Tuleva talvi on 2020-luvun versio lanttutalvesta
Kallis energia, kova inflaatio, nousevat korot ja laskeva elintaso ovat kaikki sodan hintaa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Suomi ei ole sodassa, mutta Ukraina sotii. Ukraina on osa läntistä sivilisaatiota, jonka puolesta – niin kuin Suomenkin puolesta – se on taistellut etuvartiona yli puoli vuotta. Vastassa on ollut ylivoimaiseksi mainittu Venäjä ja sen voittamattomaksi ylistetty puna-armeija.
Hyökkäys epäonnistui. Venäjän nukkehallitus ei noussut valtaan Kiovassa.
Sota on silti tullut Suomeenkin. Sota näkyy ennen kaikkea energiakuluissa.
Jos pahimpiin ennustuksiin on uskomista, niin tätä menoa suomalaisilla on edessä lanttutalvi.
Säännöstelyn aika
Kerrottakoon muistin virkistykseksi, että lanttutalveksi kutsutaan sotatalvea 1941–1942. Silloin jatkosotaa käyneessä Suomessa joutuivat säännösteltäviksi jopa peruna ja juurekset. Ei kuitenkaan lanttu. Sen tuoksu jäi monen kotirintaman ihmisen mieleen sodan hajuna.
Sokerin ja kahvin säännöstely alkoi syksyllä 1939. Sen jälkeen säännösteltävien elintarvikkeiden joukkoon tulivat myös leipä, viljatuotteet, juusto, maito, voi ja liha.
Ei lantussa mitään vikaa ole. Se on edelleenkin hyvää, terveellistä ja halpaa kotimaista ravintoa. Pidemmän päälle sen syönti alkaa tietysti tökkiä, mutta ei kukaan jaksa päivästä toiseen herkkujakaan ahmia. Ja kun muutakaan ravintoa ei ole tarjolla, niin syödään sitten – vaikka lanttua.
1940-luvun alun ja 2020-luvun vertailu on vaikeaa. Olosuhteet olivat vallan toiset agraari-Suomessa kuin nykyisessä teollistuneessa ja kaupungistuneessa Suomessa. Se, mikä hankittiin 80 vuotta sitten suurimmalta osin omin käsin, tulee nyt nappia painamalla. Ei varmaankaan ole väärin sanoa, että 1940-luvulla tavallisen ihmisen elämä oli silti tietyssä mielessä jopa turvallisempaa. Ainakin se oli riippumattomampaa – ja varmasti niukempaa.
Maksoi, mitä maksoi
Tuli lanttutalvi tai ei, edessä olevat kuukaudet ovat suomalaisille suurten koettelemusten aikaa. Etenkin hirvittää niiden puolesta, jotka joutuvat maksamaan aikaisempaan verrattuna moninkertaisia sähkölaskuja. Kun talous on normaalioloissakin senttien venyttämistä, niin kriisitalvena kallis sähkölasku on katastrofi.
Kallis energia, kova inflaatio, nousevat korot ja laskeva elintaso ovat kaikki sodan hintaa. Sotaan ei saa väsyä, Ukrainaa on tuettava, koska se puolustaa etuvartiona länsimaista elämäntapaa. Pitkittyvä sota on Venäjän etu, mutta se ei tarkoita Ukrainan tukemisen lopettamista. Tyrannia on pysäytettävä, maksoi, mitä maksoi.
Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov on kuollut. Vapaampia aikoja enteillyt Gorban kausi oli lyhyt episodi, jonka aikana toivo paremmasta musertui pian. Tämä on ollut tapa itänaapurissa: glasnost ja perestroikakin tallautuivat. Niiden tilalle tulivat kuri ja järjestys.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!