Huonoja ennustuksia

Eläkepommi lässähti ja työvoimapula muuttui työttömyydeksi. Miksi ennustukset osuvat näin epätarkasti? Ilmarisen eläkepoliitikan johtaja Jaakko Kiander vastaa.

Suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen ei mullistanutkaan työelämäämme. Miksi?
Suurten ikäluokkien eläköityminen tapahtui samaan aikaan, kun Suomi joutui kansainvälisen finanssikriisin seurauksena taantumaan, mikä on vähentänyt työvoiman tarvetta. Lisäksi ennakoitua suurempi maahanmuutto on kasvattanut työikäistä väestöä. Siksi työvoimapulaa ei tullut.

Kun Suomessa aletaan puhua työvoimapulasta, onko se varmin merkki lähestyvästä lamasta ja työttömyydestä?
Kyseessä on sattuma. Mutta näin on käynyt vuosina 1975, 1989 ja 2008. Eli juuri ennen talouden ajautumista pahaan taantumaan alettiin huolestua työvoiman riittävyydestä. Huoli on sitten unohtunut, kun taantuma onkin kasvattanut työttömyyttä.

Onko itse asiassa niin, että työelämän kohtalo onkin suurten ikäluokkien sijaan 1958–67 syntyneiden käsissä, siis neli-viisikymppisten?
Ei. Työurien pidentämisen kannalta avainasemassa ovat ne vuosina 1950–58 syntyneet, jotka yhä ovat työelämässä; heidän toivotaan lykkäävän eläkkeelle jäämistään selvästi yli 63 ikävuoden.

Miksi suuret ikäluokat eivät ole itsekkäitä eläkepommin synnyttäjiä vaan eläkevarojen kartuttajia?
Kun 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluokat olivat työelämässä, eläkemaksuja kerättiin enemmän kuin maksettiin eläkkeitä. Säästettyjen varojen avulla on kasvatettu eläkerahastot, joissa on nyt yli 150 miljardia euroa. Tulevaisuudessa näiden varojen tuottoa voidaan käyttää nuorempien sukupolvien eläkkeiden maksamiseen.

Onko työelämä valmis siihen, että nykyihmiset jatkavatkin töissä 60–70-vuotiaina, jotkut jopa 80-vuotiaina? Olemmehan tottuneet siihen, että yli viisikymppiset voi heittää yli laidan.
Työelämällä on paljon opettelemista tässä. Tarvitaan ikäjohtamista, joustavuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Tilastotietojen mukaan kehitys on kuitenkin rohkaisevaa. Eläkkeelle jääminen on myöhentynyt, ja varttuneiden ikäryhmien työllisyysaste on kasvanut voimakkaasti.

Ikääntyneet eivät professori Jussi Vahteran mukaan kestä jatkuvaa kiirettä, asioiden nopeaa mieleen painamista ja tavattoman nopeaa etenemistä. Voiko nykyään työtä tehdä jotenkin muuten?
Töitä voi tehdä eri lailla, ja työtehtäviä voi sopeuttaa kykyjä vastaaviksi. On myös syytä huomata, että kaikki työt eivät edellytä jatkuvaa uuden oppimista ja kiirehtimistä. Myös kokemus auttaa selviämään.

Ruotsissa eläkkeellä olevia hoitajia on houkuteltu kesäsijaisiksi jättipalkalla, lupaamalla jopa 5 700 euroa kuussa, koska yli 65-vuotiaiden eläkemaksut ovat muita halvemmat. Heitä nuoremmat sijaiset ovat ansainneet 5 000 euroa kuussa. Voiko meillä käydä näin?
Meillä ei sitä ole näköpiirissä, koska eläkemaksuihin ei ole suunnitteilla ikäalennuksia.

Kun luodaan uhkakuvia vanhenemisen vaikutuksista, osaammeko edes kuvitella, miten vanheneminen yhteiskunnassa oikeasti vaikuttaa? Niin pieleen menivät 1990-luvun työelämän pessimistiset näköalat.
Luultavasti emme osaa arvioida oikein ikärakenteen muutoksen vaikutuksia yhteiskuntaan. Voi käydä niinkin, että ikääntyminen ei johda mihinkään kamalaan. Tulevaisuuden seniorit voivat olla aktiivisia, terveitä ja omatoimisia – ja edelleen osittain työelämässä.

Julkaistu Vivassa 9/2013.

Teksti: Riitta Lehtimäki
Kuva: Colourbox

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti