Sodan riskien tiedostaminen ja niihin varustautuminen on nyt tärkeintä – Kristi Raik Venäjästä: ”Seuraava johto voi olla nykyistä aggressiivisempi”
Kristi Raikin mukaan paniikkiin ei ole syytä. Todennäköisyys siihen, että sota ulottuisi Nato-maihin, on häviävän pieni niin kauan kuin Venäjä on sidottu Ukrainassa käytävään sotaan.
Puolustuskyvyn ylläpitämisellä on myös sotaa ehkäisevä vaikutus, Kristi Raik muistuttaa.
Venäjä ei peräänny tavoitteistaan, ellei sen ole pakko.
”Olemme tilanteessa, jossa raaka voima määrittää sen, mihin rajat asettuvat”, sanoo Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen apulaisjohtaja Kristi Raik.
Venäjän 24. helmikuuta 2022 Ukrainassa aloittama hyökkäyssota on vasta ensimmäinen askel Venäjän suunnitelmissa. Siitä kertoo presidentti Vladimir Putinin joulukuussa 2021 puolustusliitto Natolla ja Yhdysvalloille esittämät vaatimukset. Niihin kuului muiden muassa se, ettei Nato laajenisi ja myös vetäisi sotilaallisen läsnäolonsa vuotta 1997 edeltäneeseen tilanteeseen. Kyseisen vuoden jälkeen Naton jäseniksi ovat liittyneet muiden muassa entisen itäblokin maat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Bulgaria, Romania, Tšekki ja Unkari.
”Pohjana oli Venäjän ajatus siitä, että eurooppalaisesta turvallisuusjärjestyksestä pitäisi sopia suurvaltojen kesken jakaen pienet maat vaikutuspiireihin”, sanoo Kristi Raik.
Venäjän tavoite on edetä Ukrainan jälkeen maihin, jotka aiemmin olivat sen etupiiriä.
”Se kokee ottavansa takaisin sen, mikä sille historiallisesti kuuluu.”
Vastavoimat ratkaisevat, joutuuko Venäjä jossain vaiheessa toteamaan, ettei se pysty sotilaallisesti saavuttamaan tavoitteitaan Ukrainassa.
”Nyt emme ole lähellä sitä tilannetta”, sanoo Kristi Raik.
Venäjän kyky tuottaa aseita odotettua parempi
Lännen suurimpia huolenaiheita on sodan laajentuminen Venäjän ja Naton väliseksi. Viron pääministeri Kaja Kallas arvioi The Timesin haastattelussa tammikuussa, että Euroopalla on kolmesta viiteen vuoteen aikaa valmistautua siihen, että Venäjä laajentaa aggressiotaan Naton itäisille maille.
Kristi Raikin mukaan paniikkiin ei ole syytä. Todennäköisyys siihen, että sota ulottuisi Nato-maihin, on häviävän pieni niin kauan kuin Venäjä on sidottu Ukrainassa käytävään sotaan.
”Venäjällä ei ole kykyä käynnistää merkittävää operaatiota samaan aikaan jossain muualla.”
Tilanne muuttuu, kun taistelut Ukrainassa päättyvät tai pysähtyvät. Venäjä pystyy palauttamaan sotilaallista voimaansa nopeastikin, sillä sotateollisuus on täydessä vauhdissa jo nyt.
”Venäjän kyky tuottaa aseita on parempi kuin odotettiin.”
Aseita tuhoutuu, mutta taistelujen päättyessä uudelleen varustautuminen on nopeaa.
”Sen vuoksi puhutaan aika-arvioista ja pohditaan, tarvitseeko Venäjä kolme vai viisi vuotta palauttaakseen kykynsä käydä sotaa.”
Tällä hetkellä tärkeintä on varustautuminen
Kristi Raik korostaa, että tällä hetkellä tärkeintä on sodan riskien tiedostaminen ja niihin varustautuminen. Euroopan maissa puolustuskyky on ajettu alas viimeisten vuosikymmenten aikana.
”Esimerkiksi Saksan ja Ruotsin tilanne on todella heikko. Sen sijaan Suomella on hyvä tilanne muihin verrattuna, koska puolustuskyvystä on aina pidetty huoli.”
Kristi Raik muistuttaa, että puolustuskyvyn ylläpitämisellä on myös sotaa ehkäisevä vaikutus.
”Viestimällä riittävästä halusta, valmiudesta ja kyvystä puolustautua vältetään uhka, että Venäjä kuvittelisi länsimaat heikommiksi kuin ne ovat. Ukrainan kohdallahan Venäjä teki pahan virhearvion.”
Ydinaseuhka on pelottelu- ja painostuskeino
Varsinkin sodan alkuvaiheessa Venäjä käytti ydinaseuhkaa pelottelu- ja painostuskeinona. Sen toiveena oli, etteivät länsimaat uskaltaisi tukea Ukrainaa.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
”Venäjä sai myös Kiinalta selkeän viestin, jonka mukaan ydinaseen käyttö ei olisi missään tapauksessa hyväksyttävää ja johtaisi Venäjän kannalta kohtalokkaisiin seurauksiin.”
Silti Venäjä yhä toisinaan väläyttää ydinasekorttiaan osana psykologista peliään.
”Ei ole merkkejä siitä, että Venäjä valmistelisi ydinaseen käyttöä. Kukaan ei kuitenkaan voi olla sataprosenttisen varma, ettei se sitä käyttäisi.”
Mikä on Venäjän tulevaisuus?
Kristi Raik ei pidä todennäköisenä, että Venäjä hajoaa entisen Neuvostoliiton tavoin.
”Neuvostotasavalloilla oli omaa hallintorakennetta ja siten edellytyksiä lähteä rakentamaan omia valtioita.”
Hän näkee mahdollisena poikkeuksena vain Pohjois-Kaukasian, jossa oma identiteetti on vahva. Siellä käytiin sotia jo 1990-luvulla, jolloin Tšetšenia pyrki irti Venäjästä.
Venäjän tulevaisuutta pohtiessaan Kristi Raik peilaa historiaa. Venäjän kärsimät mittavat sotilaalliset tappiot, esimerkiksi Krimin sodassa 1850-luvulla ja Japania vastaan käydyssä sodassa 1900-luvun alussa, johtivat suuriin sisäisiin muutoksiin. Sama voisi tapahtua, jos Venäjä häviäisi selkeästi Ukrainassa.
”Siihen liittyy toivo, että se voisi olla uuden alun mahdollisuus. Toisaalta on mahdollista, että asiat menisivät vielä huonompaan suuntaan naapurimaiden näkökulmasta katsottuna. Seuraava johto voi olla nykyistä aggressiivisempi ja yrittää aiempaa vahvemmin pitää kiinni imperialistisesta ajattelusta.”
Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että muutos alkaisi maan sisäpuolelta. Kristi Raik viittaa syksyllä ilmestyneeseen, Venäjä-analyytikko Jade McGlynnin kirjaan Venäjän sota. Siinä todetaan, että tutkimusten perusteella venäläisten tuki sodalle on laajaa, vaikkakin enimmäkseen passiivista.
”Sotaan lähtevät saavat siitä huomattavaa hyötyä. Heille maksetaan todella hyvin ja sitä kautta sodan kannatus säilyy.”
On selvää, että tavalliset venäläiset toisaalta myös kärsivät sodan vaikutuksista.
”Vaikea kysymys on, tuleeko jossain kohdassa vastaan kipupiste. Kasvaako sodan hinta kansalaisille niin korkeaksi, että sitä noustaan vastustamaan?”
Kristi Raik ei ole toiveikas.
Venäjällä ei uskota, että peruskansalainen pystyisi vaikuttamaan mihinkään. Kansalaisyhteiskunta on tukahdutettu. Erilaisia mielipiteitä omaavista suuri osa on lähtenyt maasta tai ei uskalla ilmaista mielipiteitään.
”Järjestelmä tukee passiivisuutta. Siinä mielessä ei ole syytä optimismiin, että mielialat nopeasti muuttuisivat.”
