Ihminen voi kuolla kadulle, eikä kukaan välitä – Mitä meille on oikein tapahtunut?

Iäkäs ranskalaismies menehtyi kadulle, koska kukaan ei viitsinyt pysähtyä auttamaan yhdeksään tuntiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Liina Putkonen on Seuran tuottaja.

Iäkäs ranskalaismies menehtyi kadulle, koska kukaan ei viitsinyt pysähtyä auttamaan yhdeksään tuntiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Liina Putkonen

Pieni tulitikkutyttö oli minusta kauhistuttavin tarina, mitä saduista 70-luvulla löytyi. Lapsi istuu kylmällä kadulla, eikä yksikään ohikulkija pysähdy auttamaan. Viimeinen toivo ovat tulitikut, ja pian nekin on käytetty lämmittelyyn. Lopulta pieni, kaltoinkohdeltu tyttö jäätyy hitaasti kuoliaaksi, eikä kukaan välitä.

Muistan, kuinka surin, miksei tyttö saanut apua. Vanhempani lohduttivat minua, että satu on vanha, H. C. Andersenin tarina julkaistiin ensimmäisen kerran 1845. Minulle vakuutettiin, etteivät lapset enää Tanskassa tai muuallakaan kylmässä myy tulitikkuja kaduilla, vaan heistä pidetään huolta. Jos eivät omat vanhemmat siihen pysty, yhteiskunta – muut ihmiset – auttavat.

Yhteinen vastuu, sanapari joka kuului tiiviisti lapsuuteeni, jonka elin hyvinvointivaltion kiihkeimpinä rakennusvuosina. Ketään ei jätetä yksin. Näin opin ja näin opetin myös omalle lapselleni, kun sen aika tuli 30 vuotta myöhemmin.

1 +1 = 1

Illuusioni yhteisvastuusta on alkanut murentua koko ajan vahvemmin näkyvän minäminä-ajattelun kasvaessa. Mitä minä hyödyn rokotuksesta? Miksi minun pitäisi käyttää maskia, koska en kuitenkaan sairastu vakavasti? Miksi meidän pitäisi auttaa noita ulkomaalaisia, kun on omiakin autettavia? Teemoja riittää.

Mihin on kadonnut se ajatus, että yhdessä olemme enemmän? Kun kaikki auttavat toisiaan, kaikki saavat apua. Miten tuo matematiikka on jäänyt täysin taka-alalle ja puheissa kaikuu vain yhtälö 1 +1 = 1 – minä!

Viime viikonloppuna lukemani uutinen oli tähän asti kammottavin esimerkki yhteisen vastuun murentumisesta. Pariisilainen, 85-vuotias, menestynyt valokuvaaja Réne Robert jäätyi kuoliaaksi kotikadulleen muiden ihmisten välinpitämättömyyden takia.

Pieni tulitikkutyttö ei ole vain satua

Robert oli lähtenyt kotoaan iltakävelylle ja kaatunut. Hän ei ollut päässyt omin avuin ylös, mutta kukaan ei ollut tullut auttamaan, vaikka mies makasi vilkasliikenteisellä kadulla. Robert makasi jääkylmällä asfaltilla yhdeksän tuntia, ennen kuin ohi kävellyt, koditon mies soitti hänelle apua. Se tuli liian myöhään.

Pieni tulitikkutyttö on palannut. Ihminen voi kuolla kadulle, eikä kukaan välitä. Mitä meille on oikein tapahtunut?

X