Hopeahääpäiväänsä viettävät Kati ja Jari Tervo: ”Pitkässä liitossa on omat kompastuskivensä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kirjailijat Kati ja Jari Tervo ovat sietäneet toisiaan liki 30 vuotta, vaikka toisessa moni asia ärsyttääkin. Se on rakkautta.

Kati ja Jari Tervo asuivat niin lähellä maistraattia, että he pystyivät kävelemään sinne pikkukengissä, vaikka satoi räntää. Katilla oli kuusenvihreä samettihousupuku, Jarilla valkoinen paita ja musta puku. Heistä tuli vaimo ja mies kahden todistajan läsnä ollessa. Jatkot vietettiin pariskunnan kantaravintolassa, jossa Kati itki loppuillasta – onnesta.

Kati oli niin varma, että Jari oli hänen elämänsä mies, vaikka monet epäilivät, ettei liitto kestä. Olihan kyseessä hulivili runoilija-toimittaja Jari Tervo ja hillitty kirjastonhoitaja Kati Anttila, joka oli neljä vuotta Jaria vanhempi. Ravintolassakin kanta-asiakkaat ottivat osaa, eivät onnitelleet.

Siviilivihkimisestä on nyt kulunut 25 vuotta, joulukuun 20. päivä he viettävät hopeahääpäiväänsä. Vuosiin mahtuu myös kompastuskiviä.

Tavallinen päivä

Kati herää aamuisin kello 7.00.

”On ylellistä olla hetki yksin. Seuraavaksi herää Kalle, 17, jonka kanssa juon kahvia. Sitten hän halaa ja lähtee kouluun. Kalle on kova poika halailemaan. Meillä ei ole halailematonta päivää.”

Jari herää noin klo 8.00.

”Joskus Jarilta loppuu uni kuudelta – ja harmikseni hän on keittiössä ennen minua, ja televisio huutaa. Silloin päiväni alkaa onnahdellen.”

Kun he ovat juoneet kahvit sekä sopineet, mitä päivän aikana tehdään, kuka valmistaa lounaan ja kuka käy kaupassa, Jari menee työhuoneeseensa ja alkaa kirjoittaa. Katilla ei varsinaisesti ole omaa työhuonetta, mutta työpiste vaihtelee sohvannurkasta eteisaulan kirjoituspöytään.

”Jos Jari jättää työhuoneensa oven auki, käyn sulkemassa sen. Hän kirjoittaa niin kiihkeästi.”

Tänä syksynä ilmestyneen Matriarkka-romaanin kirjoittamisen aikaan Jari sai sydämen rytmihäiriöitä.

Katille Jarin sydänoireet olivat järkytys, mutta eivät yllätys.

”Jari kirjoitti täysillä Matriarkkaa, hän urheili, poltti tupakkaa, nukkui liian vähän Hän eli ylikerroksilla monta kuukautta, mutta sitten tuli tämä pysähdys.”

Toinen pysähdys sattui syksyllä 2011, jolloin Katilla todettiin rintasyöpä. Vaikka lääkäri kertoi, että syövästä on hyvät mahdollisuudet selvitä, Kati kyseli itseltään, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Hän oli juuri lähettänyt kustantajalle toisen teoksensa käsikirjoituksen Jääkaapin henki. Elämä tuntui kaikin puolin olevan järjestyksessä, mutta syöpä myllersi Katin ajatuksia ja tunteita.

Jari sen sijaan oli huolettomampi.

”Kun Kati kertoi syövästään, en hetkeäkään huolestunut, etteikö Kati selviäisi. Jostakin järjelle perustamattomasta syystä mielessäni ei edes käynyt ajatus, että Kati tuupertuu.”

Katin sairauden aikana Jari kirjoitti Layla-romaania, mutta tuki myös Katia.

”Kun lähdin aamulla hoitoihin sairaalaan ja kun tulin takaisin, Jari oli aina paikalla. Leikkauksen jälkeen en saanut kantaa mitään, joten Jari kävi kaupassa. Olin silloin todella väsynyt.”

Lapsettomuus koetteli

Sairaudet eivät ole olleet Kati ja Jari Tervon suhteen suurin murhe, pahinta oli vuosien lapsettomuus.

”Yritimme niin kovasti, eikä Kallea vaan kuulunut. Se oli ikävää, ja välillä itsestäni tuntui toivottomalta, mutta Kati oli erittäin päättäväinen eikä antanut periksi.”

Kati sanookin, että hänen psyykeensä on rakennettu siten, että jos hän näkee asioissa pienenkin toivon, hän ei anna periksi.

Jari sen sijaan pelkäsi lopullista pettymystä.

”En todellakaan ollut tottunut ajatukseen, ettei lasta tule, vaan se oli suurin pelkoni.”

Kati ja Jari alkoivat haaveilla kiinalaisesta adoptiotyttärestä ja varasivat ajan päästäkseen adoptiojonoon. Sitten Kalle ilmoitti tulostaan, ja he peruivat adoptioajan. Kun Kalle oli vähän yli vuoden ikäinen, Kati soitti Jarilta kysymättä Pelastakaa lapset ry:hyn ja kertoi, että haluaisi antaa kodin toisellekin lapselle, sillä hän halusi käydä adoptioasian perusteellisesti loppuun.

”Minulle vastattiin tylysti, että on aika itsekästä haluta toista lasta, kun jo yksi on. Se oli kyllä kummallisen hyytävä puhelu.”

Päivätkin yhdessä

Vaikka Kati ja Jari Tervo ovat olleet naimisissa 25 vuotta naimisissa, he ovat asuneet yhdessä 27 vuotta.

”Olemme olleet nämä vuodet erittäin tiiviisti yhdessä, koska teemme töitäkin kotona”, Kati sanoo.

Aamiaisen jälkeen he vetäytyvät kirjoittamaan omiin oloihinsa, kunnes syövät Katin valmistaman lounaan. He syövät samaan aikaan, kun televisiosta tulee vanhoja, mustavalkoisia Suomi-filmejä.

”Ei ole Tauno Palolla ollut yhtään vapaapäivää 30-, 40- ja 50-luvuilla”, Jari huomauttaa.

Lounaan jälkeen he kirjoittavat, mutta illat ovat vapaat. Sen sijaan viikonloppuisin he usein tekevät töitä. Se on rauhallista työaikaa, sillä Uutisvuotokin nauhoitetaan perjantaisin.

”Näin vaimona voin sanoa, että Jarilla on liikaa töitä, jostakin se aika on otettava.”

He ovat myös toistensa hovilukijoita.

”Kun luemme toistemme käsikirjoituksia, sanomme, että rakastamme syvästi toisiamme, mutta nyt unohdamme sen asian hetkeksi”, Jari sanoo.

He korostavat, että toiselle täytyy olla äärimmäisen rehellinen, vaikka se olisi hirveää.

”Tästä ei muuten olisi mitään hyötyä. Kun sietää tosiasioita, voi jotakin oppia. Jari on auttanut minua todella paljon oman äänen löytämisessä.”

Tähän Jari huomauttaa: ”Asia ei kuitenkaan ole niin, etteikö sinusta olisi tullut kirjailijaa, vaikka olisit ollut jonkun toisen kanssa. Se pitää ottaa huomioon.”

Kati ryhtyi kirjailijaksi pian Kallen syntymän jälkeen, ja esikoisteos Kesäpäiväkirja ilmestyi 2008.

He jännittävät myös toistensa puolesta toisen saamia kirjallisuuskritiikkejä.

Kun Jarin kirja ilmestyi syyskuussa, Kati valmisti Jarille hyviä kala-aterioita pitääkseen hyvää virettä ja näyttääkseen, että hän välittää.

Mitä on toiselta opittu?

Jari on oppinut näiden vuosien aikana Katilta, että uusiin, tuntemattomiin ihmisiin voi suhtautua myös lämpimästi ja ystävällisesti, eikä aina tarvitse etsiä ivallista kulmaa asioihin.

”Kati on parempi ihminen kuin minä. Hän tykkää ylipäätänsä ihmisistä enemmän kuin minä.”

Kati on oppinut Jarilta sen, että kova ulkokuori pettää.

”Jotkut jopa pelkäävät Jaria, mutta itse asiassa hän on herkkä ja ujo, mutta toisaalta rohkea, hän yllättää.”

Katin mielestä Jari on taiteilijaksi myös hyvin pedantti.

”Meillä ei saa olla sotkuista kahta päivää kauempaa.”

Jarin mielestä kotona syntyy heti sotkua, jos hän on pari päivää poissa.

”Katin yksi huono piirre on se, ettei hän osaa täyttää astianpesukonetta, ja häntä raivostuttaa, kun järjestelen koneen hänen jälkeensä uudelleen. Sinne syntyy valtavasti tilaa, kun minä sen järjestän.”

Mikä ärsyttää?

Kati myöntää, että Jari täyttää astianpesukoneen hyvin, mutta eniten häntä ärsyttää Jarin mököttäminen.

”Hän ei puhu mitään, on synkän näköinen. Aivan kuin hän odottaisi, että muu perhe muuttaisi maailman hänelle sopivimmaksi. Tulee tunne, että minä ja Kalle olemme syyllisiä siihen, että maailma on vääränlainen. ”

Jarin mielestä Katin raivostuttavin piirre on hidastempoisuus.

”Minä teen asiat heti, enkä siirrä tekemisiäni huomiseen. Esimerkiksi jos lamppu palaa, sen tilalle pitää ostaa heti uusi.”

”Minua tuollainen hötkyily ärsyttää, on paljon tärkeämpikin asioita kuin lampun ostaminen. Sitä paitsi Jari ei ole koskaan ostanut lamppua eikä tiedä, mistä sen edes ostaisi. ”

Jari ihmetelee myös, miksi Kati hämmästelee sitä, jos hän ostaa kuusi purkkia maitoa.

”No tietysti siksi, että ne juodaan. Elämän yksi hankalampia asioita on se, että kaapissa on kaikkea muuta mutta ei maitoa.”

Millaisen kirjan Kati sitten kirjoittaisi Jarista?

”Sijoittaisin Jarin renessanssiaikaan, jossa hän saisi kukkia onnellisten tähtien alla.”

Entä Jari, millaisen kirjan kirjoittaisit Katista?

”Haluaisin kirjoittaa Katista kirjan, jossa olisi sellainen rakenne, että sen voi aina aloittaa alusta.”

”Tuon nappasit minulta, se oli alun perin minun ideani.”

”Niin nappasin, kirjailijat varastavat toisiltaan. En voi sanoa, että kirjoittaisin sinusta paksun kirjan, ettei tule väärinkäsityksiä, mutta kirja, jonka aina voi aloittaa alusta, on hieno – ja se kertoisi juuri sinusta, ja vähän myös minusta.”

Katin pusero Marimekko/ Stockmann.

X