Olena Rozvadovska perusti säätiön ja keskittyi auttamaan Ukrainan lapsia: ”Olemme keskellä sotaa ja helvettiä – tämä on käytävä läpi”
Kun Olena Rozvadovska näki sodan keskelle jääneitä ukrainalaislapsia, hän jätti entisen elämänsä, keskittyi lasten auttamiseen ja perusti lopulta Voices of Children -säätiön. Viime vuonna BBC valitsi hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ja inspiroivimman naisen listalle.
On monia keinoja tukea lapsia sodan keskellä. ”Leikkikentällä tai leirillä, missä voi vapaasti juosta ja pelata, sodan voi hetkeksi unohtaa. Tapaamiset ystävien kanssa vähentävät yksinäisyyden tunteita”, mainitsee Olena Rozvadovska.
Kiovalaisen kerrostalon porraskäytävän taulussa on teksti: Kun isä palaa sodasta, hän nukkuu vieressäni, jotta ei pelkää ilmahälytyksiä. Kolmevuotiaan Evan sitaatin vieressä olevan oven takana on Voices of Children, Lasten Äänet -säätiön toimisto.
Humanitääristä ja psykologista apua tarjoava hyväntekeväisyyssäätiö on kasvanut reilussa viidessä vuodessa yhdeksi Ukrainan suurimmista lapsia auttavista organisaatioista. Sen perustaja Olena Rozvadovska valittiin BBC:n maailman sadan vaikutusvaltaisimman ja inspiroivimman naisen listalle vuonna 2023.
Olenan päätymistä lasten puolestapuhujaksi voi sanoa sattumaksi. Hän kutsuu sitä kohtaloksi.
Työ sai merkityksen
Lasten oikeudet eivät kiinnostaneet Olena Rozvadovskaa alun perin lainkaan. Vuosien ajan hän teki töitä muun muassa englannin kielen kääntäjänä ja erilaisissa toimistotehtävissä pääasiassa ansaitakseen rahaa. Varsinaista urasuunnitelmaa ei ollut ja vähitellen se alkoi ahdistaa häntä. Olena kertoi ystävälleen etsivänsä työtä, jota voisi tehdä myös jonkin muun syyn kuin rahan vuoksi.
”Etsin työtä, jolla olisi merkitystä.”
Jonkin ajan kuluttua Olenalle tarjottiin tiedottajan tehtävää Ukrainan presidentin lasten oikeuksista vastaavan komissaarin toimistossa. Se viitoitti tuolloin 27-vuotiaan Olenan tulevaisuuden.
Työ perehdytti Olenan ihmisoikeuskysymyksiin. Hän osallistui tapahtumiin ja keskusteluihin sekä tutustui muun muassa sairaaloissa, orpokodeissa ja kasvatus- ja rangaistuslaitoksissa elävien lasten ja nuorten arkeen. Lapsuuden nurjien puolien näkeminen ja lasten kohtaama epäoikeudenmukaisuus koskettivat syvästi.
”Ymmärsin, että lasten suojelun ja oikeuksien puolesta taisteleminen on työtä, jolla on minulle valtava merkitys.”
Vapaaehtoistyöntekijäksi Itä-Ukrainaan
Huhtikuussa 2014 alkoi Itä-Ukrainan sota.
Olena alkoi käydä työnsä puolesta muutaman päivän vierailuilla Donbasissa, missä taisteluja käytiin. Lasten kohtaaminen sotanäyttämöllä havahdutti.
”Meillä oli paljon tietoa siitä, mitä lapset käyvät läpi esimerkiksi erilaisissa laitoksissa. Sen sijaan emme tienneet mitään sodan keskellä elävistä lapsista”, sanoo Olena.
Lyhyet pistäytymiset sota-alueella eivät auttaneet ymmärtämään riittävästi, mitä asuminen etulinjan kylissä merkitsee.
”Halusin tietää ja auttaa enemmän. Sota oli käynnissä eikä mikään estänyt minua muuttamasta sinne, missä tunsin olevani tarpeen.”
Vuoden 2015 alussa hän irtisanoutui työstään, muutti Itä-Ukrainaan ja ryhtyi vapaaehtoistyöntekijäksi.
Ukrainalainen ei lähde kotoaan
Olena tarjosi ja järjesti humanitaarista apua paikallisille asukkaille, yritti saada heitä lähtemään evakkoon, järjesti lähtijöille tilapäisiä majoituksia muualta Ukrainasta ja etsi kuntoutusapua loukkaantuneille lapsille. Käytäntö kartutti osaamista enemmän kuin teoriat tai maailman muilta konfliktialueilta saatu informaatio, joita ei sinällään aina voinut viedä käytäntöön Ukrainassa.
”Suosituksissa todetaan esimerkiksi, että kaikki lapset pitäisi evakuoida etulinjasta, mutta se ei aina onnistu. Ukrainalaiset eivät helposti lähde kotikylistään. Heille on tärkeää asua omissa kodeissaan ja seudulla, missä heidän vanhempansa ja isovanhempansakin asuivat. Ukrainalaiset haluavat pysyä juurillaan.”
Jos vanhemmat eivät lähde, jäävät myös lapset.
”Tarvitsimme omaa, ukrainalaiseen ajattelutapaan ja mielenlaatuun perustuvaa kokemusta. Sitä oli vaikea saada, jos olisin ollut tiukasti kiinni vakituisessa työssäni ja sen säännöissä.”
Vapaaehtoistyön alussa Olena eli säästöillään. Muutaman vuoden kuluttua hän alkoi saada konsultointi- ja raportointipyyntöjä kansainvälisiltä organisaatioilta, jotka myös maksoivat palveluista. Yksi merkittävistä yhteistyökumppaneista oli Rooman paavi, jonka tiimin keräämiä varoja Olena auttoi toimittamaan eniten tarvitseville itäukrainalaisille.
Joskus ystävät kysyivät, miksi Olena ei laajentanut toimintaansa ja perustanut itse hyväntekeväisyyssäätiötä. Hän vastasi nauttivansa itsenäisestä työstään.
Voices of Children -hyväntekeväisyyssäätiö syntyy
Mietteet kuitenkin muuttuivat, kun Olena tapasi vuonna 2019 tulevan aviomiehensä Azad Safarovin, joka oli kuvaamassa tanskalaisen Simon Lereng Wilmontin kanssa dokumenttia turvakodin lapsista Donbasissa. Olena auttoi heitä luomaan yhteyksiä ja lopulta myös liittyi kuvausryhmään. Syntyi vuonna 2022 ilmestynyt, Oscar-ehdokkuuden saanut elokuva A House Made of Splinters (Sirpaleiden talo).
Azad ja Simon uskoivat, että kun elokuva ilmestyy kansainvälisillä areenoilla, se lisää ihmisten halua auttaa ukrainalaisia lapsia. Mahdollisia lahjoituksia vastaanottamassa pitäisi kuitenkin olla yksittäisten vapaaehtoisten sijaan luotettava säätiö.
Olena ja Azad perustivat Voices of Children -hyväntekeväisyyssäätiön vielä vuonna 2019. Alusta asti sen tavoitteena on ollut tarjota psykologista ja psykososiaalista tukea sodasta kärsiville lapsille.
Lapsuutta ei voi lykätä
Kun Venäjä aloitti laittoman täysimittaisen hyökkäyksen helmikuussa 2022, laajeni sota koko Ukrainaan.
”Sota sinänsä ei ollut sokki, mutta sen laajuus oli. Yhtäkkiä se oli kaikkialla”, Olena sanoo.
Vuosien aikana karttunut kokemus auttoi reagoimaan hetkessä. Olena kuvaa ensivaiheen toimia kriisiavuksi, jolloin puhelinlinjoilla rauhoiteltiin sokissa soittaneita lapsia ja äitejä. Sen jälkeen säätiö laajensi toimintansa kattamaan koko maan.
Tällä hetkellä säätiöllä on erilaisia avustusohjelmia ja 200 työntekijää, joista puolet on psykologeja. Terapiakeskuksia on kolmetoista eri puolilla Ukrainaa. Lisäksi apua tarjotaan puhelimitse ja internetissä toimivien sovellusten kautta.
Mikä tilanne on nyt? Ukrainalaisten on ollut pakko tottua elämään sodan keskellä.
”Venäjä ei luovuta eikä noudata sodan sääntöjä. Venäläisillä ei ole muuta tavoitetta kuin kasvattaa imperiumiaan tuhoamalla.”
Olena ei ymmärrä puheita, joiden mukaan rauha saavutettaisiin luovuttamalla Krimin niemimaa.
”Jos Venäjän tavoitteena olisi Krim, Donetsk tai Mariupol, tuhottaisiinko ne? Siepattaisiinko alueilta lapset ja siirrettäisiin Venäjälle? Ei. Venäjä toimii hullun terroristin logiikalla, jonka tavoitteena on tuhota kaikki. Emme todellakaan taistele alueista. Taistelemme olemassaolomme puolesta.”
Mitä kauemmin sota jatkuu, sitä synkemmät ovat sen seuraukset lapsille.
”Yhdenkään lapsen ei pitäisi jäädä yksin sotakokemustensa kanssa.”
Tärkeää on myös ymmärtää, ettei lasten tarpeita voi siirtää.
”Lapsuutta ei voi laittaa sodan vuoksi pitoon, lykätä määräämättömäksi ajaksi”, sanoo Olena.
”Meillä on pitkä ja tuskallinen tie toipumiseen”
Suurinta huolta hän tuntee tällä hetkellä miehitetyillä alueilla asuvista, arviolta noin miljoonasta lapsesta, joita on mahdoton suojella. Ei ole edes tietoa siitä, kuinka moni heistä on yhä vanhempiensa huomassa. On arvioitu, että ainakin 20 000 lasta on jo pakkosiirretty Venäjälle.
Olena puhuu myös sotatoimialueilla ja niiden läheisyydessä olevien pienten kylien lapsista, jotka ovat jääneet tai vaarassa jäädä terveydenhuollon ja koulutuksen ulkopuolelle. Koulutus on ongelma suurissakin kaupungeissa. Kaikissa kouluissa ei ole kunnollisia pommisuojia, eikä niitä lain mukaan voi pitää ilman sellaista auki.
Olena toivoo, että valtion hallinto ottaisi sodan huomioon opetusohjelmissa.
”Lapset elävät valtavan stressin alla. Kaikki romahtaa heidän elämässään, mutta silti heidän pitäisi suoriutua opinnoistaan kuten ennen sotaa.”
Sodan seuraukset tulevat ulottumaan vuosien, jopa vuosikymmenten päähän. Paitsi psykologien myös sosiaalityöntekijöiden tarve on suuri jo nyt ja tulee entisestään kasvamaan tulevaisuudessa. Matalapalkkaisena ja aliarvostettuna sosiaaliala ei kuitenkaan houkuttele. Ongelma pitäisi ratkaista, sillä uusien työntekijöiden koulutus vie vuosia.
”Meillä on pitkä ja tuskallinen tie toipumiseen. Sodan keskellä eläneet lapset ja perheet, veteraanit ja evakosta palaavat tarvitsevat valtavasti tukea. Tarvitsemme ammattilaisia, jotka työskentelevät lasten ja perheiden kanssa sosiaali-, mielenterveys- ja kuntoutuslaitoksissa.”
Lastenpsykiatrejakaan ei ole riittävästi. Olena muistelee, että heitä on tällä hetkellä pari sataa. Ukrainalaislapsia on noin 7,5 miljoonaa.
”Jo nyt teini-ikäisten itsemurhat ovat ongelma. Joka kolmas meille tuleva avunpyyntö liittyy itsetuhoisuuteen. Luvut tulevat kasvamaan. Emme vielä näe edes merkkejä siitä, että sota päättyisi pian.”
Kaikesta huolimatta Olena uskoo tulevaisuuteen.
”Olemme jo keskellä sotaa ja helvettiä. Ei ole olemassa tietä takaisin, joten tämä on käytävä läpi. Ukraina taistelee vapaudestaan. Se yhdistää meitä.”
Suomalaiset ymmärtävät
Olena Rozvadovska löysi kutsumuksensa lasten oikeuksien puolestapuhujana.
”Tunnen täydellistä iloa, koska teen juuri sitä, mitä minun pitääkin tällä hetkellä tehdä”, hän sanoi tultuaan valituksi BBC:n sadan vaikutusvaltaisimman naisen listalle.
Kuluneen vuoden aikana hän on puhunut ukrainalaislasten puolesta YK:n ja Etyjin päämajassa sekä Euroopan parlamentin valiokunnan kokouksessa. Jokainen ukrainalaislapsi kokee sodan. Olena muistuttaa, että kaikille se ei silti välttämättä aiheuta pitkäkestoista traumaa.
”Se riippuu siitä, mitä teemme tänään lapsia tukeaksemme.”
Kun tapaaminen Kiovan toimistossa päättyy, Olena Rozvadovska ja Azid Safarov ojentavat muistoksi säätiön julkaiseman kirjan War Through The Voices of Children. Se on kokoelma lasten lauseita sodasta. Toimiston oven vieressä porraskäytävässä oleva taulu on ote kirjasta.
Olena kertoo säätiön saaneen lahjoituksia myös Suomesta.
”Suomalaiset todella ymmärtävät ukrainalaisia ja sitä, mitä merkitsee olla Venäjän naapurimaa. Tunnemme, ettemme ole yksin ja se antaa paljon voimaa”, sanoo Olena Rozvadovska.
