Eeron kuulo vaurioitui pysyvästi armeijan harjoituksessa – Vuosia vienyt korvauskiista oli viedä mielenterveydenkin
Eero ei saanut Valtiokonttorilta korvausta kuulonalenemasta, vaikka vamma vaikeuttaa hänen elämäänsä joka päivä.
Valtiokonttori on korvannut 233 vammaa nimellä "äänen ja värähtelyn vaikutukset" vuosina 2017-2023
Eero, 26, aloitti varusmiespalveluksen tammikuussa 2016 Karjalan prikaatissa ollessaan 18-vuotias. Yhdeksän kuukauden palvelus sujui positiivisin mielin sotilaspoliisina.
Eeron nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on Seuran toimituksen tiedossa. Seura on nähnyt dokumentit tapaukseen liittyen.
Varusmiespalveluksen viimeisessä rutistuksessa, loppusodassa, Eeron eteen tuli hankala tilanne. Juuri kun hän oli lähtenyt käymään loitompana olevassa vessassa, ”vihollinen” hyökkäsi. Varusmiehille ei oltu ilmoitettu etukäteen harjoitustilanteen alkamisaikaa, joten kaikki varusteet, kuten kuulosuojaimet, olivat rynnäkkökivääriä lukuun ottamatta teltassa.
Loppusotaan varusmiehiä oli ohjeistettu, että vihollisen tullessa heitä pitää estää, eli ampua. Koska vihollinen oli jo nähnyt Eeron, hänen piti tehdä päätös kahden käskyn väliltä: vastatako tuleen vai noudattaako toista käskyä, ja juosta ensin telttaan hakemaan kuulosuojaimet.
”Se tuli selkärangasta. Aloin vastata tuleen”, Eero muistelee loppusodan harjoitusta kahdeksan vuoden takaa.
Kun muut palvelustoverit juoksivat apuun, yksi heistä tuli ampumaan Eeron taakse. Tämä ampui rynnäkkökiväärillä kaksi lipallista aivan Eeron korvan vierestä.
”Tunsin, että nyt kävi korville tosi kipeästi.”
Tilanne jatkui ja Eero yritti suojata toisen korvansa olkapäällään. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.
Lue myös: Lähes 1 500 sotilastapaturmaa joka vuosi – Tällaisia vahinkoja tapahtuu Puolustusvoimissa
Eero sai pysyvän kuulovamman, tinnituksen ja huimauksen
Eero kertoi tapahtuneesta esihenkilölleen ja sai vapautuksen harjoituksesta. Hän pääsi sotilassairaalaan kuulomittauksiin ja korvan happihoitoon. Eero myös vapautettiin loppupalveluksesta, ettei korva altistuisi kriittisesti melulle uudelleen.
Eero ei kokenut tapahtuneesta katkeruutta palvelustovereita tai Puolustusvoimia kohtaan. Sen sijaan kiista Valtiokonttorin kanssa hänelle kuuluvista korvauksista oli viedä jo järjenkin.
Eeron kuulo tutkittiin perusteellisesti. Armeijan tulotarkastuksessa vuoden 2016 alussa kuulo oli luokkaa 1. Tapaturman jälkeen ilmeni selkeä kuulonalenema, ja tällä hetkellä Eeron kuulo on luokkaa 3.
Kuulovamma ilmenee 3-4:n kilohertsin taajuuksilla. Se vaikeuttaa korkeiden äänien kuulemista, sekä konsonanttiäänteiden erottamista.
Kyseisillä taajuuksilla, Eerolla on Kuuloliiton määritelmän mukaan keskivaikea kuulovika.
Huimaus poliisikoulussa kesti viikkoja
Palveluksen jälkeen Eero toteutti lapsuudenunelmansa ja haki poliisikouluun. Hän sai opiskelupaikan. Kuulovamma ei aiheuttanut ongelmia pääsykokeessa, mutta poliisikoulussa alkoi voimakas huimaus, jota ilmeni kausittain.
”Se kesti viikkoja kerrallaan. Tuntui kuin päässä keinuisi.”
Korvan seudulla oleva aivojen ohimolohko säätelee myös tasapainoa. Huimauksen alettua Eerolle määrättiin harjoitteita, jotta tasapainoa ohjaileva ”jyvä” siirtyisi oikeaan asentoon.
Nyt Eerolla on poliisin työstä viiden vuoden kokemus, eikä kuulovamma tunnu ainakaan vielä esteeltä työlle. Silti se haittaa arkea kiusallisella tavalla, esimerkiksi palavereissa.
”Jos on vähänkin taustahälinää, en kuule puhujaa. Tietyt äänteet tippuvat pois. Joudun nojautumaan eteenpäin ja tuijottamaan niin, että näen samalla lukea huulilta, eikä se siltikään aina auta”, Eero kuvailee.
Vaikka hän kuulisi sanat, lauseen merkitys voi jäädä epäselväksi, mikäli kriittiset äänteet tipahtavat pois. Siksi esimerkiksi radiopuhelimeen tulevista viesteistä voi olla vaikeaa saada selvää.
”En myöskään halua olla sellainen toistelija, että mitä, mitä, mitä”. Se tuntuu nololta”, Eero toteaa.
Vaikeinta on ollut hyväksyä tinnitus, joka alkoi voimakkaana molemmissa korvissa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne ja epätoivoinen olo iskivät, kun hän tajusi ettei hiljaista hetkeä tule enää koskaan.
Kun Eero haki Valtiokonttorilta korvauksia, hän ajatteli olevan itsestään selvää, että valtion pakollisesta varusmiespalveluksesta tullut vamma korvattaisiin. Hänen ja Puolustusvoimien näkemykset tapahtuneesta eivät olleet ristiriidassa keskenään. Oli sattunut tapaturma, jolloin Eerolla oli oikeus korvaukseen.
Eero haki kuulovauriosta haittarahaa eli rahallista kertakorvausta.
”Haittarahaa maksetaan, kun vahinkotapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta aiheutuu pysyvää yleistä haittaa”, käy ilmi Valtiokonttorin Eerolle lähettämästä tiedotteesta.
Eero tyrmistyi, kun selvisi, ettei hänen kuulovammansa katsottu täyttäneen näitä kriteereitä.
Korvauskäsittely vei ensin 3,5 vuotta ja päättyi tylyyn lääkärintarkastukseen
Kielteinen päätös haittarahasta toimitettiin Eerolle maaliskuussa 2020, kun tapahtuneesta oli kulunut jo 3,5 vuotta. Päätöstä edelsi kuulon jälkitarkastus.
Kuulon mittaus suoritettiin asianmukaisesti, mutta lääkäri ei ollut kiinnostunut vamman vaikutuksista Eeron arkeen.
”En aio kirjoittaa ylös tai muistaa kaikkea, mitä juuri kerroit. Ei näistä yleensä mitään (korvauksia) muutenkaan saa. Sitä paitsi on sitä pahempiakin vammoja nähty”, Eero muistaa lääkärin kommentoineen tylysti.
Lääkäri oli myös esittänyt, että kuulovaurio johtuisi osittain lapsuuden korvatulehduksista ja nuoruuden metsästysharrastuksesta, vaikka kuulo oli virheetön armeijan tulotarkastuksessa.
Lääkärikäynnin jälkeen Eero otti yhteyttä Valtiokonttoriin kertoen keskustelun tasosta.
”Kysyin, että ettehän pohjaa päätöstänne pelkästään lääkärin lausuntoon”, Eero kertoo varmistaneensa ja hänelle vakuutettiin, ettei näin ole.
”Arviomme mukaan vammasi ei aiheuta pysyvää yleistä haittaa”
Lääkärikäynnin jälkeen Eero sai kuitenkin Valtiokonttorilta kirjeen ja päätöksen:
” Emme voi myöntää sinulle haittarahaa, sillä arviomme mukaan vammasi ei aiheuta pysyvää yleistä haittaa.”
Päätöksen lopullisena perusteena oli se, että lääkärintarkastuksessa Eeron kuulon keskiarvo oli kaikilla taajuuksilla alle tarvittavan haittaluokan. Näin siitä huolimatta, ettei 3–4:n kilohertsin taajuuksilla Eero ei kuule mitään, mutta 1–2 sekä 5–6 -taajuudet hän kuulee.
Kuulovamma luokiteltiin siis vähähaittaiseksi, perustuen kuulonaleneman haittaluokituksiin.
”Olen aina saanut lääkäriltä hyvää palvelua. Sitten kun on elämäni tärkein lääkärintapaaminen, minua ei kuunnella”, Eero sanoo.
Seura on nähnyt lääkärinlausunnon, Eeron kuulomittauksien tulokset sekä Valtiokonttorin kielteisen korvauspäätöksen.
Prosessi kesti yhteensä kuusi vuotta ja vei epätoivon partaalle
Eero riitautti lääkärinlausunnon ja Valtiokonttorin päätöksen. Hän vaati, että huomioon otetaan kuulovamman vaikutus arkeen ja työhön.
Asian käsitteli sen jälkeen myös vakuutusasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Mikään ei muuttunut.
Eero haki muutosta ja valitti jokaisesta päätöksestä, kunnes valitusoikeutta ei enää ollut.
”Luuletteko, että kävisin prosessia tästä asiasta 6-vuotta, jos ei olisi hyvää syytä?” Eero kysyi viimeisimmässä kirjelmässään.
”Oli aikakausia, kun masensi. Tapahtumat menivät todella ihon alle, kun tajusin, että en tule saamaan kuuloani koskaan takaisin – enkä edes korvauksia”, Eero muistelee nyt.
Kun valitusoikeutta ei enää ollut, Eero tajusi, että tilanne on pakko hyväksyä, tai se tulee viemään häneltä mielenterveyden.
Tulevaisuus poliisina ei ole varmaa
Tulevaisuus pelottaa Eeroa ajoittain. Hän tiedostaa, että kuulo tulee iän myötä huononemaan luonnostaan ja kuulovamma pahenemaan entisestään. Eero ei ole varma, pystyykö hän tekemään rakastamaansa poliisin työtä enää 40–50-vuotiaana.
Valtiokonttorin ratkaisu vei myös uskoa omaan oikeusturvaan.
Poliisina Eero työskentelee valtiolla, ja tapaturman sattuessa hän päätyisi jälleen tekemisiin Valtiokonttorin korvauspalveluiden kanssa. Eeron kuuleman mukaan myös poliisikollegoilla on ollut vastoinkäymisiä Valtiokonttorin kanssa.
”Tämä vie uskoa siihen, että olisi mitään turvaa, jos mulle käy jotain. Aina ne kaivavat jonkun seikan, vanhan vamman tai muun, jolla saa kätensä pestyä korvauksesta.”
Eniten Eeron oikeustajua syö se, että hän on velvollinen palvelemaan valtiota, mutta valtio ei ole velvollinen korvaamaan hänelle tapaturmaa.
”Kohdistan kaiken kritiikkini Valtiokonttorin korvauspalveluihin. En saa kuuloa takaisin, mutta olisin voinut saada edes haittarahan.”
Artikkelia muokattu 4.4 klo 9:20 – Puuttuvat kuvan tekijänoikeudet lisätty kuvatekstiin
