Dess Terentjeva taisteli kaksi vuotta ja maksoi tuhat euroa päästäkseen eroon Venäjän passistaan: ”Tämä on surullinen voitto”
Suomessa 24 vuotta asunut kirjailija Dess Terentjeva halusi eroon Venäjän kansalaisuudesta. Mutkikas prosessi kesti kaksi vuotta ja maksoi.
Kukaan ei toivo synnyinmaansa olevan sen kaltainen, että kokee tarvetta luopua kansalaisuudestaan, kirjailija Dess Terentjeva sanoo.
Kaksi vuotta sitten keväällä suomenvenäläinen kirjailija Dess Terentjeva lähetti Venäjän konsulaattiin hakemuksen. Hän halusi irtautua Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuudesta ja olla ainoastaan Suomen kansalainen.
Maaliskuussa 2024 Terentjeva sai Venäjän konsulaatista myöntävän päätöksen. Pitkä odotus kulminoitui huojennukseen, mutta myös kyyneliin.
”Kukaan ei toivoisi synnyinmaansa olevan sen kaltainen, että kokee tarvetta luopua kansalaisuudestaan”, Terentjeva sanoo.
Venäjän kansalaisuudesta ei kuitenkaan luovuta noin vain. Lukuisten asiakirjojen joukossa vaaditaan passin ja varsinaisen hakemuksen lisäksi muun muassa todistusta Venäjän verovirastolta siitä, ettei hakijalla ole verorästejä.
Passia lukuun ottamatta kaikki asiakirjat tulee myös kääntää joko virallisen notaarin tai Venäjän konsulaatin toimesta.
Kompastuskiveksi oli koitua avioliitto naisen kanssa
Dess Terentjeva matkusti kahdeksan kertaa kotoaan Tampereelta Helsinkiin Venäjän konsulaattiin. Käynnit koskivat moninaisten asiakirjojen hankkimiseen ja niiden virallistamiseen sekä Terentjevan avioitumisen myötä muuttuneen sukunimensä virallistamisprosessiin.
Konsulaatissa asioiminen ahdisti ja pelotti – monesti esimerkiksi Terentjevan huolellisesti venäjäksi täyttämistä lomakkeista löytyikin virheitä, joita täytyi vielä korjata.
Passista luopuminen ei myöskään ollut halpa prosessi. Matkakuluihin ja asiakirjoihin käännöksineen kului noin tuhat euroa.
Erohakemuksen Terentjeva pääsi jättämään keväällä 2023, vasta seitsemännellä käynnillään konsulaatissa.
Byrokratia tuntui ajoittain absurdilta, mutta todelliseksi kompastuskiveksi oli koitua Terentjevan avioliitto naisen kanssa. Kyseistä siviilisäätyä ei tunneta Venäjällä. Paperit saatiin lopulta eteenpäin, kun sukunimenvaihdos hoidettiin vihkitodistuksen sijasta muuta virallista reittiä pitkin.
Ukrainan sota oli kirjailijalle viimeinen pisara
Petroskoissa syntynyt Terentjeva muutti äitinsä kanssa Suomeen vuonna 2000 ja on seurannut Venäjän tilannetta jo pitkään.
”Hyökkäyssota oli minulle järkytys, mutta ei yllätys. Samalla se oli minulle viimeinen pisara Venäjän passista luopumiselle”, Terentjeva sanoo
Sodan alettua Venäjällä astui voimaan sotasensuurilaki, joka rajoittaa muun muassa sananvapautta. Laki koskee myös ulkomailla asuvia Venäjän kansalaisia.
Terentjevan romaaneissa sekä suomenvenäläisyys että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat näkyvästi läsnä. Elinehtona omalle kirjailijan työlle on sananvapaus ilman pelon aiheuttamaa itsesensuuria.
Paraikaa työn alla on romaani, johon Venäjä ja kirjailijan omakohtaiset kansalaisuudesta luopumisen teemat liittyvät vielä aiempaa vahvemmin.
”En voisi edes kuvitella tilannetta, jossa minun olisi laitonta kutsua Venäjän hyökkäyssotaa sodaksi, tai että saattaisin joutua hankaluuksiin kritisoidessani Venäjän hallitusta.”
”Minulle tämä on surullinen voitto, mutta tämä on voitto”
Hakemuksen jättämisestä päätöksen saamiseen meni luvatun puolen vuoden sijaan lähes vuosi. Odottaessa oli hetkiä, jolloin toivo oli huveta.
Kun Terentjevaa vihdoin pyydettiin tuomaan passi Venäjän konsulaattiin tuhottavaksi, päällimmäinen tunne oli helpotus – ei kuitenkaan ilo.
”Minulle tämä on surullinen voitto, mutta tämä on voitto.”
Näillä näkymin Terentjevalla ei ole aikomusta hakea viisumia ja matkustaa Venäjälle, ellei tilanteessa tapahdu käännettä parempaan. Sydämeltään hän kokee edelleen olevansa suomenvenäläinen.
”Identiteettini ei ole sidoksissa passiin.”