Jari Tervo täräyttää: ”Siniseltä tulevaisuudelta puuttuu nimenomaan se, mitä väittää edustavansa – tulevaisuus”

Jos suomalaiset puolueet olisivat eri musiikkilajeja, Sininen tulevaisuus olisi blues. Juurevan suistomusiikin ydinsanoja on mojo. Bluesin perustilanteessa vanha mies valittaa, että hänen mojonsa ei toimi. Perhelehteen tuota sanaa ei kehtaa suomentaa, mutta kun tämän tohtimattomuuden mainitsee, kaikki jo tietävät, mistä on kyse.

Sinisen tulevaisuuden… hmmh… käyrä ei ole koko puolueen olemassaolon ajan kohonnut mainittavasti aivokuolleen suorasta viivasta. Yhden prosentin kannatuksen puolue on jo alittanut. Jos tämä sirupuolue olisi tanssi, se olisi limbo.

Siniseltä tulevaisuudelta puuttuu nimenomaan se, mitä se väittää edustavansa, tulevaisuus. Puolue oli vain sininen hetki toissa kesänä, kun kaksikymmentä perussuomalaisten kansanedustajaa marssi puolueensa ryhmäkokouksesta ulos.

Ulosmarssijat eivät halunneet jäädä Jussi Halla-ahon ja hänen hengenheimolaistensa eli muukalaisvihaajien valtaamaan puolueeseen. Tämän katoavan hetken antihalla-aholaisilla näytti olevan moraalista selkärankaa.

Tuon jälkeen sinisten taival on ollut pelkkää vastoinkäymistä. Surkeitten mielipidemittausten lisäksi kansanedustaja Kaj Turunen loikkasi kokoomukseen ja entinen eduskunnan puhemies Maria Lohela ilmoitti, ettei asetu ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Suomalaisen politiikan historian alaviitteen alaviitteeksi siniset ovat marssineet viiden ministerin voimin. Hyttysen hartiat ovat kannattaneet mahtavaa ministerimäärää. Sipilän-Orpon hallitus on tarvinnut sinisten kansanedustajia. Muuten hallitus hajoaisi, sote sortuisi ja tuuli puhaltaisi kahdeksantoista maakunnan himmelin tavoittamattomiin.

Perussuomalaisten jytkyaikojen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini tapasi päivitellä puolueensa maahanmuuttoänkyröille: eikö teillä nuorilla miehillä ole politiikassa todellakaan mitään muuta mielenkiinnon aihetta? Näin siis opetti mies, joka uhkaa kadota historian roskatynnyriin viime sanoinaan abortti, abortti, abortti, ennen kuin kansi rämähtää kiinni.

Sinisten kantapuolue oli Suomen Pientalonpoikain Puolue, josta tuli myöhemmin Suomen Maaseudun Puolue. Nämä puolueet syntyivät, kun Veikko Vennamo lähti ovet paukkuen 1950-luvun lopulla Maalaisliitosta, josta tuli myöhemmin Suomen Keskusta.

Sininen tulevaisuus kärsii ensi huhtikuussa massiivisen vaalitappion. Se ei ole kaukana kuoliniskusta. Kun sinisten raunioilta valtaosa aktiiveista etsii uutta poliittista kotia keskustasta, yksi politiikan yli puoli vuosisataa kestänyt vaellus on ohi.

Jari Tervo on keskusteluaktivisti ja kirjailija.