Iijoki ja inkojen temppeli
Olen biologi, ja kirjoitan ympäristöstä ja luonnosta – mutta en ole sydämeltäni ensisijaisesti luonnonsuojelija.
Kun lapsena tuli mahdollisuus mennä Luontoliiton leireille, en koskaan mennyt. Olen karttanut kuulumista porukoihin. Se on heikkouskin, mutta toimittajalle etu.
Kun kirjoitan ympäristöstä ja luonnosta, vertaan niitä mielessäni talouteen, politiikkaan tai kulttuuriin: luonnon ja ympäristön tärväämistä säätelevät lait ja normit. Jos niitä rikotaan, siitä pitää kertoa. Jos jossain on jotain harvinaista ja hienoa, se pitää kertoa. Siinä kaikki.
Lakien ansiosta voin suhtautua asioihin neutraalisti raportoiden sen sijaan, että heittäytyisin itse mukaan tappelemaan verissä päin siitä, mikä on suojeltava ja mikä ei. Sivistysvaltio on päättänyt minun puolestani, että jotain hienoa ja harvinaista halutaan säästää.
Kaikki eivät kuitenkaan sulata tätä. Joidenkin mielestä on suojeltu liikaa, ja pitää ottaa taka-askeleita. Näin ajattelee esimerkiksi Suomen keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Hän haluaa kaataa lain, joka suojelee vapaana virtaavia vesiämme.
Juha Sipilä sanoi tämän vuoden alussa, että Kollajan allas pitää rakentaa ja koskiensuojelulaki avata. Jos keskusta voittaa vaalit vuoden päästä, ja Sipilä kohoaa pääministeriksi, koskiensuojelulain purkaminen tulee käynnistymään – varsinkin jos keskustan kanssa hallituksessa ovat perussuomalaiset.
Koskiensuojelulaki säädettiin 1987. Se syntyi krapulasta, kollektiivisesta katumuksesta: ihmisiä kaiveli se, millä tavalla luontoa oli raiskattu metsäojituksin ja vesirakentamisella menneet vuosikymmenet. Haluttiin suojella edes rippeitä, kun se vielä oli mahdollista.
Suojan saivat Kitkajoki, Oulankajoki, Ounasjoki, Iijoki ja muutamat muut ainutlaatuisen hienot joet.
Mutta ihmiset unohtavat. Niin on käynyt nyt. Siksi Sipilä voi avoimesti puhua koskiensuojelulain purkamisesta, mikä tarkoittaisi muun muassa noiden mainittujen jokien avaamista vesirakentamiselle.
Joudunkin miettimään asioita syvällisemmin. Kun lakia halutaan peukaloida, en voi vedota siihen, vaan joudun ottamaan kantaa siihen, pitäisikö laki säilyttää.
Katson asiaa kuitenkin yhä rauhallisesti.
Esimerkiksi Iijoki virtaa leveänä ja kirkkaana Kuusamosta koko Suomen halki Pohjanlahteen. Sen keskiosat ovat käsittämättömän upeita luonnoltaan. Kun Sipilä haluaa rakentaa Kollajan-altaan, ja muuttaa Iijoen onnettomaksi liruksi 40 kilometrin matkalta sekä tärvellä lukuisia hienoja koskia, en minä suutu. Minä vain kysyn: oletko tosissasi? Etkö ole käynyt Iijoella? Miten sen tärveleminen voi tulla mieleesi?
Jos joku haluaa tuhota inkojen temppelin jossain viidakossa, en minä sonnustaudu sulkapäähineeseen ja muutu kiihkomieliseksi inkakulttuurin suojelijaksi. Kun Sipilä haluaa tuhota Iijoen, en minä nytkään muutu.
Minä vain kysyn: oletko menettänyt järkesi? Etkö tajua, että kun ne on kerran menetetty, niitä ei enää saa takaisin?