Selittelemättä, turpaan tuli nyt myös Ranskassa
Seuran toimituspäällikkö Ari Korvola.
Ranskalaiset löivät populismin takaisin kuten Hollannissa pari kuukautta sitten. Samalla tavalla politiikan helppoheikismin kupla näyttää puhkeavan mielipidemittausten mukaan myös Saksassa. Kasvanut realismi torppaa poliittisen äärilaidan tarjoamia ratkaisuja: jo Kreikassa on nähty, ettei katteeton poliittinen suunsoitto pitkällä tähtäimellä toimi.
Euroopassa evoluutio voitti revoluution.
Oliko se nyt tässä – käytännössä evoluutio voitti revoluution, toki vähemmän dramaattisesti kuin mitä Eurooppa torjui kommunismin sotien jälkeen. Tappiolistalle jäivät tällä kertaa kuitenkin Yhdysvaltain Trump-aalto ja Englannin Brexit, joista molemmista lasku lankeaa maksuun tulevina vuosina. Silti näitäkin ilmeisesti tarvittiin pelotteeksi suitsimaan eurooppalaisen nihilismin etenemistä.
Suomessa populismi nousi varhain, mutta kuntavaalien perusteella voi arvioida, että täkäläinen jytky myös menetti voimansa muuta Eurooppaa aikaisemmin. Nyt puheenjohtajavalinnan yhteydessä yhä enemmän oikealle siirtyvä perussuomalaisuus kirkastuu kyllä puhtaana aatteena, mutta korostuu ahtaana puutteena – maahanmuutto- ja EU-kriittisyys ei kanna vanhaan malliin. Kuten Ranskassa ehdoton valtaosa suomalaisista haluaa suvaita ja avautua Eurooppaan rajakkiväen kauhistukseksi.
Eurooppa-aate ja EU ovat saaneet kuitenkin selkeän varoituksen. EU:n lihavilla kissoilla, Brysselin eliitillä tai Helsingin herroilla on itsetutkiskelun paikka, sillä enemmistö kansalaisista uskoo, että poliitikot ajavat etenkin varakkaan väen etuja eikä lasten elintaso ylitä vanhempiensa saavutuksia. Omaisuuksien piilottaminen hallintarekistereihin tai veroparatiiseihin lisää kansalaisten tyytymättömyyttä, hyvinvointipalvelujen leikkaukset katkeroittavat, eliitin ahneus omien etujen ajamisessa kyynistävät ja työttömien kuritus vieraannuttaa.
Euroopan olisi nyt hyödynnettävä etsikkoaikansa tavalla, johon ranskalaisten enemmistö uskoi.