Kaikkiko tasaiseksi? Kainuussa kytee hiljainen kapina Metsähallituksen toimia vastaan

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tukki
Metsähallitus hakkasi pienaukkoja Kuhmon Lammasjärvellä oleviin saariin, jotka ovat palvelleet virkistysalueena paikallisille. Kuvan kanto on Honkinen nimisestä saaresta. Saarihakkuut ovat tuottaneet korkealaatuista hitaasti kasvanutta tukkipuuta, josta alkaa olla pulaa vanhojen metsien kadotessa. © Tommi Taipale
Valtion metsiä kaadetaan entistä nuorempina, virkistyskohteita hakataan ja metsurikunta ajetaan alas. Tämä saa monet Itä- ja Pohjois-Suomessa kritisoimaan Metsähallitusta

Laura Vuoksenmaa ihmettelee Metsähallituksen hakkuun jälkiä Puolangan ja Hyrynsalmen rajalla. Matkaa hakkuuaukon reunasta Paljakan luonnonpuiston rajalle on runsaat sata metriä ja hakattu metsä on samanlaista vanhaa vaaranlakikuusikkoa, kuin suojelualueella. Vuoksenmaan silmään pistää nopeasti pari vanhan metsän indikaattorilajia: siperiankääpä ja korpiluppo.

Vuoksenmaa on biologi ja luontokartoittaja. Hän on Luontoliiton Pohjois-Suomen piirin metsävastaava. Kainuusta on talven aikana kuulunut Luontoliittoon hälyttävä uutisia.

”Kainuu on ollut tapetilla metsäasioissa. Syksyllä hakattiin Suomussalmen Leipimäessä ja talvella Kuhmon Lammasjärven saarissa. Suomussalmen Syväjärvelle ja Vienan reitille Yli-Vuokkiin suunnitellaan hakkuita”, Vuoksenmaa luettelee.

”Monia hakkuukohteita yhdistää se, että paikallinen vastustus on ollut todella näkyvää. Nämä ovat virkistyskäytössä olevia alueita. Kaikki eivät kuitenkaan uskalla ottaa kantaa avoimesti – järjestöille tulee myös nimettömiä yhteydenottoja.”

Matkailua vai hakkuita?

Matti Mulari ei kuitenkaan ole nimetön. Hän on Suomussalmen kunnan eläkkeellä oleva talousjohtaja ja Syväjärven hakkuita vastustavan vetoomuksen ensimmäinen allekirjoittaja.

Hyrynsalmella syntynyt Mulari asuu nykyään Suomussalmen keskustaajamassa Ämmänsaaressa. Runsaan kymmenen kilometrin päässä kotoa sijaitseva Syväjärvenkangas on hänen ulkoilumaastoaan. Se on suosittu kohde myös esimerkiksi koululaisten retkille.

Mulari hiihtää iltahämärissä nuotiopaikalle ja sipaisee puukollaan palan itse tehtyä kuivalihaa. Entinen talousjohtaja ei puhu käävästä tai luposta, vaan rahasta.

”Luontomatkailu on kovassa huudossa ja se tuo kasvumahdollisuuksia tännekin. Tämä olisi helposti saavutettava kohde keskustan lähellä.”

Mulari ei vastusta metsätaloutta sinällään.

”Tottakai metsää pitää hakata, mutta tietyt alueet on syytä säilyttää. Parissa viikossa tämä hakattaisiin ja sitten ei olisi sataan vuoteen matkailua.”

Mulari muistuttaa, että valtio omistaa puolet koko kunnan pinta-alasta. Ennen Suomussalmella oli satoja metsureita, mutta nyt koneurakoitsijat tulevat usein muualta ja sellupuu jalostetaan toisessa maakunnassa.

”Hakkuutavoitteet sanellaan muualla. Säästäkööt siellä etelässä sen verran, mitä tämän hakkuun tuotto olisi.”

Taloudellista järjettömyyttä

Julkisuutta saaneet hakkuukohteet ovat varsin pieniä. Hakkuiden toteuttaminen ei ole valtion metsiä hallinnoivalta Metsähallitukselta kovin hyvää maineenhallintaa. Miksi ne hakataan silti?

Ympäristöjärjestö Greenpeacen Suomen metsävastaava Matti Liimatainen esittää yhden teorian: ”Yleisesti ottaen päätehakattavat metsät alkavat olla todella vähissä. Olen seurannut nyt vuosikaudet Metsähallituksen toimintaa Kainuussa ja noin viiden viimeisen vuoden aikana meno on mennyt todella päättömäksi.”

Liimataisen mukaan nyt kaadetaan sirpalemaisia, aiemmissa hakkuissa säästyneitä kohteita, kuten kapeita rantakaistaleita ja suosaarekkeita. Myös monet aiemmin perustetut ”ekologiset käytävät” on myöhemmin hakattu.

”Minäkin tiedän sen verran metsätaloudesta että nuo alkavat näyttää taloudellisestikin järjettömiltä. Koneiden siirtely ja tällainen sirpalesuunnittelu ovat Suomen työvoimakustannuksilla kovaa hommaa.”

Liimatainen muistuttaa, että hakkuumäärät valtion mailla kasvavat, mikä perustuu suurelta osin aiemmin hakatuille alueille syntyneiden nuorten puustojen kasvuun.

”Mutta niissä leimikoissa on melkein aina oltava mukana myös tukkimetsää, jotta viivan päälle saadaan jotain. Siksi ne ihan kirjaimellisesti viimeiset, aiemmin säästetyt sirpaleetkin sieltä nyt haetaan muun toiminnan yhteydessä, ja tällaiset Syväjärvet ja pienimmätkin saaret on myös hakattava.”

Tukkikasa

Metsähallituksen tekemä aukkohakkuu Kuhmossa. Pinossa olevan ja pystyyn jätetyn puun perusteella kyseessä on ns. aborttihakkuu, joita näkyy olevan lisääntyvässä määrin valtion metsissä. Nuorta metsää on avohakattu ennen kuin puu on päässyt tukin mittoihin. © Tommi Taipale

Tukkimetsät harvinaistuvat

Tukea Matti Liimataisen väitteelle löytyy tilastoista.

Vuonna 2013 valtion metsien pinta-alasta Suomussalmella peräti 77 prosentilla kasvoi alle 60-vuotiasta puustoa. Alle 80-vuotiaan puuston osuus oli peräti 84 prosenttia. Tämän jälkeen uudistushakkuita on ollut edelleen noin kaksi tuhatta hehtaaria vuodessa.

Vanhemmissa ikäluokissa on mukana myös Metsähallituksen omilla päätöksillä rauhoitettuja kohteita sekä esimerkiksi virkistysmetsiä, joissa hakkuita on rajoitettu. Hakattavissa oleva järeä vanha tukkipuusto alkaa siis olla vähissä.

Samaan suuntaan osoittaa myös Luonnonvarakeskuksen vuosina 2009-13 suorittama valtakunnan metsien 11. inventointi. Siinä ei ole tilastoitu puuston ikä-, vaan kehitysluokkia.

Valtion metsistä uudistuskypsiksi on luokiteltu 10,5 prosenttia. Se on huomattavasti vähemmän kuin yksityisomistuksessa olevissa metsissä, joista hakkuukypsäksi on määritelty 14,1 prosenttia.

Samaan aikaan sahapuun merkittävin jatkojalostaja Kainuussa, Kuhmo Oy, on nostanut tukkipuun järeysvaatimuksia. Järeää puuta ei saa nuoresta metsästä.

”Aina arvostelua tulee”

Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolonen näkee metsäkiistat toisin. Hän ihmettelee Kuhmon Lammasjärven saarista ja Suomussalmen Syväjärvestä noussutta kohua.

”Meidän näkökulmastamme nämä ovat talouskäytössä olevia virkistysmetsiä, joissa tehdään harvennuksia ja pienaukkoja. Pääosa Syväjärvestä on hakkuuaukolle perustettua ensiharvennusikäistä männikköä ja alueen vanhempia metsiä on harvennettu ennenkin. Sama tilanne on Lammasjärvellä.”

”Hakkuiden peruminen olisi liian helppo ratkaisu”, Tolonen muotoilee. Hänen mielestään paikallista vastustusta liioitellaan.

”Osa vastustaa hakkuita ja osa ei. Aina tulee arvostelua jostakin suunnasta.”

Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Hyttinen puolestaan muistuttaa, että virkistyskäyttö otetaan hakkuissa huomioon.

”Hakkuut perustuvat luonnonvarasuunnitteluun, jonka yhteydessä eri intressiryhmiä on jo kuultu. Lopputulos on kompromissi intressiryhmien välillä.”

”Jos on sovittu, että alue on talouskäytössä, toimimme sen mukaan. Olemme saaneet palkintoja osallistavan metsäsuunnittelun kehittämisestä. Valitettavasti äänekkäimmät osapuolet eivät usein osallistu tilaisuuksiimme.”

Kuitupuu kiertää nopeammin

Hyttinen muistuttaa, että puuston kehitysluokkatilastoissa näkyvät viime vuosikymmeninä toteutetut suojeluohjelmat.

”Valtion metsistä vanhin ikäluokka on sipaistu suojeluun ja ikäjakauma painottuu nuorempiin puustoihin. Jos halutaan lisää suojelua, pitäisi katseet suunnata yksityismetsiin.”

Pääjohtaja kiistää, että hakattavasta olisi pulaa. Mutta se on selvää, että valtion metsien hakkuukierto nopeutuu ja metsät uudistetaan entistä nuorempina.

”Korkea tuotto-odotus lyhentää kiertoaikaa.”

Aikoinaan avohakkuualoille perustetuista viljelymetsistä ei ole tarkoituskaan kasvattaa vanhaa metsää, vaan nykyään aukkoja ilmestyy jopa 60-vuotiaisiin metsiin.

”Viljellyt metsät uudistetaan nuorempina, varsinkin jos puuston laatu on huono. Kuitupuuta ei kannata kasvattaa vanhaksi”, Arto Tolonen valottaa.

Tolosen mukaan tulevaisuudessa hakkuumääriä voidaan jopa maltillisesti kasvattaa, koska metsä kasvaa jatkuvasti enemmän kuin sitä hakataan.

Pääjohtaja Hyttinen pitää hakkuita osana Metsähallituksen yhteiskuntavastuullista toimintaa.

”Hakkuiden aluetaloudellinen vaikutus on nelinkertainen hakkuun välittömään tuottoon verrattuna.”

X