Kun etätyö yleistyy, se ei enää sisällä entisiä etuja työn kuormittavuuden hallitsemisessa
Liki kahden vuoden etätyöopettelun jälkeen osa suomalaisista ei edelleenkään pysty tekemään hommiaan kotoa. Ja ne jotka tekevät, ovat voineet sekoittaa työn ja vapaa-aikansa aiempaa pahemmin.
Monilla aloilla jouduttiin 2020 pakosta siirtymään kotona tehtävään työhön. Asuntoja ei ole suunniteltu koko perheen työntekoon, ja tästä aiheutuvat haitat alkavat luultavasti vaivata ihmisiä yhä enemmän.
On iso harhakuvitelma, että kaikki suomalaiset olisivat nyt koronapandemian alusta eli kevättalvesta 2020 asti siirtyneet kokonaan etätöihin.
Esimerkiksi Traficomin kyselyssä keväällä 2021 peräti 62 prosenttia työikäisistä vastaajista kertoi, ettei ole tehnyt lainkaan töitä kotoaan. Perusteluina vastaajat kertoivat, että heidän työnsä vaatii fyysistä läsnäoloa tehtaassa, liikkeessä tai toimistolla.
”On yhä paljon aloja, joilla töitä ei voi tehdä etänä: fyysinen hoitotyö, teollisuus-, kuljetus- ja rakennusala sekä maa- ja metsätalous”, muistuttaa vanhempi tutkija Virpi Ruohomäki Työterveyslaitoksesta.
Etätyö on saanut suhteettoman paljon julkisuutta, osin siksi että sitä tehdään ”kiinnostavilla” tai median enemmän seuraamilla aloilla.
Eniten etänä ollaan pääkaupunkiseudulla toimihenkilö- ja esimiesammateissa sekä valtion, kuntien ja järjestöjen palveluksessa. Etätöissä on lisäksi paljon freelancereita, itsensätyöllistäjiä ja pienyrittäjiä.
Etätyö on Suomessa yleisempää kuin muissa EU-maissa. Seuraavina tulevat Benelux-maat ja muut Pohjoismaat.
Yksinäisyys korostuu ilman työpaikkojen sosiaalista puolta
Julkisuudessa on myös oletettu, että etätyö olisi kaikille mieluinen valinta.
Oikeasti etätyöhön on usein käytännössä käsketty. Tästä aiheutuvat työturvallisuus-, kustannus- ja tilakysymykset on siirretty työnantajalta työntekijälle.
Samalla koronan aikaan yritykset ovat säästösyistä irtisanoneet autioiksi käyneitä toimitilojaan. Sen seurauksena työntekijöillä on vähemmän tai ei lainkaan työpisteitä, joihin palata.
”Yksinasuvilla etätyöntekijöillä hyvinvointi oli jo ennen korona-aikaa heikommalla tasolla, ja erot ovat vain kasvaneet. On iso haaste huolehtia niistä, joiden ihmiskontaktit ovat olennaisesti vähentyneet”, huomauttaa suomalaisten työhyvinvointia tutkinut Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.
”Kotona tehtävään etätyöhön normaalisti liitetyt edut, kuten työrauha ja keskittyminen, eivät välttämättä enää toteudu. Koti on voinut muuttua monitoimitilaksi, jossa työskennellään, pidetään etäkokouksia ja -koulua, ruokaillaan ja hoidetaan sairaita ja toipilaita”, kertaa Virpi Ruohomäki.
Työ ja vapaa-aika punoutuvat yhteen
Etätyön varjopuolia ovat työ- ja vapaa-ajan puuroutuminen, yksinäisyys, puutteelliset työtilat ja -rauha sekä työmatkoista saatavan arkiliikunnan väheneminen.
Keittiön tai olohuoneen pöydälle levitetyn ”työpisteen” ergonomia, valaistus ja mukavuus ovat kuin surkealta 1990-luvulta, ja sen tuntee niskassaan ja selässään.
Periaatteessa kotona työskentely on toki lisännyt ihmisten työaikavapautta ja itsenäisyyttä.
Silti tilalle on tullut jatkuva sähköinen valvonta. Pomo saattaa olettaa, että ihminen on koko ajan tavoitettavissa ja valmis jatkuviin keskeytyksiin viestien ja etäpalavereiden muodossa.
”Tarvitaan ennen kaikkea ihmislähtöistä ja ihmiseen luottavaa johtamista, matalan kynnyksen yhteydenpitoa sekä työn mielekkyyttä ylläpitävää myönteistä palautetta. Tärkeää on myös työn yhteisen tarkoituksen teroittaminen, riittävä tauotus työpäivien aikana ja kyky myötätuntoon, kun asiat eivät suju entiseen tapaan”, Jari Hakanen sanoo.
Uusi aika tuo uudet ongelmat
Ihmisten väsyminen pandemiaan ja sen aiheuttamiin arjen muutoksiin alkoi näkyä jo viime keväänä.
Tuolloin 18 prosenttia Traficomin tutkimuksen vastaajista oli saanut etätyöstä niin tarpeekseen, ettei olisi halunnut jatkossa tehdä niitä lainkaan.
Nyt kun koronaviruksen omikron- ja muut muunnokset aiheuttavat rajoitustoimien jatkumista, etätyö näyttää jatkuvan ainakin osittain.
Uutuudenviehätyskin kotona ahertamisesta on viimeistään tässä vaiheessa karissut.
”Kun etä- ja monipaikkatyö yleistyy, se ei enää välttämättä sisällä entisiä etuja työn kuormittavuuden hallitsemisessa. Esimerkiksi työhön keskittyminen saattaa kärsiä”, Virpi Ruohomäki sanoo.
Työterveystutkijatkaan eivät vielä tiedä, miten työkyvystä huolehtiminen etäaikana onnistuu – ja millaisia uusia työssä jaksamisen pulmia vaikkapa jo ensi vuonna suomalaisilta alkaa paljastua.