Nämä ovat tavallisimmin väärennetyt elintarvikkeet: oliiviöljy, kalat ja luomu
Väärennetyt elintarvikkeet yleistyvät myös Suomessa, koska ruokateollisuus on ylikansallista.
Halvempia kaloja voidaan kaupata kalliimpina.
Raha ajaa ihmisiä väärentämään mitä tahansa. Myös elintarvikkeita.
”Elintarvikkeita voidaan esimerkiksi jatkaa vedellä tai korvata kalliimpi raaka-aine halvemmalla”, professori Janne Nieminen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta kertoo.
Myös tuotteen alkuperämaa voidaan ilmoittaa väärin.
Elintarvikeväärennökset ovat aiheena huomenna torstaina Kemian päivillä Helsingissä.
Halpaa kalaa kalliilla
Tilastojen mukaan väärennöspetosten riski on suurin oliiviöljyillä, kaloilla ja luomutuotteilla.
Esimerkiksi vaalealihaisia kaloja on vaikeaa erottaa toisistaan. Varsinkin, jos kala on valmiiksi paloiteltu ja fileoitu.
”Halvempaa kalaa voidaan markkinoida toisena, kalliimpana kalana”, Janne Nieminen sanoo.
Luomustatus puolestaan tarjoaa tuotteelle tietyn lisäarvon, mikä houkuttelee väärinkäytöksiin. Luomutuotteet ovat kolmanneksi väärennetyin tuoteryhmä Euroopassa.
”Luomutuotteet ovat kuitenkin tuplasti valvottuja. Ne käyvät läpi sekä normaalin elintarvikevalvonnan että luomutuotteiden valvonnan”, Marjo Särkkä-Tirkkonen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista toteaa.
Nopeasti myös Suomeen
Koska elintarviketeollisuus on nykyisin maailmanlaajuista, elintarvikekohut yleistyvät myös Suomessa.
”Jos jotain tapahtuu jossain, se leviää hyvin nopeasti”, Nieminen toteaa.
Ruokaväärennökset ovat nimenomaan globaalien elintarvikemarkkinoiden ongelma.
”Jos kasvatat itse elintarvikkeesi, tiedät tasan tarkkaan mistä ne tulevat. Mitä enemmän prosesseja ripotellaan eri toimijoille, eri maihin ja jopa eri maanosiin, sitä monimutkaisemmaksi asiat menevät”, Särkkä-Tirkkonen sanoo.
Kaikki väärennökset eivät kuitenkaan aiheuta turvallisuusriskejä.
”Skaala ulottuu tahattomasta pakkausmerkintävirheestä todellakin tahallisiin, rahastamistarkoituksessa tehtyihin väärennöksiin”, Särkkä-Tirkkonen toteaa.
Nämä kohut muistamme
Monet muistavat Kiinan maitojauheskandaalin vuodelta 2008. Maitojauhetta jatkettiin lisäämällä siihen teollisuuskemikaali melamiinia, jota käytetään muovin pintakäsittelyssä.
”Melamiinissa on typpeä, joka näyttää analyyseissa proteiinilta. Mutta aine olikin sitten valitettavasti myrkyllistä”, Nieminen kertoo.
Myrkytyksen seurauksena ainakin kuusi vauvaa kuoli ja satojatuhansia ihmisiä sairastui.
Myös Suomessa pari vuotta sitten noussut kohu hevosenlihasta on tuoreessa muistissa. Halvempaa tuotetta kaupattiin kalliimpana voiton tavoittelemiseksi.
”Tässä tapauksessa väärennökset olivat DNA-tekniikalla kohtuullisen helposti analysoitavissa”, Nieminen toteaa.
Vuonna 2005 Suomessa puolestaan kohuttiin syöpää aiheuttavasta sudan-väriaineesta.
”Sudania, jota käytetään esimerkiksi kenkäplankissa, oli chilijauheessa”, Nieminen kertoo.
Elintarvikekäyttöön tarkoitetun raaka-aineen sijaan käytettiin teollisuuskäyttöön tarkoitettua ainetta, joka oli halvempaa.
Lajitunnistus DNA:sta
Menetelmiä elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi kehitetään koko ajan. Valmisteilla on esimerkiksi viivakoodisysteemi, joilla kalaväärennökset voidaan paljastaa.
”DNA:sta etsitään tiettyjä jälkiä, joilla laji voidaan heti tunnistaa”, Nieminen selittää.
Särkkä-Tirkkosen mukaan valvontajärjestelmien luotettavuuteen on tärkeää panostaa.
”Suomessa eletään edelleen tavallaan lintukodossa, mutta toisaalta ei saa olla liian sinisilmäinen”, Särkkä-Tirkkonen muistuttaa.