Taas muistisairas vanhus harhaili pakkasessa: Miksi näitä uusintoja riittää?
Loppiaisena löydetty Anja ei ollut viimeinen hankeen jäätynyt muistisairas vanhus.
Ilmoitus kaupan ovessa kertoi jälleen yhden vanhuksen kohtalosta.
Suomen väestö ikääntyy ja yksinäistyy, ja harvalla on aikaa yksinäisille vanhuksille. Kotihoitajan käynti kerran päivässä ei riitä ihmisen sosiaalisten suhteiden tarpeeseen. Yksinäisen muisti rapautuu helposti ja nopeasti. Jos vielä olet muistisairas, elinpiiri rajautuu minimiin.
”Tutkimusten mukaan yksinäisimmät vanhukset asuvat maaseudulla ja palvelutaloissa. Kaupunkien palvelutaloista uhkaa tulla ghettoja. Hoivahenkilökuntaa on, mutta heidän aikataulunsa ovat sellaisia, etteivät he ehdi kuin hiukset hulmuten kiertää jakamassa lääkkeitä. Mutta yksinäisyyden torjuntaan aika ei millään riitä”, kertoo Helsinkimission toiminnanjohtaja Olli Valtonen.
Helsinkimissio on sosiaalialan järjestö, jonka toiminta-alaa ovat esimerkiksi seniorityö, nuorten kriisityö ja lapsiperhetyö.
Vastaantulija ei välitä
Järjestön vuonna 2014 julkaisema lyhytelokuva Älä jätä ihmistä yksin toi näyttävästi esille suomalaisen yhteiskunnan kipeän epäkohdan, vanhusten yksinäisyyden.
Elokuva näyttää Helsingin Hakaniemessä ja Sörnäisissä pakkasessa yksin ohuissa vaatteissa vaeltavan vanhuksen. Lyhytelokuvan juoni perustuu tositapahtumiin.
Talvella 2012 muistisairas vanhus Eila karkasi vähissä vaatteissa hoitopaikastaan ja käveli läpi vilkkaan iltapäiväruuhkan. Kukaan ohikulkijoista ei kysynyt Eilan kuntoa tai puuttunut tilanteeseen. Kun Eila lopulta löydettiin pahasti kylmettyneenä, ei mitään ollut enää tehtävissä.
Myös lyhytelokuvan vanhus jäi vaille ohikulkijoiden kysymyksiä tai väliintuloa.
”Ihmiset olivat järkyttyneitä elokuvan nähtyään. Moni kysyi, että miten on mahdollista, että näin voi käydä.”
Viimeisin tositarina
Tarina on hyvin samankaltainen kuin tämän vuoden alussa Oulunkylässä sattunut Anja Koskelan tapaus. Silloin 84-vuotias muistisairas vanhus lähti illalla kodistaan, ja hänet löydettiin usean vuorokauden jälkeen menehtyneenä metsiköstä kotinsa lähistöltä.
Yksin asunut Koskela livahti läpi Helsingin kaupungin omistaman Palmian turvaverkosta helposti. Palmian piti valvoa vanhuksen kulkua öisin.
Miksi yksin harhaileviin vanhuksiin ei haluta kiinnitää huomiota?
”Yksi syy puuttumattomuuteen on siinä, ettei moni tiedä miten puuttua. Myötätunto on toki hyvä lähtökohta, miten suhtaudut lähimmäisiin. Sitä ei ole Suomessa riittävästi korostettu. Toinen neuvo on pitää silmät auki, mennä väliin, eikä pelätä niin paljon, että tekee jonkun virheen.”
Valtonen kertoo tosielämän esimerkin välittämisestä.
”Talvisella Mannerheimintiellä bussin kyytiin nousi sekavan oloinen vanhus, joka kysyi kuskilta, että meneekö tämä Monrepo’hon. Kaikki näkivät, ettei vanhuksella ole ihan kaikki kunnossa. Kuski sanoi, että kyllä menee, tule kyytiin vain. Vanhus istui lämpimälle penkille tyytyväisenä, ja päätepysäkillä Haagassa oli ambulanssi odottamassa.”
Yhdessä välittämistä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n lokakuussa julkistaman tutkimuksen mukaan noin 400 000 suomalaista kokee olevansa yksinäisiä. Noin 40 prosenttia heistä on ikääntyneitä.
Lääke yksinäisyyteen on inhimillinen kontakti eli toinen ihminen. Mutta kenen vastuulla kontaktin tarjoaminen on?
”Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastolla on 15 000 työntekijää, mutta tosiasia on se, että he ovat aika hampaattomia vanhusten yksinäisyyden edessä. Tässä korostuu järjestöjen tehtävä.”
Helsinkimissio on onnistunut organisoimaan monia tukimuotoja.
”Eräs muoto on perinteinen tukihenkilötoiminta. Silloin seniori ja tukihenkilö käyvät yhdessä esimerkiksi kaupassa tai kävelyllä. Usein heille muodostuu monivuotinen suhde. Sitten on esimerkiksi niin sanottua keikka-vapaaehtoisuutta, jolloin vapaaehtoinen käy yhdessä vanhuksen kanssa hakemassa vaikka postissa odottavan paketin.”
Valtonen muistuttaa, että vanhuksen yksinäisyyden helpottaminen antaa paljon myös vapaaehtoisille.
”Moni on puhunut siitä, miten paljon vanhemmilta ihmisiltä voi saada viisautta ja kuulla erittäin mielenkiintoisia elämäntarinoita.”
Lue lisää: Helsinkimissio.
Reportaasi uutenavuotena kadonneesta Anjasta 14.1. ilmestyneessä Seurassa.