Turvatilojen kasvanut tarve yllätti eduskunnan - Vain harvan kokoushuoneen suojaus riittäisi salaisten asiakirjojen ja Nato-tietojen käsittelyyn
Ukrainan sota ja Nato-selvitykset ovat lisänneet salattujen tiedustelu- ja turvallisuustietojen esittelyä eduskunnassa. Seuran tietojen mukaan kansanedustajat ovat joutuneet käsittelemään asioita myös tiloissa, joiden suojausta ei ole kunnolla ehditty auditoida. Talon virkamiesjohto on turvapulmista hyvin vaitonainen.
Eduskunta joutuu tänä keväänä perehtymään hyvin salaiseen aineistoon Suomen sotilaallisista kyvyistä, uhkakuvista ja Nato-jäsenyyden mahdollisuuksista.
Perustuslain mukaan eduskunnan kansanedustajilla on oikeus saada valtioneuvostolta kaikki se tieto, mitä he tarvitsevat yhteiskuntaan vaikuttavien asioiden käsittelyssä. Käytännössä eduskunta päättää itse, mitä tietoja se milloinkin haluaa nähdä ja mitä asiantuntijoita kuulla.
Valiokunnat saavat säännöllisesti muilta salassa pidettävää tietoa, jota käsittelevissä asiakirjoissa on aina tietty turvaluokitusleima.
Tämä luottamuksellisuus korostuu erityisesti ulkoasiainvaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa ja tiedusteluvalvontavaliokunnassa, joiden kautta kulkee Suomen ulkosuhteisiin, maanpuolustukseen ja tiedustelukykyihin liittyvää, kansallisen turvallisuuden ytimessä olevaa tietoa.
Myös EU-asioita hoitava suuri valiokunta ja sisäisen turvallisuuden kysymyksiä käsittelevä hallintovaliokunta saavat usein eteensä ei-julkisia sekä salattuja asiakirjoja.
Tärkeimpien valtionsalaisuuksien käsittelyä varten eduskunnan kellarissa, niin sanotuissa M-tiloissa on erityinen ”bunkkerihuone”, salakuuntelulta ja muulta elektroniselta urkinnalta suojattu kokoustila.
Se vastaa monista Suomen ulkomaan lähetystöistä löytyvää lyijyhuonetta. Niihin ei saa ottaa mukaan mitään viestintälaitteita.
Täällä kansanedustajat ovat kuulleet esimerkiksi sotilastiedustelun ajankohtaiskatsauksia.
Mutta salatun tiedon käsittelymäärä on kasvanut huomattavasti Ukrainan sodankin aikana. Eivätkä pelkkä muutama tavallinen ja yksi raskas turvahuone enää loputtomiin riitä, jos perehdytettävänä on parisataa kansanedustajaa kerralla.
Tätä suojattujen tilojen tarpeen valtavaa lisäystä ei eduskuntatalon aiemmissa remonteissa ole tajuttu ottaa huomioon.
Eduskunnan parhaat suojatilat ovat hyviä – mutta kaikkia ei ole auditoitu
Turvatilojen vähäisyys ja yleisten kokoushuoneiden puutteet on havaittu jo eduskunnan Nato-perehtymisenkin yhteydessä.
Käyttöönotossakin on ollut viiveitä. Seuran tietojen mukaan eduskunnan kaikkia turvatiloja ei olisi auditoitu eli järjestelmällisesti ja vedenpitävästi arvioitu ja tarkastettu.
Asiasta on kerrottu turvatiloja usein käyttäville valiokunnille maaliskuun alkupuolella. Puutteet on kuitenkin tarkoitus korjata remontoimalla tilat uudelleen mahdollisimman nopeasti, ja sen aikaa salaisten paperien käsittelyä vaillinaissa huoneissa ”pyritään välttämään”. Seuran kansanedustajilta kuulemien väittämien mukaan joskus näin on kuitenkin ollut pakko toimia.
Auditointien aikataulua ei eduskunta kerro, mutta ymmärrettävästi toimilla on kova kiire.
Useimmat valiokuntien kokoushuoneet eivät täytä tiukimpia turvamääräyksiä. © Eduskunta
Kukaan ei eduskunnassa varsinaisesti kiistä turvatilojen ongelmia.
Virkamiesportaassa ollaan silti hyvin varpaillaan. Eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio sanoo Seuran kysymyksiin, ettei ”pysty tuollaista tietenkään vahvistamaan”.
Mutta et myöskään kiistä?
”Minulla ei ole sellaista asiantuntemusta. Tällainen seikka ei ole minun kiistettävissä tai myönnettävissä”, Pertti Rauhio muotoilee.
”Sanon tässä vaiheessa juuri samalla tavalla”, naurahtaa eräs hallituspuolueen kansanedustaja.
”Mutta tällaista spekuloidaan”, hän tyytyy toteamaan.
”Jotain ongelmaa on selvästi ollut”, toteaa puolestaan toisen puolueen kansanedustaja, joka on ollut usein turvatiloissa.
Omalla nimellään he eivät tahdo puhua asiasta.
Eduskunnan viransijaisena turvallisuusjohtajana toimiva valmiuspäällikkö Tiina Ranta on kaikkein harvasanaisin.
”En voi kommentoida asiaa millään tavalla, en vahvistaa enkä poissulkea.”
Syksyn 2020 tietomurto herätti eduskunnan
Eduskunta on monien muiden suomalaisten instituutioiden tavoin ollut ehkä naiivi turvallisuustarpeistaan.
Kansanedustajia ei ole erityisesti pakotettu, korkeintaan patistettu huolehtimaan tietoturvastaan. He ovat myös vapaasti saaneet tuoda eduskuntataloon vieraitaan, joilla on ollut suhteita ulkomaisiin asevoimiin ja tiedusteluelimiin.
Riskeihin herättiin tosissaan vasta loppusyksyllä 2020, kun eduskuntaan tehtiin tietomurto, jota epäillään törkeäksi vakoiluksi.
Vuoden 2021 maaliskuussa Suojelupoliisi kertoi, että kyse oli niin sanotusta APT31-urkintaoperaatiosta, jonka jäljet johtavat Kiinaan.
Eduskunta ei kuitenkaan ole tilaongelmiensa kanssa yksin. Myös muilla valtionhallinnon organisaatioilla ja viranomaisilla on toimitilojensa kanssa samanlaisia puutteita: urkintamenetelmien kehittyessä kokoushuoneita joudutaan koko ajan päivittämään turvallisemmiksi.
Myös lisääntynyt etätyö ja videoneuvottelut aiheuttavat omat tietosuojausvaikeutensa.
Alexander Stubb työskentelee osan kuukaudesta Firenzessä, osan etänä Espoossa, lähempänä iäkästä Göran-isäänsä. Nämä Itämeren rannat ovat nähneet paljon maailmanpolitiikan myrskyjä. © Tommi Tuomi