Venäjä kylvi energiakriisin siemenet jo vuosikymmeniä sitten – ”Väkivallalta ummistettiin silmät, jääräpäisesti uskottiin keskinäisriippuvuuteen”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Energiakriisi
80-luvun loppupuolella tapahtunut öljyn hinnan romahtaminen johti osaltaan Mihail Gorbatšovin avoimuuspolitiikkaan, ja koko Neuvostoliiton talouden kaatumiseen. © iStock
Kaupankäynnin toivottiin rauhoittavan Venäjän. Putin käytti turmiollisen energiapolitiikkamme hyväkseen ja nyt sähköstä uhkaa tulla pula Suomessakin.

Euroopan laajuinen energiakriisi sai alkunsa jo toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Kriisin siemenet kylvettiin, kun Yhtenäistä Eurooppaa ryhdyttiin rakentamaan hiili- ja teräsyhteisön ympärille. Euroopan unionin idea oli, että kauppa takaa rauhan. Neuvostojoukkojen tukahdutettua Unkarin kansannousun vuonna 1956, tätä markkinalogiikkaa aloitettiin soveltamaan Neuvostoliittoon.

”Länsi-Saksassa sai vallan ajatus, että kaupankäynti rauhoittaa Neuvostoliiton ja saa sen puhaltamaan yhteen hiileen”, sanoo Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.

Unkarin kansannousu

Ensimmäiseksi neuvostopanssarit sulkivat kaikki Unkarissa Budapestin liikenteellisesti tärkeät solmukohdat vuonna 1968. © MVPHOTOS

Ajatus sai lisäkierroksia neuvostoblokin joukkojen miehitettyä Prahan keväällä 1968. Lännen ja Neuvostoliiton kaasuyhteistyö alkoi tapahtumien jälkeen suurella mittakaavalla. Keskeisinä toimijoina olivat Länsi-Saksa, Suomi, Itävalta ja Italia.

Neuvostoliiton suuret öljy- ja kaasuesiintymät Siperiassa löydettiin jo 1950 ja -60-luvuilla. Investoinnit tuotannon lisäämiseksi tapahtuivat vasta 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa. Vuonna 1973 alkanut öljykriisi innoitti Neuvostoliiton investoimaan suuret summat öljy- ja kaasuteknologiaan sekä kuljetusinfrastruktuuriin Siperiassa.

Länsi vei alkuvaiheessa Neuvostoliittoon teknologiaa, jolla energiaa pystyttiin hyödyntämään. Neuvostoliitto tarjosi puolestaan edullista energiaa. Tämä nähtiin molempia osapuolia hyödyttävänä.

Väkivallalta ummistettiin silmät

Veli-Pekka Tynkkysen mukaan keskinäisriippuvuuden ajatuksesta muodostui länsisaksalaisen, myöhemmin koko Euroopan ja EU:n, Venäjä-politiikan ydin. Varsinaista Venäjä-strategiaa ei EU:lla ole professorin mukaan ollut 30 vuoteen.

Venäjän uskottiin olevan riippuvainen Euroopan markkinoista. Sen ei uskottu tekevän mitään radikaalia tätä vaarantaakseen.

Venäjä on kuitenkin käyttänyt väkivaltaa varsinkin viimeisen 14 vuoden ajan, alkaen Georgian sodasta.

Venäjän sisällä Vladimir Putinin valtakoneiston väkivalta on kohdistunut kansalaisyhteiskuntaa kohtaan jo vuodesta 2003 tukahduttaen opposition lähes täysin.

”Tältä väkivallalta Euroopassa ja Suomessa ummistettiin silmät, ja jääräpäisesti uskottiin keskinäisriippuvuuteen”, Veli-Pekka Tynkkynen sanoo.

Jääräpäisesti kohden energiariippuvuutta

Energiateollisuus on lobannut voimakkaasti niin Euroopassa kuin Suomessakin Venäjältä ostettavaa kaasua. Sen intressissä on ollut ostaa halpaa energiaa ja myydä sitä hieman kalliimmalla ja menestyä erittäin hyvin.

Maakaasusta erittäin riippuvaisessa Saksassa ajoi entinen liittokansleri Angela Merkel keskinäisriippuvuuden ajatusta kristillisdemokraattisen puolueensa johdolla. Suomessa sitä ovat edistäneet kaikkien suurien puolueiden edustajat omista intresseistään käsin.

”Jos verrataan Prahan kevään jälkeistä innostusta satsata Neuvostoliiton kanssa käytävään kaasubisnekseen, Saksahan teki saman vuoden 2014 jälkeen”, Tynkkynen sanoo.

Tuolloin Venäjä aloitti Ukrainan sodan, kun se kaappasi Krimin. Kriisi ei muuttanut keskinäisriippuvuuden ajatusta, vaan Saksa ajoi itseään vielä suurempaan riippuvuuteen venäläisestä maakaasusta.

”Eurooppa on uskonut jääräpäisesti siihen, että markkinalogiikka tekee omat temppunsa, eikä tarvitse olla mitään kontrollia siitä, pysyykö se toinen keskinäisriippuvuuden kehyksessä.”

Tuhottuja kerrostaloja on satoja Tsernihivissä Pohjois-Ukrainassa.

Tuhottuja kerrostaloja on satoja Tsernihivissä Pohjois-Ukrainassa. © Pirjo Kemppinen

Energiakriisi näkyy Suomessakin

Nyt Venäjä kiristää Eurooppaa kaasulla. Euroopan unioni puolestaan on asettanut Venäjälle talouspakotteita, sen aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan.

Pakotteiden vuoksi Venäjältä ei tuoda Suomeen maakaasua, öljyä, kivihiiltä tai puuhaketta. Myös Venäjältä tuleva 1 400 megawatin sähkönsiirtoyhteys on pois käytöstä.

Aikaisimpina talvina Suomen sähköntuotannon riittämättömyyttä on helpottanut eteläisestä naapuristamme tuleva 1 000 megawatin sähkönsiirtoyhteys.

Nyt Viro on kuitenkin joutunut ajamaan alas sähköntuotantoaan päästöoikeuksien kallistumisen vuoksi. Viro on tukeutunut sähköntuotannossaan öljyyn, maasta runsaasti löytyvän öljyliuskeen muodossa, mikä on yksi saastuttavimmista energianmuodoista.

Tulevan talven kylmimpinä päivinä Virostakaan ei siis todennäköisesti ole meille apua.

Sähkön säästötalkoot edessä

Sähköä täytyisi nyt säästä, kuten vuonna 1973 alkaneen maailmanlaajuisen energia- ja öljykriisin aikana. Silloinkin energiapula johtui sodasta, Egyptin ja Syyrian hyökättyä Israeliin. Lähi-Idän suuret öljyntuottajamaat rajoittivat öljynvientiä Israelia tukeneisiin länsimaihin.

Vuonna 1973 öljykriisi näkyi kansalaisille erityisesti polttoaineen säännöstelynä. Myös lämmitystä rajoitettiin. Asuin- ja toimistohuoneiden ylimmäksi lämpötilaksi säädettiin 20 astetta. Samaa suositellaan nyt.

1970-luvun alussa yli puolet Suomen sähköstä ja lämmöstä tuotettiin öljyllä. Nyt öljyn osuus on enää hieman yli 20 prosenttia, eikä paluu Venäjältä tuotavaan fossiiliseen energiaan ei ole vaihtoehto ilmaston tai turvallisuuden näkökulmasta.

”Putinin ulkopolitiikan kulmakivi on luonnonvaroilla kiristämällä saada eurooppalaiset lipeämään yhteiseurooppalaisesta linjasta ja etenkin sanktiopolitiikasta”, Veli-Pekka Tynkkynen korostaa.

X