Nauruseura 14-15/2015
Kaikki hyvin
Turkulaisveljekset osallistuivat parisuunnistuksen SM-kisoihin. Jo alkutaipaleella he huomasivat eksyneensä ja alkoivat ryntäillä metsässä ristiin rastiin.
Välillä kierrettiin suurta ympyrää ja sitten juoksenneltiin taas sinne tänne, mutta ensimmäistäkään rastia ei löytynyt. Tunnit kuluivat, ja ilta alkoi jo hämärtää. Toinen alkoi huolestua:
”Me kuollaan nälkään, ellei me löydetä täältä korvesta pois!”
Onneksi velipojalla leikkasi:
”Ei hätää! Onhan meillä kompassissa lounas.”
Mahtavaa
Eipä ole suomalaishiihtäjien menestys kuluneena talvena ollut kehuttava. Onneksi kuitenkin julkinen sana on sopeutunut hyvin muuttuneeseen tilanteeseen. Kun Holmenkollenilla muuan suomalainen sijoittui neljänneksitoista, revittivät lehdet otsikoissaan:
”Norjassa tarvittiin 13 ulkomaista hiihtäjää voittamaan yksi suomalainen!”
Narrasi
”Äiti, äiti! Naapurin setä halailee meidän kotiapulaista takapihalla”, poika huusi juostessaan sisälle.
”Mitä ihmettä? Ei voi olla totta”, äiti kauhistui ja lähti selvittämään tilannetta, jolloin poika huusi hänen peräänsä:
”Aprillia, aprillia! Se onkin meidän isä.”
Menoja kaikilla
Lampunvarjostin, matkaradio ja kotikalja perustivat salapoliisitoimiston. He saivatkin töitä oikein mukavasti ja eräänä päivänä muuan vakioasiakas tuli tapaamaan matkaradiota.
”Valitettavasti hän on juuri nyt matkoilla”, sihteeri ilmoitti.
”Entä sitten lampunvarjostin?”
”Olen pahoillani, hän joutui juuri lähtemään varjostamaan erästä lamppua.”
”Kai nyt sentään kotikalja on paikalla?”
”Voi voi, ei hänkään. Hän on kotona käymässä.”
Alan kermaa
Sirkuksessa oli leijonankesyttäjän paikka vapaana, ja eräänä päivänä tirehtöörin puheille tuli nuori sirkussuvun jälkeläinen.
”Ymmärränkö oikein, että isäsikin oli leijonankesyttäjä”, johtaja kysyi.
”Pitää paikkansa.”
”Olen kuullut, että olet esittänyt myös vaarallista temppua, työntämällä pääsi leijonan kitaan.”
”Rehellinen ollakseni, olen tehnyt sen vain kerran. Silloin kun etsin isää.”
Ystävättärien kesken
”Miksi ihmeessä kihlauksesi purkautui sen rikostutkijan kanssa?”
”Hän löysi minusta vieraita sormenjälkiä.”
Lohdullista kuulla
Vanhapiika valitti ystävättärelleen:
”Kyllähän minäkin mielelläni menisin naimisiin, mutta aviomiehen löytäminen on niin kovin vaikeaa.”
Onneksi ystävätär osasi lohduttaa:
”Älä sure. Minä olen naimisissa ja minulla on silti sama ongelma.”
Oikea hetki
Pikkupoika makasi lattialla mahallaan ja luki päivän lehteä. Äkkiä hän huusi äidille keittiöön:
”Äiti, muistatko kun lupasit hankkia mulle pikkuveljen heti kun rahat riittävät?”
”Muistanhan minä. Mitä siitä?”
”Nyt olisi hyvä tilaisuus. Täällä lehdessä on ilmoitus, jossa lukee: lapset puoleen hintaan.”
Prinssi Rohkea
Ritari joukkoineen palasi uupuneena linnaan viikon kestäneeltä sotaretkeltä.
”No, kuinkas me pärjäsimme”, kuningas kysyi.
”Teidän ylhäisyytenne, olemme koko viikon levittäneet kauhua, ja ryöstäneet ja polttaneet maan tasalle läntisen vihollisenne kaupunkeja.”
”Läntisten! Eihän minulla ole yhtään vihollisia lännessä”, kuningas kauhistui.
”Hmm, valitettavasti olette väärässä. Kyllä nyt on.”
Hyvä varmistaa
”Miksi sinä tulet aina ulos parvekkeelle, kun vaimosi laulaa?”
”Etteivät naapurit luule, että pieksen häntä.”