Kielitaitoisten kysyntä ei hiivu – ”Venäjän kielen ja kulttuurin ymmärtämistä tarvitaan entistä enemmän”
Professori Mika Lähteenmäen mukaan kielitaitoisille suomalaisille on kysyntää asiantuntijatehtävissä Naton jäsenyyden myötä: ”Tehtävissä tarvitaan vahvaa kielten, kulttuurien ja yhteiskunnan tuntemusta, tällä hetkellä etenkin Venäjän osalta.”
Venäjän kielen ja kulttuurin opiskeleminen on tärkeämpää kuin aiemmin, mutta opiskelijat eivät välttämättä näe työllistymismahdollisuuksia.
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on sulkenut monia työllistymismahdollisuuksia venäjän kielen osaajilta, mikä on osaltaan vaikuttanut opiskelijamääriin. Venäjän kielen ja kulttuurin tuntemuksesta on kuitenkin valtavasti hyötyä tulevaisuudessa.
”Nyt saattaa tuntua paradoksaaliselta, mutta tässä tilanteessa venäjän kielen ja kulttuurin ymmärtämistä tarvitaan entistä enemmän. Opiskelijoilla on varmasti ollut ajatuksia, että kuinkahan helposti tässä sitten työllistyy venäjän kielellä, kun tilanne nyt on mikä on”, professori Mika Lähteenmäki Jyväskylän yliopistosta sanoo.
Perinteisesti kaupan ala on ollut suuri työllistäjä. Vaikka moni suomalainen yritys on lähtenyt Venäjältä ja pakotteet painavat, sota ei jatku ikuisesti tai ole pysyvä olotila.
”Tuskin sellaista toimintamallia maailmassa syntyisi, mikä johtaisi Venäjän totaaliseen eristämiseen. Eräs kuuluisa Ukraina-tilanteen kommentaattori on toistanut, että katse on pidettävä pallossa, mutta huippupelaajan katsehan kohdistuu sinne, minne se pallo menee seuraavaksi. Sen takia huippupelaajalle maksetaan niitä miljoonia”, Lähteenmäki muistuttaa.
”Vihollista pitää tuntea paremmin kuin ystävää”
Venäjä on valtava maa, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia – oli tilanne kriittinen, kuten nyt tai normaali. Jos kauppasuhteet palautuisivat ennalleen, se tietäisi lisää työtä suomalaisille venäjän osaajille.
”Jos Venäjä sulkeutuu ja suunta on konservatiivinen ja fasistinen, kuten nyt tuntuu, se on potentiaalisesti vaarallinen naapuri. Vihollista pitäisi tuntea paremmin kuin ystävää”, professori Larisa Leisiö Itä-Suomen yliopistosta toteaa.
Mika Lähteenmäki arvioi, että suomalaisille aukeaa lähes yhtä paljon asiantuntijatehtäviä Natoon liittymisen myötä, kuin aikoinaan Euroopan unioniin liityttäessä.
”Näissä tehtävissä tarvitaan vahvaa kielten, kulttuurien ja yhteiskunnan tuntemusta, tällä hetkellä etenkin Venäjän osalta. Olen keskustellut tästä alan ihmisten kanssa, ja tämä on jo nyt käsillä oleva tilanne”, Mika Lähteenmäki sanoo.
Venäjän kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemus lisää suomalaisessa yhteiskunnassa myös kokonaisturvallisuutta. Venäjä on aktiivinen informaatiovaikuttamisessa, joka on syytä tunnistaa ja torjua.
”Tarvitsemme ihmisiä, joilla on työkalut ymmärtää analyyttisesti ja kriittisesti Venäjän toimintaa, jotta voimme suojautua tällaisilta haitallisilta vaikutuksilta. Tämä edellyttää, että tunnemme hyvin Venäjän yhteiskunnan toiminnan ja historian, josta nämä tietyt aatevirtaukset juontuvat”, Lähteenmäki sanoo.
Hän kertoo, että Jyväskylän opinto-ohjelmassa perehdytään myös Venäjän valtiojohtoisen median toimintalogiikkaan.
Larisa Leisiö puolestaan vetää Itä-Suomen yliopistossa Venäjän media -kurssia, mikä antaa ainekset venäläisen median kriittiseen tarkasteluun.
Jyväskylän yliopiston professori Mika Lähteenmäki ja Itä-Suomen yliopiston professori Larisa Leisiö painottavat Venäjän kielen ja kulttuurien tuntemusta tulevaisuudessakin. © Mika Lähteenmäki ja Larisa Leisiö
Venäjä on valtakieli monessa maassa
Venäjän opiskelu luo myös pohjan muiden kulttuurien hallitsemiseen: Venäjän kautta avautuu Larisa Leisiön mukaan yli sata muuta kulttuuria. Venäjällä on myös suomen sukukieliä, joita tutkitaan venäjän kielen välityksellä.
Venäjän kieli on vallassa esimerkiksi Kazakstanissa ja Uzbekistanissa.
”Jos tuntee näiden maiden kulttuureja ja osaa venäjää, niin kyllähän siellä puhutaan venäjää, vaikka kyseessä ei olisikaan venäjänkielinen ihminen. Sitä puhutaan Kazakstanissa enemmän, kuin maan omaa kieltä. Se on tietysti huono, mutta tosiasia, joka pitää vain hyväksyä”, Leisiö sanoo.
Myös Baltian maissa on huomattava venäjänkielinen vähemmistö, kuten myös Suomessa. Itäslaavilaisissa kielissä on paljon yhtäläisyyksiä, mistä on myös hyötyä. Larisa Leisiön mukaan ukrainalainen voi puhua ukrainaa, venäläinen venäjää – ja keskustelijat ymmärtävät toisiaan.
”Venäjän opiskelijoiden olisi tärkeä ymmärtää, että voisivat keskittyä pelkän Venäjän lisäksi koko alueeseen, koska tulevaisuudessa siitä tulee tärkeä kauppa-alue. Kielet ovat sen verran lähellä toisiaan, että se olisi paljon pienempi vaiva, kuin kokonaan uuden kielen opiskelu.”
Noin puolet venäjän kielen opiskelijoista Itä-Suomen yliopistossa ovat venäläisiä, slaavitaustaisia tai kaksikielisiä.
Larisa Leisiö huomauttaa, että venäjän kieli on myös yksi käytetyimmistä kielistä internetissä. Venäläisellä internetillä, Runetillä, on 100 miljoonaa käyttäjää.
”Onhan tämä ollut todella järkyttävää”
Sota on vaikuttanut opetukseen myös käytännön tasolla. Kun sanktiot tulivat voimaan, EU-tasolla kiellettiin kaikki instituutioiden välinen yhteistyö. Myös koulutus- ja tutkimusyhteistyö suomalaisten ja venäläisten yliopistojen välillä meni jäihin, Mika Lähteenmäki kertoo.
”Vuosikausia kaikki venäjää pääaineena lukevat suorittivat kieliharjoittelun Tverin yliopistossa. Tätä ohjelmaa ei voitu enää jatkaa, mutta on mahdollista suorittaa kieliharjoittelu Latviassa. Siellä on paikkakuntia, joissa on huomattava venäjänkielinen vähemmistö, joten kielitaitoa on voinut kartuttaa myös luokkahuoneen ulkopuolella.”
Lähteenmäki kertoo, miten joidenkin venäläisyliopistojen tutkijakollegoiden kanssa on tehty yhteistyötä vuosikausia, mutta suhteet ovat nyt poikki. Myös henkilökohtaisella tasolla tilanne on surullinen: kun maailmankatsomus poikkeaa niin suuresti, yhteydenpito tuttuihin tai ystäviin ei tunnu mielekkäältä.
”Onhan tämä ollut todella järkyttävää. Olen itse tutkijana miettinyt jo kymmenen vuotta sitten, miten Venäjän valtion kielipolitiikasta ja kieli-ideologiasta on määrätietoisesti tehty osa Venäjän geopolitiikkaa. Samalla tavalla esimerkiksi historian tutkijat ovat nähneet, miten koulujen historiankirjoja on muutettu Venäjällä. Kukaan meistä ei pystynyt näkemään, että se johtaa tällaiseen katastrofiin”, Mika Lähteenmäki toteaa.
Ulkopoliittisen instituutin Sinikukka Saari tuntee Venäjän hyvin. Hän tutkii Venäjän ulkopolitiikkaa ja on myös asunut alueella. © Sampo Korhonen