”Suomalaiset ovat olleet sinisilmäisiä” – Virolaisia eivät venäläisten pyrkimykset ole yllättäneet, Kristi Raik tähdentää
”Viron tulkinta Venäjästä on ollut aina realistisempi kuin Suomen. Suomalaiset ovat olleet sinisilmäisiä, tosin vain toisella silmällä,” sanoo Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen apulaisjohtaja Kristi Raik.
Virossa on suhtauduttu aina epäluuloisesti Venäjään ja sen tavoitteisiin. "Saimme koko ajan näyttöä, ettei Venäjä ollut halukas luopumaan entisestä imperiumistaan", sanoo Kristi Raik.
Onko Ukrainassa käynnissä Putinin vai Venäjän sota? Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen apulaisjohtaja Kristi Raikin vastaus on selkeä. Suurin osa venäläisistä tukee sotaa eikä se välttämättä pääty, vaikka Putin putoaisi päättäjän paikalta.
”Ukrainaa ei nähdä itsenäisenä, vaan sen ajatellaan kuuluvan Venäjälle.”
Kristi Raik on tullut suomalaisille tutuksi julkisuudessa asiantuntijana, joka on selkeäsanaisesti analysoinut Venäjän kehitystä. Hän on puhunut suoraan myös sen uhasta paitsi Ukrainaa myös muita naapurimaita kohtaan.
Hän toteaa, että osa venäläisistä kannattaa palkkasotilasyhtiö Wagnerin edesmenneen johtajan Jevgeni Prigožinin tavoin, että sotaan pitäisi panostaa jopa nykyistä enemmän varman ja nopean voiton saavuttamiseksi. Sen jälkeen olisi aika edetä Ukrainaa pidemmälle.
”Venäjällä on maksimaaliset tavoitteet. Se menee niin pitkälle kuin pystyy”, Kirsti Raik sanoo.
Virolaisille venäläisten pyrkimykset eivät ole yllätys.
”Viron tulkinta Venäjästä on ollut aina realistisempi kuin Suomen. Suomalaiset ovat olleet sinisilmäisiä, tosin vain toisella silmällä.”
Ei ärsytetä Venäjää
Suomen kohtalokas erhe olisi voinut olla Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton ulkopuolelle jättäytyminen, mihin pitkään päädyttiin, koska pelättiin jäsenyyden ärsyttävän itänaapuria. Puhuttiin Nato-optiosta, jota esimerkiksi Virossa ei ymmärretty. Sen lunastamisessa olikin Kristi Raikin mukaan ”valtavasti tuuria”.
”Jos Ukraina olisi hävinnyt sodan sen alkumetreillä, mitä lännessäkin pidettiin mahdollisena, Suomella tuskin olisi ollut mahdollisuutta liittyä Natoon.”
Suomesta tuli Naton täysjäsen huhtikuussa 2023.
”Suomelle kävi hyvin, joten varmasti maassa on tehty monta asiaa oikeinkin.”
Kristi Raik tunnistaa vahvaa realismia suomalaisessa ajattelussa, vaikka Venäjän uhasta ei puhuttukaan ääneen ennen täyssotaa Ukrainassa. Hän kuvaa suhdetta itänaapuriin toisen silmän sinisilmäisyydeksi.
”Suomen venäjäsuhteessa on ollut monta rinnakkaista latua. Poliittisesti ja diplomaattisesti yritettiin luoda hyviä suhteita, mutta aina löydettiin myös rahat maanpuolustuksen ja sotilaallisen kyvyn ylläpitämiseen.”
Turhia turvallisuusriskejä
Kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sinisilmäisyyttä oli Suomen lisäksi muuallakin lännessä. Haluttiin uskoa, että Venäjästä voi kehittyä demokraattinen oikeusvaltio. Kuitenkin jo 90-luvun jälkipuoliskolla oli nähtävissä, ettei edistymistä tapahtunut.
”Boris Jeltsinin uudelleen valinta vahvistettiin manipuloidulla presidentinvaalilla vuonna 1996. Putinin noustua valtaan neljä vuotta myöhemmin Venäjä on kulkenut järjestelmällisesti yhä kovemman autoritaarisuuden suuntaan. Nyt vaalit ovat täysin vitsi”, Kristi Raik toteaa.
Länsimaissa todellisuus haluttiin pitkään kieltää ja siitä puhuvia jopa vaientaa. Luotettiin siihen, että diplomatialla ja taloudellisella keskinäisriippuvuudella Venäjään ja maailman turvallisuustilanteeseen vaikutetaan myönteisesti.
Se oli harhaa.
Kristi Raik mainitsee äärimmäisenä esimerkkinä Saksan, joka varoituksista huolimatta ajautui syvään riippuvuuteen Venäjän energialähteistä. Turvallisuusriskejä otettiin myös Suomessa, mistä konkreettinen osoitus on Fennovoiman ydinvoimala.
Kristi Raik ei pidä virheenä sinänsä kanssakäymistä ja keskusteluyhteyden ylläpitämistä Venäjän kanssa.
”Ongelma oli se, että dialogiajatus kytkettiin jollain tasolla Venäjän intressien huomioimiseen ja myönnytysten tekemiseen.”
2000-luvun jälkipuoliskolla Ukraina toivoi Euroopan unionin ja Naton jäsenyyttä. Asiaa käsiteltiin Naton vuoden 2008 huippukokouksessa. Ukraina joutui pettymään.
”Aika laajasti lännessä ajateltiin, ettei Venäjää pidä härnätä laajentamalla entiseen Neuvostoliiton maahan.”
Venäjän tulkinta oli, että länsi hiljaisesti hyväksyi Venäjän oikeuden etupiiriin ja tiettyjen naapurivaltioiden kontrollointiin.
”Länsimaat tekivät tuolloin ison virheen.”
Nyt puhutaan ääneen
Viro liittyi Natoon jo vuonna 2004 samaan aikaan Latvian ja Liettuan kanssa.
”Virossa on oltu aina epäluuloisia Venäjän tavoitteiden suhteen. Saimme koko ajan näyttöä siitä, ettei Venäjä ollut halukas luopumaan entisestä imperiumistaan”, Kristi Raik sanoo.
Neuvostoliiton hajotessa moniin entisiin neuvostotasavaltoihin syntyi separistialueita. Konfliktit Moldovan Transnistriassa sekä Georgian Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa ovat yhä ratkaisematta.
”Venäjä yritti luoda separistialuetta myös Koillis-Viroon, mutta Viron hallitus onnistui estämään sen.”
Kristi Raik muistuttaa myös, että Venäjä suostui vetämään joukkonsa Virosta vasta elokuussa 1994, vaikka maa oli itsenäistynyt jo kolme vuotta aikaisemmin.
Suomen ja Viron suhteet ovat olleet läheiset viime vuosikymmenet. Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden vuoksi turvallisuus- ja puolustuskysymykset olivat silti aiemmin hankala aihe.
”Maiden turvallisuuspolitiikan perusratkaisut ja myös tapa puhua Venäjästä olivat täysin erilaiset. Uhka-arviot olivat hyvinkin samankaltaisia, mutta Suomessa siitä ei haluttu puhua avoimesti. Sekin aiheutti hämmennystä ja kitkaa.”
Suomen jäsenyys Natossa selkiytti tilanteen. Puolustusyhteistyötä on aiempaa helpompi tehdä.
”Nyt myös Suomessa puhutaan ääneen.”
Kiinnostavaa on se, mikä tulee olemaan Suomen rooli Natossa. Kristi Raik näkee Viron tilanteen erinomaisena, sillä maassa on kolmen läntisen ydinasevallan, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ranskan joukkoja.
”Emme missään nimessä halua, että Naton sisällä siirrettäisiin vastuuta Baltian puolustuksesta isoilta länsimailta Pohjoismaille.”
Kristi Raikin mukaan Suomella ei ole samanlaista tarvetta sotilaalliselle läsnäololle.
”Venäjän tavoite on edetä maihin, jotka aiemmin olivat sen etupiiriä. Venäjä kokee ottavansa takaisin sen, mikä sille kuuluu historiallisesti.”
Viron vahva tuki Ukrainalle juontaa maan omaan historiaan Venäjän vallan alla. Lisäksi kyse on tulevaisuudesta.
”Jos Ukrainalle käy huonosti, eksistentiaalinen uhka kohdistuu Baltian maihin jollain aikavälillä.”
