojien mielestä on tärkeää kerätä todistusaineistoa, koska viranhaltijoiden hätäiset ja ylimalkaiset kirjaukset voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin: yksittäisistä merkinnöistä voi rakentua tarina, jonka perusteella järjestelmä voi erottaa lapset vanhemmistaan.

Apua ei enää uskalleta pyytää. Sellaisetkaan perheet, joiden tilannetta voitaisiin helpottaa huokeilla – rahassahan kaikki lasketaan – ratkaisuilla, eivät rohkene kyttäyskierteen ja huostaanoton pelossa pyytää tukea yhteiskunnalta.

Kuten mikään ihmisen tekele, lastensuojelujärjestelmäkään ei voi olla erehtymätön. Esimerkiksi väärin perustein tehtyjä huostaanottoja on purettu oikeudessa. Virhe saadaan näin ehkä paperilla oikaistuksi, mutta tolkuttoman pitkien käsittelyaikojen vuoksi menettelyn inhimillinen hinta voi olla kohtuuton.

Huostaanotettuja lapsia ja nuoria sijoitetaan usein yksityisiin laitoksiin. Liikevoittoa tavoittelevat yritykset korjaavat sadon, kun kunnat eivät keksi muita keinoja auttaa.

Vuosien varrella yksityisistä lastenkodeista on löytynyt kyseenalaisia toimintatapoja. Lakiakin on rikottu ja huostaanotettujen oikeuksia poljettu. Yksityisten lastenkotien toimintaa ei kuitenkaan valvota juuri lainkaan. Valvontaa tehdään lähinnä silloin, jos sitä erikseen vaaditaan.

Viime viikolla internetissä levisi jälleen uusi video Oulusta. Tallenteella yksityisen lastenkodin työntekijät pitelivät voimakeinoin aloillaan kaupungin keskustasta karkumatkalta tavattua nuorta.

Tapausta on puitu sosiaalisessa mediassa osin turhankin kärkevällä kielellä, mutta keskustelu osoittaa, että yhteiskunnan on syytä pitää erityisen tarkasti silmällä yrityksiä, joiden liiketoiminta perustuu lasten ja nuorten huostaanottoihin. Toiminnan on oltava moitteetonta, ja senkin on kestettävä julkinen tarkastelu.

Oulu on kirinyt muutenkin kritiikin keskiöön. Kansainvälistäkin näkyvyyttä saanut taannoinen nettivideo poliisin noutamista kaksospojista sytytti kansalaiskeskustelun nykyisiin liekkeihin. Kaupungin toimia on ryöpytetty lukemattomissa kirjoituksissa. Oulu on vastannut arvosteluun vaitiolovelvollisuudella. Resurssipulaa kummempia ongelmia ei myönnetä edes yleisellä tasolla.

Keskustelu on lähiaikoina vellonut pääasiassa tapauksissa, joissa viranomaiset ovat jonkun mielestä ottaneet lapsen tai nuoren huostaan väärin perustein. Esimerkiksi surullinen Eerikan tapaus on osoittanut kuitenkin, että vaikka viranomaistoimet koetaan usein turhan hätäisiksi, edes siten apua ei saada aina kohdennettua niille, jotka eniten sitä tarvitsisivat.

Lastensuojelijoiden on noustava taisteluhaudoistaan ja vastattava kysymyksiin avoimesti. Jos järjestelmä on erehtymätön, kuten harvat salamyhkäisen systeemin syövereistä kantautuneet kommentit antavat ymmärtää, on asia selitettävä perusteellisesti ja ilman ylimielistä ylpeyttä. Julkisin varoin toteutettavan toiminnan on kestettävä julkista tarkastelua. Arvosteluun on vastattava.

Tilanne ei ole toivottavasti aivan niin lohduton kuin keskustelun perusteella voisi olettaa. Jos korjattavaa kuitenkin on, kuten tuhannet ihmiset kokevat, on korjauksiin ryhdyttävä välittömästi. Ainakaan ei pidä pysähtyä odottelemaan, että vuosikymmenien päästä perustetaan totuuskomissio, joka ehkä suosittaa korvauksia jo vanhuusikään ehtineille uhreille.

 Lastensuojelujärjestelmän maine on puhdistettava, jotta kaikki apua tarvitsevat uskaltavat sitä pyytää.

*************

Itselläni ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta lastensuojelusta. En kopioinut kirjoitukseen tarkempia selostuksia lukemattomista tapauksista, joista olen kuullut tai lukenut, vaan kirjoitukseni perustuu mediasta ja internetkeskusteluista saamaani yleisvaikutelmaan.

Toivon, että kirjoittaisitte kommentteihin omia hyviä ja huonoja, konkreettisia kokemuksianne lastensuojelujärjestelmän toiminnasta. Kommentoida voi halutessaan nimettömänä. Toivon, että keskustelua käytäisiin mainitsematta yksittäisten viranhaltijoiden nimiä.

Onko lastensuojelusta jotain kysyttävää? Mikäli kysymyksiä herää, voin yrittää etsiä niihin vastauksia.

Lue myös:

“Naivia paatosta” ja muita lastensuojelukommentteja

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

 

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lue myös

Mainos

Mainos

Kommentointi

Keskustelusta on unohtunut täysin arkipäivä ja yksittäiset retostelut on vallanneet koko median. Unohtuu, että suurinosa lastensuojelutyöstä on oikeasti hyvää, oikea-aikaista ja onnistunutta. Lukuisat perheet saavat tarvitsemaansa apua, tukea ja ohjausta. Monesti pelkkä interventio perheen elämään, kuten lastensuojeluilmoitus on sen perusteella tehty ladtensuojelutarpeenselvitys, saattaa herättää perheen huomaamaan jotain oleellista omasta arjesta ja heidät saatetaan ohjata tarvitsemiensa peruspalveluiden ääreen. Mielestäni perimmäinen ongelma ei ole lastensuojelussa, vaan kuntien säästötavoitteissa. Toimivat ja riittävät peruspalvelut, tarkoittaen monipuolisia neuvolapalveluita, koulukuraattorit, perheneuvolat, nuorisotyötä ja matalankynnyksen perhekeskuksia esimerkiksi auttaisivat perheitä jo ennenkuin ongelmat saa liian suuret mittasuhteet. Nykyisin lastensuojelu on kuin kaatopaikka mihin kipataan kaikki ”epänormaali” ja sieltä pyritään tuottamaan palveluita, jotka ei varsinaisesti kuulu ydintehtävään.

Vastuunkanto?

On kovin helppoa piiloutua ikuisen resurssipulan ja retosteluväitteen taakse.

Vaikka kuinka olisi, kuten onkin, myös hyvin toimivaa ja laadukasta lastensuojelullista työtä, se ei poista sitä tosiasiaa, että yksikin virheellisesti ja epäammattimaisesti toteutettu huostaanotto on liikaa. Kyseessä on hyvin haavoittava toimenpide, joka koskettaa monia ihmisiä ja ennen kaikkea on kova vääryys lasta kohtaan.

On aiheellista, että lastensuojelun tilaa tarkastellaan hyvin kriittisesti ja ryhdytään toimenpiteisiin. Se ei ole vastakohta sille, etteikö tulisi kehittää ja panostaa ennaltaehkäisevään työhön.

Ei voida sulkea vain silmiä ja todeta, ettei tällaista meillä tapahdu. Ja kun jo tiedetään, että hyvinkin räikeitä virheitä tapahtuu, täytyy niistä osata kantaa vastuu.

Luehan edes muutama esimerkkitapaus todellisesta elämästä ja keskustellaan sitten mikä on se perimmäinen ongelma ja minkä takana se lymyää!

http://tositarinoita.omablogi.fi/

Minusta lastensuojelu on oikeasti irvikuva! Oulussa kuten monessa muussakin kunnassa liian paljon ammattitaidotonta porukkaa ja huomatkaa tässä ettei muodollinen pätevyyskään takaa oikeaa ammattitaitoa ja oikeaa tilannetajua. Lastensuojelussa pitää olla myös pelisilmää ja nähdä asia eikä olettaa. Tulee hyväksyä myös jos asiakas kyseenalaistaa eikä aloittaa valtataistelua joka vie vain ei toivottuun tulokseen ja myös oikeasti kuunnella vanhempia koska yleensä he tuntevat lapsensa sekä toisensa parhaiten.

Perimmäinen ongelma ei ole kuntien säästötavoitteissa, vaan juurikin lastensuojelutyötä tekevien viranomaisten työmoraali, ammattitaito sekä soveltuvuus alalle. Mikään lisäraha työntekijöiden koulutuksiin ei auta, jos joukossa on ( hyvien tyyppien lisäksi) alalle täysin soveltumatonta, epäammatillista ja ylimielistä sakkia. Valtaosa tekee hyvää ja laadukasta työtä, mutta kyllä vaan se heikko aines pilaa lastensuojelualan mainetta. Median julkisuuten tuomat karmeat lapsikohtalot ja törkeät virkavirheet lastensuojelussa suututtavat ja hämmästyttävät ihmisiä, tottakai. Näistä asioista luonnollisesti puhutaan ja tunteet kuumenevat, onko se ihme? Räikeän virkavirheen tehneet ihmiset eivät osaa edes hävetä, vaan etsivät syitä ja vikoja ihan muualta kuin itsestään, vaikka juuri he itse ovat kuitenkin mokanneet pahanpäiväisesti. Nämä tyypit puolustelevat ylimielisesti itseään internetin foorumeilla, nimimerkkien taakse piiloutuen ja ihmisten suuttumukselle naureskellen. Syy on aina muka resurssit, tiedonkulku tai muu. Käytös on jokseenkin narsistista jopa. Kyllä ihmiset muistavat myöskin sen ammatillisen ja hyvin työnsä hoitaneen viranomaisen. Keskusteluissa ei ole unohtunut suinkaan se hyvyys ja aitous, joka toislta viranomaisilta löytyy, toislta ei. Alalla on paljon laadukasta ja hyvää, mutta kolikon kääntöpuoli on sitten jotakin aivan muuta.

”Me ei haluta, että sinä aina soitat tänne.”
”Kyllä se (kehitysvammainen lapsi) pärjää viikonlopun samoissa vaatteissa.”
”Kyllä me ollaan kaikki tosi huolissaan.”
”Tiedätkö sinä, mikä valta minulla on siihen, kenelle lapset osoitetaan?”
”Ei huoltajuuspäätöksen tarvitse olla tasavertainen.”
”Äidille sopii hyvin, että hän hoitaa lapsia silloin, kun isä tarvitsee vapaa-aikaa.”
”Äiti kertoo, että lapset haluavat asua isänsä kanssa.”

Mikään näistä täysin mielivaltaisista, lasten äidin suuhun asetetuista kommenteista ei pidä paikkansa. Lastensuojelun isänsuojelukoneisto sen sijaan toimii sataprosenttisen tehokkaasti perheen särkemisen puolesta ja äidin syrjäyttämisoperaation vetovastuussa.

Voi ei mitä shittiä. Menetit just yhden seuraajan. Naivia paatosta.

Hohhoijaa…kuinkakohan kauan tätä samaa jaksetaan puida kun se tosiasia, että sossut on ja tulee aina olemaan vallan haluisia viranomaisia joille ei vain yksinkertaisisti voi mitään ei tule muuttumaan…valitettavasti.

Toinen asia on sitten se, että jos/kun sossut ovat kieroja kuin korkkiruuvit niin ”uhrien” täytyy olla astetta kierompia…kokemuksesta tiedän, että ”sossu peliä” pelataan kieroudella, ei järkevyydellä.

Kyllä sossuissa paljon vikaa on mutta miksi ei näitä huostaanottoja siirretä käräjäoikeuksille joissa asiat tosiaan tutkitaan. Hallinto-oikeudet ovat vain sossujen kumileimasimia joissa katsotaan vain että kaikki on tehty lain kirjaimen mukaan eikä sillä ole mitään merkitystä vaikka kaikki kirjaukset olisivat täyttä valhetta. Paras vaihtoehto olisi että perustettaisiin aivan erillinen perheoikeus jossa asiantuntijoina käytettäisiin vaikkapa yliopiston professoreja jotka eivät olisi missään kytköksissä sossuihin.

”…se tosiasia, että sossut on ja tulee aina olemaan vallan haluisia viranomaisia joille ei vain yksinkertaisisti voi mitään ei tule muuttumaan” Niin just. Ja yhtä hyvin vois väittää, että kaikki vanhemmat on sosiaaliturvaa hyväksi käyttäviä, laiskoja luopioita… Miten ihmeessä voidaan puhua sosiaalihuollon työntekijöistä noin yleistäen? Onneksi suurin osa sosiaalialantyöntekijöistä ottavat ihmisten yksilöllisyyden huomioon paremmin kuin tämän palstan lukijat…

Hei. Itse kirjoitin aloitteen aikoinaan nuoriso poliittisella puolella että lasten suojelua on parannettava ja kehitettävä, mutta kaupungin hallitus kumosi sen ja vastasi että ongelmia ei ole. Nyt moni lähipiirini NUORET äidit ja isät ovat menettäneet lapsensa yksityisille sijais perheille tai laitoksille aina naapuri riidan takia (naapureilla meni välit niin toinen teki lasten suojelu ilmoituksen vain kostaakseen) tai raha tilanteen takia (et ole hyvä äiti kun et tienaa tämän vertaa kuukaudessa). Jos Suomessa tämä on lapsen etu olen pettynyt, surullinen ja vihainen. On totta että ei lastensuojelua voi ihan maahan paiskata ja onhan sillä hyvääkin saatu aikaan, mutta jos ongelmiin ei puututa ja kysymyksiin vastata tai uhrien vanhempien valitukset eivät päädy kenenkään päättävän elimen pöydälle, on tämä mennyt jo aivan lapsi kaupan puolelle. Vanhemmat ja lapset ja nuoret kärsivät ja muut hyötyvät että lapsia melkein revitään pois kotoa laitoksiin. Ja mitens se olikaa huostaan otto on viimeinen keino jota ennen kokeillaan kaikkea kotona, EI SIIS SE ENSIMMÄINEN VAIHTOEHTO. Lastensuojelun on hyvä muistaa tämä sääntö.

Ihmiset, jotka eivät itse ole kokeneet lastensuojelun mielivaltaa,eivät halua kuulla tai nähdä, miten ”lastensuojelussa” toimitaan. Sossu on kuitenkin se keskeinen henkilö tässä lapsen asiassa, jolla on täysi valta päättää, toimiiko hän auttajana vai tuhoajana. Ei koulutus tai ammattitaito takaa laadukasta työotetta. Alalla toimii suuri kirjo ”ammattilaisia”, jolla ei ole työväline; lastensuojelulaki hallussa. Turha on sitä kiistää, koska se on tosiasia. Perheiden oikeusturva loppuu siinä vaiheessa kun lastensuojelu tulee mukaan ”auttajana”.

itse olen kokenut saman helvetin missään ei ole vikaa kun luin totas sossun sepitelemää tarinaa niin puolet on asioista vääristelty pitemmän kaavan mukaan ei suostuttu edes katsomaa apukin hain mutta mitään en saanut toiminta terapiaakin yritettiin niin laitettiin sekin vai penkin alle

Taisipa eksyä kommentoimaan, tännekin, yks tai kaks työssään epäonnistunutta. Jo vuosikausia näkynyt ongelma pyritään edelleen kieltämään ja syyt koitetaan vierittää syyttömien niskaan. Arvostelua ja kritiikkiä ei kestetä, vaikka aiheen siihen ovat antaneet ihan itse. Kertoo paljon ihmisen henkisestä selkärangasta moinen vastuunpakoilu ja kieltämismentaliteetti.

Olen aikuinen, lapsuuteni sijaisperheessä huostaanotettuna elänyt. Pahimmillaan vanhemmillani oli lähestymiskielto minuun. Harvat tapaamiset olivat valvottuja ja päättyivät lähes poikkeuksetta poliisin väliintuloon vanhempien yrittäessä väkisin viedä minua autoonsa. Huostaanottoon oli syinä päihteet, väkivalta ja vakavanlaatuiset mielenterveysongelmat. Vanhempani eivät nähneet itsessään vikaa. Kun muutin pois sijaisperheestä, äitini alkoi soitella ja lämmitellä välejämme. Toisinaan hän halusi vain haukkua ja alistaa, olin syypää hänen ongelmiinsa. Äidiltä tuli tappouhkauksia kun hän oli lääkepöhnässä. Kun sain oman lapsen, äiti antoi ymmärtää että hänet voidaan tappaa ja raivosi etten saa pitää lastani koska hänkään ei saanut pitää minua. Katkaisin välit.

Yllätykseni oli suuri kun löysin vanhempani täältä netistä. Edelleen huutamasta samaa virttä: heidän lapsensa on viety ilman mitään syytä, hyviltä vanhemmilta. Sossut ovat ilkeitä ja rahanhimoisia kusipäitä jotka kateuksissaan varastavat ihmisiltä kauniita lapsia ystävilleen joka toimivat sijaisperheinä ja -laitoksissa. Muut huostavanhemmat taputtavat selkään ja kuorossa ulvotaan sossun paskuutta. Tämä on kuitenkin tositarina. En uskalla koston pelossa tulla julkisuuteen nimelläni enkä missään näistä ryhmistä. Kosto nimittäin seuraisi ja kun henkeä on jo uhattu niin en leiki tulella.

Sijaishuollossa ja sosiaalitoimessa on varmasti kehittämisen varaa enkä ole täysin tyytyväinen kohteluuni myöskään sijaispaikassa. Sosiaalityöntekijöiden turha mollaaminen on kuitenkin väärin, tarinat tulee kyseenalaistaa. Vanhemmat puhuvat toki omasta puolestaan ja itselleen edullisesti. Vaatikaa saada nähdä kaikki huostaanottoon liittyvät kirjaukset ennen kuin uskotte mahdollisesti täysin valehtelevaa biovanhempaa.

Kiitos tästä. Tämä osoittaa sen, että kaikkia tarinoita ei pidä uskoa sinisilmäisesti. Hyvin usein tapauksista kuullaan vain toisen osapuolen näkemys. Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta ne näyttäytyvät sellaisina turhan monille.

Oletko siis sitä mieltä, että vain biovanhemman tarinat tulisi kyseenalaistaa mutta viranomaisten tarinan kyseenalaistaminen on väärin? Eikö tässä ole juurikin se suuri epäkohta, johon keskustelulla halutaan puuttua? Halutaan saada lastensuojelun toimi avoimemmaksi ja taata sen laatua?

kirjoitus on täyttä asiaa. uskon että on olemassa ihan oikein syin ja tarpeellisia huostaanottoja. mutta ihmettelen silti näitä sossuja puoltavia kirjoituksia. johtuuko se siitä ettei näillä kirjoittajilla ole mitään omakohtaista kokemusta sossujen mielivallasta? itse olen kokenut sossujen mielivaltaa ja olen aivan tavallinen äiti jolla on ihanat lapset. en käytä päihteitä enkä vietä huonoa elämää. vain yhdellä lapsellani oli kouluongelmia ja siitä lähti sellainen koneisto pyörimään ettei tosikaan. ollaan edelleen sossun silmätikkuna vaikka mitään ongelmia ei edes ole. ongelmat keksitään tyhjästä. tai tehdään tikusta ongelma. kouluongelmainen lapseni otettiin huostaan. hänelle ei muuta apua tarjottu. ymmärrän että lapsia otettaisiin huostaan jos kotona on niin huono olla että lapsen kehitys vaarantuu..kuten päihteet yms. mutta kun on olemassa meitä ns. tavallisia perheitä jotka rakastavat lapsiaan ja silti joutuvat sossujen silmätikuksi ja mielivallan alle. syynäkö siihen liiallinen kiltteys vai mikä kun ei osaa sanoa sossuille vastaan. olen sitä mieltä että tämä sossujen mielivalta tulisis saada loppumaan ja sossujen kyttäileminen myös. vai miltä sinusta (joka puolustelet sossujen toimintaa) tuntuisi kun sinun lapsesi päiväkotiin soiteltaisiin tarkistussoittoja miten lapsella menee vaikka kukaan tai mikään taho ei ole osoittanut mitään huolta pojasta. tälläistä tapahtuu..todellakin. ikävää että ihmiset joilla ei ole mitään kokemusta sossujen mielivallasta, puolustavat tätä heidän tekemään työtä. minä en voi niin tehdä sillä olen oikeasti mielivallan uhri. on hyvä että näitä tapauksia on tullut julkisuuteen että totuus tulee ilmi.

Minä yh-äiti vihaan sossun toimintaa minulta varastettiin kaksi tyttöä 5-vuotta sitten erään pohjois-suomen olevasta koulusta . Ilman perustettua syytä olen täysin raitis äiti silti kaksi tyttöäni otettin huostaan ja sossun tt:jät saavat valehdella että äidillä on vanhemmuus riittämätön. Mutta olen asiaa myöhemmin miettinyt ja tullut siihen tulokseen että sossun lasulla on ammattitaito täysin riittämätön koska perheisiin kärtätään turhaan ja täysin väärin perustein. Ja käytetään sanaa havaintojemme perusteella ja silti sossu ei osaa havaintojaan perustella oikein perheistä vaan tehdään mielivaltaisia tekoja valehdellaan äidistä tai vanhemmista HALLINTO-OIKEUTEEN . Että yh-äiti tai isä on vaarantanut lapsen tai nuorison elämää mutta asiahan niin ole ja sillä sossu saa valehdella asiat päälaelleen ja se on minusta väärin. Minulla on 10v. kokemus asioista. koska olen uhri lasteni kanssa lapsiltani on sossu varastanuatlapsuuden . sossunakka uhkaili puhelimessakin että hän ottaa järeät aseet käyttöön niin siitä kärsii äiti ja lapset . Sossuja en puolusta koskaan vihaan niitä ja olen kurkkua myöten täynnä niiden käytöstä perheitä kohtaan .Rikotaan perheet tarpeettomasti ei ole edes tarvetta rikkoa . Sossu astuu perheen kynnyksen yli kyselemättä mitään perheeltä . Ja sen on täysin väärin sossulta .

Kerron tässä LaSun homokkaasti kättämää huostisperusteesta.KÄYTÖSHÄIRIÖ.LaSu mieltää tuon kodin/vanhempien/kasvaruksen syyksi.Edessä huostis.Mutta,mutta..Olisikohan käytöshäiriöön mitään muuta syytä?ON!Kerronpa tässä muutaman syyn.ADHD,Tourette,Narkolepsia,Aspis,Autismi,Kehitysvamma,ym,ym.Onko tuota/noita vaivoja kärsivän lapsen/nuoren paikka huostislaitos? Jos vastaat kyllä niin kysyn sinulta:lähetätkö sydänsairaan/kohtauksen saaneen paikka sairaala?Jos vastaat:kyllä.Niin miksi sit ei noiden nuorten paikka ole säännölliset osastojaksot ilman huostista?Miksi syyllistetään aina vanhempia?Olen itse joutunut todistamaan syyttömyyteni oikeudessa moneen kertaan LaSun valehtelun takia.Voitin joka kerta.Onneksi en enään Suomessa asu nuorteni kanssa.Eipä voi Suomen LaSu enään valehdella mistään meitä vastaan.

En usko, että kukaan kieltää, etteikö huostia tarvita. MUTTA miksi huostia tehdään perheistä joiden kohdalla se on väärä ratkaisu?
Esimerkki: Monilapsisesta perheestä otetaan yksi huostaan koulunkäynnin vaikeuksien vuoksi ja vanhempia syytetään huonosta kasvatuksesta, lapsi sijoitetaan, koulunkäynti menee huononpaan suuntaan, vanhempia ei kuunnella kun he kertovat epäilevänsä neurologista ongelmaa. Vuosien taistelun jälkeen lapsi pääsee tutkimuksiin ja hänellä todetaan aspergerin oireyhtymä. Sosiaali huomaa virheensä ja kotiutus alkaa, mutta huosta on jo kerinnyt jättää jälkensä lapseen.
Toimittiinko tässä oikein? Onko sosiaalilla oikeus leikkiä lääkäriä ja kieltää tutkimukset koska he vain päättivät, että vika on kasvatuksessa???
Toinen esimerkki: pienestä lapsesta tehdään useita lastensuojeluilmoituksia koska lapsi on öisin ulkona ja nälkäinen, naapurit antavat lapselle yö-sijan ja ruokaa, sekä vaatettavat hänet. Sosiaali ei edes käy kotikäynnillä, toteavat ettei mitään hätää ole. Lapsi sijoitetaan kumminkin muutaman vuoden päästä ja pahin on jo tapahtunut. Lapsi on alkanut itse juomaan koska niin vanhemmatkin tekevät.
Kumpikin esimerkkitapahtuma on totta.
Ensimmäisessä tapauksessa lapselle olisi pitänyt tehdä tutkimuksia ilman huostaa ja toisessa huosta olisi pitänyt tehdä jo aiemmin. Jokin tässä systeemissä tökkii ja pahasti. Onko se sitten arpapeliä minkälainen työntekijä osuu kohdalle vai mikä? Vai onko se koulutuksen puutetta?
Minulla on 4 erityislasta ja heidän vuoksi olen vuosien varrella tavannut paljon hyviä kuten huonojakin virkailijoita.
Mielestäni pelkkä ”mutu-tuntuma” ei riitä, vanhempia pitäisi kuunnella ja maalaisjärki pitäisi ottaa käyttöön.

Kiitos Leonora kertomuksestasi. En tiedä, miten tähän kirjoitukseen pitäisi vastata, mistä aloittaa, sillä se on kirjoitettu niin voimakkaalla ja syyllistävällä asenteella, että on vaikea esittää vastanäkemyksiä. Olen työskennellyt 10 vuotta lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Olen joutunut tekemään tahdonvastaisia huostaanottoja. Poikkeuksetta niissä on kyse vakavista laiminlyönneistä; vanhempien päihdeongelmasta, perheväkivallasta tai mielenterveysongelmista. Toisin kuin iltapäivälehtien otsikoista käy ilmi, suurin osa tässä maassa tehtävistä huostaanotoista on sellaisia, jotka tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa eikä kukaan sitä vastusta. Tahdonvastaiset viedään aina hallinto-oikeuden päätettäviksi, joka viime kädessä arvioi, onko päätös oikea vai väärä. Ja sinne tarvitaan aina asiantuntijalausuntoja. Ne eivät ole ”sossun” mielivaltaisesti itse kirjoittamia dokumentteja, vaan esimerkiksi lausuntoja lasten- tai nuorisopsykiatrialta, poliisin dokumentteja, koulun lausuntoja, a-klinikan lausuntoja vanhempien tilanteesta, lääkärinlausuntoja vanhemmista, jne. Koskaan huostaanotto ei voi perustua vain sen huonosti koulutetun ja asennevammaisen sossun mielivaltaiseen päätökseen ja yksittäisen työntekijän arvioon. Julkisuudessa nähdyt pätkät ovat ymmärrykseni mukaan kuvauksia tilanteista, joissa tehdään ns. kiireellinen sijoitus, se on toimenpide, joka voidaan tehdä vasta paikan päällä tilannetta arvioiden, ei niin, että paperit tehdään toimistolla ennen keikalle lähtöä. Siitä tehdään aina paperit tilannearvion jälkeen. Kiireellisellä sijoituksella turvataan lapsen oleminen väliaikaisesti jostakin erittäin painavasta syystä, se on voimassa 30 vuorokautta ja sen on loputtava heti kun edellytykset eivät ole enää voimassa. Tarvittaessa sitä voidaan jatkaa enintään toiset 30 vuorokautta, jos aletaan valmistella varsinaista huostaanottoa. Itseäni ihmetyttää, miksi filmeissä ei kuulu kaikkea keskustelua, miksi vanhemmat keskittyvät kuvaamiseen ja dokumentointiin sen sijaan, että olisivat lastensa tukena ja rauhoittelisivat heitä. Kuka vanhempi jättää tilanteessa, jossa lapsi huutaa tuskaansa, sanomatta mitään? Ja selvästi tilanteet eivät ole tulleet vanhemmille yllätyksenä, koska ne kamerat on ehditty virittää ja valmistella.
On tuhansia tarinoita, jotka eivät tule lehtiin, koska niissä ei tapahdu mitään muuta sen raflaavampaa, kuin että lapsi pelastuu, saa jatkaa elämäänsä oman perheensä kanssa, perheen ongelmat helpottuvat. Eihän siinä ole mitään iltapäivälehdessä otsikoitavaa! Mietin itse, että rivityöntekijänä on äärimmäisen hankalaa alkaa muutta ”ylimielistä” julkisuuskuvaa, koska itse keissejä ei voi kommentoida kuin yleisellä tasolla. Ja tietysti kiinnostaisi tietää, mistä tuo ylimielisyys-näkemys on tullut?
Itse painin haasteellisten asiakaskeissien kanssa sen tosiasian kanssa, että olenko tehnyt riittävästi, jos perhe ei halua ottaa apua vastaan, muutosta ei tapahdu toivottuun suuntaan, elämä on kaaoksessa ja ympäristö tuottaa huolta esim. ilmoitusten muodossa. Missä menee se raja, kun huostaanottokynnys ylittyy? Joskus tuntuu, että vanhempia suojellaan liikaa, heidän mielenterveytensä ja oikeuksiensa vuoksi lasten annetaan elää puutteellisissa, huonoissa oloissa vuosia. Työntekijän vastuu on suuri ja sitä miettii koko ajan, onko tehty tarpeeksi perhettä autettaessa.

Kyslit mistä ylimilisyyden leima on peräisin. Minäpä vastaan: kokemus teidän omasta käytöksestänne. Itse en onneksi ole kanssanne joutunut tekemisiin, mutta tuttavaperheeni on, aiheettoman lastensuojeluilmoituksen takia. Sossutkin totesi, että aiheeton on, mutta voi sitä käyttäytymistä! Luuletteko todella olevanne ainoita, joilla on arvostelukykyä? On todella järkyttävää, miten joku ammattiryhmä voi käyttäytyä mielivaltaisesti ja ylimielisesti, ja perheellä ei ole mitään suojaa teitä vastaan. Jos et miellytä, niin uhataan lasten huostaanotolla. Todella järkyttävää. Toivon julkisen keskutelun jollain tavalla parantavan asiaa ja sossuillekin löytyy valvonta.

Entäpä jos tilanne on se että vanhempi on yrittänyt saada tukitoimia kotiin ja lapselle/lapsille? Niitä kuitenkaan saamatta. Ja sosiaaliviranomainen päättää työryhmässä että lapsi/lapset otetaan huostaan. Meidän tapauksessa kunnalla ei ole rahaa antaa avustajaa koulunkäyntiin eikä perhetyötä. Mutta huostaanottoon on rahat. Ei ole taustalla mitää alkoholiongelmaa taikka huumeita. Vanhempi on vain erittäin sitoutunut tekemään kaikkensa että lapsella/lapsilla on hyvät kasvuolosuhteet. Eilaisia lausuntoja hoitavilta tahoilta: Tarvitsee avustaja. Tarvitsevat intenssiivistä perhetyötä. Paperilla hienot suunnitelmat ilman että ne toteutuu.Kuitenkin LaSu vetoaa siihen että kaikki avohuollon tukitoimet käytetty. Miten on mahdollista kun ei ole edes annettu? Mielestäni epäkohtia on paljon ja toivon että oikeasti joku herää tähän asiaan ja tekee sille jotain.

En muuta sano kuin vain sen että sijoitusperheet tekevät pulleaa tiliä. Kaksi tällaista firmaa tullut eteen, molempien pitäjät piehtaroivat rahassa. Lastensuojelusta on tullut bisnes, josta voi laittaa muhkean laskun kunnalle. Pöyristyisitte, miten paljon kunta maksaa sijoituslapsesta rahaa.

Olen kohta kolme vuotta yrittänyt saada lapsiani kotiin sossun tehtyä mielestäni perusteettoman huostaanoton.
Sossun tuottamat paperit 99% valheellisia, mutta yksikään viranomainen ei ole meitä vanhempia, tai lapsiamme uskonut, vaan sossun valheet ovat poikkeuksetta uskottu!
Järjestelmä on kohdallamme pettänyt todella pahasti!
En väitä olevani täydellinen isä, mutta olimme ennen avun hakemista työssäkäyvä, kohtalaisesti toimeentuleva, lapset parhaamme mukaan hoitava perhe, mutta siitä jäljellä on vain muistot.
Olen menettänyt lapseni, avioliittoni, työkykyni ja terveyteni!
16 vuoden aikana en kuullut lainkaan moitteita lasteni hoidosta ja kasvatuksesta, mutta sossun tultua elämäämme muutuin rikolliseksi hirviöksi, joka ei kykene lasten kasvattajaksi!
Ylöjärven lastensuojelun toiminta on rikollista, systemaattista perheiden tuhoamista!
Sama kaava toistuu useissa tietooni tulleissa tapauksissa!
Viranomaisten tulisi tarkastella heidän toimintaansa hieman lähempää!

Tässä kun miettii lastensuojelun toimintaa, kaikki ei ole aina siltä miltä lastensuojeussa annetaan ymmärtä lastensuojelu toimii pitkälti viranomaisten omien mielipiteiden mukaan perheitä ei haluta kuulla, perheille voidaan tarjota apua avotyöntekiöiden puitteissa. mutta mitä tämä avotyö kattaa sisällään. perhetyöntekijät voivat käydä perheissä, istumassa pyörittelemässä peukaloitaan, mihinkään konkreettiseen apuun eivät tomerru kun ei kuulu heidän tomenkuvaansa. viranomaiset voivat kirjta heidän kuitenkin perheessä käyneen joten ovat katsoneet avotyöntekijöiden käynnit perheessä hyödyttömiksi, kenen kannalta se on hyödytöntä perhetyöntekijöiden vai perheen itsensä kannalta, samoin kuin voivat laittaa kyseiset henkilöt myös puhalluttamaan perheitä. jotka eivät ole kuitenkaan näin tomineet. kunhan on saatu vain näin kirjatuksi. Hallinto oikeus ei myöskään promilemäärien perään kysele. perheestä voidaan kertoa jos jonkinlaista tarinaa, yhdenkään viranomaisen edes ottamatta perheen kanssa asiaa puheeksi. kun on vain huoli, Huolen aiheena voi olla aivan mitä tahansa. viranoamiset voivat kirjata omia olettamuksiaan totena, vaikka totuus perheestä olisi aivan toinen.

Lapsi joka on on aina ollut hyväntuulinen, iloinen ja omatoiminen muuttuu sijaisperheessä jumittuneeksi, heijaavaksi lapseksi jollainen hän ei ole koskaan omassa kodsaan ollut. viranomaiset voivat kertoa että lapsi hyötyy huostaanotosta, vaikka eivät ole koskaan pehreen luona edes käyneet eikä heillä ole lapsen lähtöohdista sen kummempaa tietoa. on vain yhden viranomaisen kertomaa tarinaa, jota toiset viranomaiset vain lukevat ja tekevät vielä lisää omia kirjemiään.

perheitä ei edes kuulla, tai jos kuullaan perheen sanomisia ei mitenkään noteerata, ei oteta kuuleviin korviin mitä perheelä olisi sanottavaa, viranomainen kirjaa vain oman näkemyksensä asiasta ei perheen näkemystä.

siajsperheitä taasen kuullaan hyvinkin tarkaan, jokaisen sana laitetaan ylös puhutaan ilon aiheista, lapsen bioperheessä vanhemmat ovat viranomaisten silmätikkuina ja huolenaiheita voivat olla. esim: television katsominen, mutta jos sijaisperheessä katsotaan televisiota huolenaihetta ei kuitenkaan enää ole.

bioperhe voi toimia samoin kriteerein ja menetelmin kuin sijaiperheessäkin toimitaan, mutta tätä eivät viranomaiset huolenaiheitaan edes näe. viranoamiset voivat kutienkin etsiä lapselle bioperheen kaltaista sijaisperhettä. jossa lapsi on tottunut elämään ja asumaan. jos todellisuudessa apsella olisi huonot kotioltavat tuskin samankaltaista kotia edes etsittäisiin, jossa toimitaan samoin arvoin ja kriteerein. Mutta tällöinkin saadaan sijaisperhe näyttämään paremmalta, he voivat kertoa miten lapsi pitää luonnosta ja luonnossa liikkumisesta, miten lapsi tuntee monta sienilajiakin, nämä ovat ilonaiheita. mutta kun lapsen oma perhe kertoo samaa tarinaa, lapsi on tuntenut jo viisivuotiaasta kaikki sienilajit oppinut tuntemaan jokaisen syötävän sienen ja merkit mitkä ovat myrkyllisiä, syötäviä tai ryöpättäviä ennen kuin on oppinut edes lukemaan. ilonaiheita ei edes ollut, tai että perhe pitää veneilystä ja kalastuksesta, mutta kun sijaisperhe kertoo tämän saman omin sanoin, on se hieno asia.

Monesti mietin miten ihmeessä näitä huostaanottoja oikein tehdään, miksi biovanhemmat laitetaan isomman syynin alle kuin sijaiserheet konsanaan. Olen laittanut merkille miten vanhmpia istutetaan kuin syytetynpenkille, tentataan samaa asiaa moneen kertaan, ja kuitenkin merkataan vain se mtä halutaan merkata, mutta sijaisperheille tarjotaan oikein pullakaffeet, ja viranomainen hymyilee maireasti heille, kukaan ei kyseenaaista heidän kertomuksiaan.

tosiasia on myös se että viranomaisilla ei ole todistusvastuuta, heidän ei tarvitse todistaa kertomuksiaan todeksi, vaan vanhepien pitää todistaa viranomaisten kertomukset vääriksi, vanhemilla on todistusvastuu jota viranoaisilla taas ei ole. Olen sitä mieltä että jos todistusvastuu siirrettäisiin viraomaisille. ja heidän pitäisi todistaa omat kirjelmänsä vedenpitäviksi, ja heillä pitäisi olla pitävät ja pätevät toidsteet kirjelmilleen. Huostaanototkin vähenisivät radikaalisti yli puoleen.

Jatkaisin tuosta aiheesta vielä.. että kun viranoaimeset voivat määritellä lapselle valvotut tapaamiset, kerran kuukaudessa kahden tunnin ajan, osaamatta edes perustella miksi ovat näin tomineet, persutelut voivat olla että me nyt vain toimimme näin. tai jos vanhemmat kysyvät kuka on nähnyt tai kertonut pehreestä tarinaa.. emme tidä emme osaa sanoa, mutta tämä on meidän tapamme toimia. kyllä luulisi kun on pienestä lapsesta kyse, että viranomaiset osaisivat perustella huostaanoton kriteerit edes vanehmmille. mutta jos kirteereitä ei ole, kunhan nyt vain näin on tomittu, entäs sitten otetaan puheeksi Eerikan tapaus, vianomaiset voivat kertoa ennaltaehkäisevänsä ettei enää tälläistä tapahtuisi, ennaltaehkäistä mitä ja miltä, jos perheessä ei edes ilmene perheväkivaltaa.

Suurin huolenaihe voi myös olla, että perhe ei ota vastaan viranoaisten tukitoimia, esim: kesäkoti tai tukiperhettä, rahasta puhumnattakaan. jos perheellä on omasta takaa iso lähi/tukiverkosto ja perhe tulee omillaan toimeen, näin ollen voidaan kirjata että perhe on keiltäynyt heidän tarjoamistaan avuista. Luulisi sen olevan hyve ei pahe.

Olen sitä mieltä että maassamme on varmasti myös apua tarvitsevia perheitä joille nuokin paiktat olivat tervetulletia sekä ruoka ja raha apaua tarvitsevia pereitä.joille konkreettinen apu olisi tervetullutta. Mutta kun on huoli jostakin eikä oikein tiedetä mistä on huostaaotto aihellinen.

viranoaiset voivat myös kertoa perheen näkevän nälkaa. ottamatta puheeksi pehreen ruokatottumuksia, samoin he voivat kirjata ettei perheessä peseydytä tai edes siivota, yhdenkään viranomaieen ottamatta asiaa perheen kanssa edes puheeksi.. kunhan nyt on vain näin saatu kirjatuksi. Annetaan ymmärtää perheistä sellaisia asioita jotka eivät sinällään pidä edes paikkaansa, kunhan se nyt vain menee hallinto oikeudessa läpi kuitenkin. Itse en usko että että jokainen Lasunasiakkaaksi jahkaantunut perhe ei osaisi tehdä kotitöitä, Avohuollon puolella syynätään kodin epäkohtia, ei perhedytä lapseen itseensä, kun taas siajspuolella ei noteerata perhren yksityisyyttä, vaan panostetaan lapsen hyvinvointiin. Tämä varmaan kattaa sen että jos sijaisperheissä sattuu ja tapahtuu ikäviäkin asioita, niihin ei puututa, muuta kuin siloin kun on jo liian myöhäistä. sillä sijaishuolossa uskotaan jokaista sijaisvanhemman sanaan, ei kyseenaaisteta heidän kertomuksiaan kun taas lapsen bioperheen sanomisa kyseenalaitetaan. ei uskota mitä vanehmmat heille kertovat, ei oteta selvää asioista, vaan kirjataan omia näkemyksiään ja mielipiteitää edes käymättä perheen luona.

Lastensuojelu laissa sanotaan että lapsi on palautettava omaan kotiinsa heti kun kriteereitä huostaanotolle ei enää oe. mutta yksikään viranomainen ei ole halukas näin tomimaan, eikä ottamaan asioista edes selvää. jos perheellä on kaikki hyvin sitä vähemmän LaSulaiset haluavat olla perheen kanssa tekemisissä, he kun eivät voi kertoa perheellä äolevan mieliala, päihde tai perheväkivaltaista taustaa, ei ole aihetta ohjata perhettä muihin tukitoimiin.

Näin ollen lapsi on ja pysyy huostaanotettuna kun viranomaiet eivät näe lapsen palauttamista lain puitteissa takaisin kotiin. Heiullä kun ei ole mitään tietoa pehreestä muuten, He eivät saa lääkarilausuntoja kun perhe on perusterve, eivät käy lääkärissä kuin mikä on välttämätöntä, perheellä ei oe rikosrekisteriä, mihin verrata ei myöskään päihdeongelmaa mihin puuttua, perhe on normaali työssäkäyvä omillaan tuleva normaali perhe. näin ollen viranomaiset eivät halua ottaa asioista konkreettisesti edes selvää, sen vuoksi että heidän illuusionsa perheestä voisi romahtaa, heidän mielestään tämä käytäntö on parempi kuin se että lapsen paikka olisi hänen omassa kodissaan. pelkkien olettamusten ja huolen perusteena.

Vielä vähän lisää tarinaa. Viranomaiset määrittelevät itse perheen avuntarpeen ei perhe itse, jos perhe katsoo etteivät apua tarvitse, he voivat kuitenkin ujuttaa pehretyöntekijät perheen kotiin, kertoen että perhetyöntekijöistä olisi heille apua, mutta eivät kerrro minkälaista apua perhe tarvitsisi, kerrankin perhetyöntekijät kysyivät mitä he voisivat perheen luona tehdä, viranomainen ei osannut vastata heidän kysymykseensä, mutta hallitno oikeuden papereista kävi ilmi, ettei perhetyönteijöiden pitänytkään olla perheen tukena ja apuna vaan etsimässä epäkohtia perheestä, näin ollen, jos ja kun näin toimitaan, ei maassamme pitäisi olla yhtäkän bioperhettä, sillä olen aivan varma siitä, ettei sellaista perhettä edes ole jossa ei jotain epäkohtia löytyisi. eli näin ollen kaikki maamme bioperheet ja lapset pitäisi olla huostaanoton uhan alaisin ja antaa sijaa sijaisperheille. Nythän on niin että oikein lehtien välityksellä etsitään sijaisperheitä.. sinustako sijaiperheeksi osallistu koulutukseen, minkähän vuoksi näitä paikkoja etsitään, minkä vuoksi lisää laitoksia perustetaan, puhutaan että vanhemmat voivat tänäpäivänä huonommin, en usko tuohon väitteeseen ensinkään.

Tokihan on totta sekin että saa lukea apua tarvitsevista perheistä, tai perheistä joiden lapset ovat yömyöhään ulkosalla, tai perheistä jotka jättävät lapsensa heitteille lähteissään itse kapakkaan iltaa istumaan, tälläisitä perheistä ei tarvitse varmaankaan epäkohtia laittaa perhetyönteiköiden etsimällä etsimään, vaan puuttua suorilta käsin asiaan. Antaa konkreettista apua niille jotka apua eniten tarvitsevat. jos ja kun jätettäisiin aiheettomat huostaanotot vähemmälle, ei tarvitsisi perustaa uusia isompia laitoksia, vaan jokaiselle niitä tarvitseville olisi vapaita paikkoja avoinna. Nythän asia on niin että mitä enemmän sijaisperheitä, perhekoteja ja laitoksia perustetaan sitä enemmän lapsia huostaanotetaan. olivatpa ne kriteerit aivan mitä tahansa. vaikkapa viranomaisten itsensä keksimiä olettamuksia. monesti mietin kuka tai mikä on se taho joka näistä huostaanotoista hyötyy. puhutaan lapsen edusta, mutta mielestäni lapsen etu on kaukana siitä, Yksikään korkeamnpi taho ei tahdo ottaa asiaan mitään kantaa, ei haluta nähdä lapsiperheiden hätää viranomaisten mielivaltaa vastaan, näin ollen on annettu lastensuojelulle liian suuri valta toimia, kun kukaan ei puutu heidän tekemisiinsä. Vanhemmat eivät saa ääntään millään tavoin kuuluviin. Vanhemmat eivät saa apua mistään taholta eipä tietenkään, mitä väliä sillä on mitä joillekin perheille tapahtuu, kun monella jopa maamme päättäjillä on oma lehmä ojassa. tuo kaikki olisi itseltä pois jos huostaanottoja vähennettäisiin.

Vanha ketju, mutta asia ei ole muuttunut. Milloin joku oikeasti huomaa mitä tässä maassa tapahtuu. Lasu on valtio valtion sisällä. Omat lait ja johtajat.
Tämäkin äiti yritti hakea kaikki tukitoimet perheeseen saamatta niitä. Sossu päätti huostata lapsen.
Lapsi sijoitettiin sopimattomaan paikkaan jossa kyllä oppi kaikki pahat. Paikka oli Helsingin lähellä.
Lapsi karkasi kun halusi elämänsä raiteilleen kaukana laitosnuorista.
Karkuteillä on edelleen, mutta parempi että on poissa laitoksesta.
Nyt vaan täytyy miettiä miten koulunkäynti järjestetään kun sossulla ei ollut muuta sanottavaa kuin heti takaisin samaan laitokseen. Laitos ei sovellu nuorelle.
Nyt ostan hänelle itse terapiaa kun sossu ei saanut hoidettua. Toki psyk. poli odottaa että lapsen tilanne rauhoittuu itsestään.
Nyt sitä terapiaa tarvitaan eikä sitten kun asiat on kunnossa.
Erittäin mielivaltaista touhua. Välttäkää viimeiseen asti lasu jos vaan pystytte. Itse tein ison virheen kertoessani lasulle yhtään mitään. Luottamus on mennyt lasuun ja päättäjiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X