Tällainen oli Suomen historiallinen Nato-harjoitus – Naton suurin taisteluharjoitus vuosikymmeniin
Tykit pamahtelivat Lapissa, kun Nato-liittolaisten yhteistyö arktisissa oloissa joutui testiin. Nordic Response 24 on suurin Nato-harjoitus vuosikymmeniin.
Seurasimme medialle järjestettyä taisteluharjoitusta Enontekiöllä. Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa järjestetty jättimäinen taistelukokonaisuus kesti yhteensä lähes kaksi viikkoa.
Tien pientareella seisoo sotilaita luminaamioissaan, ja maastossa kasvaa käppyräistä tunturikoivua, harvakseen vielä mäntyäkin. Panssariajoneuvojen telat ovat myllänneet lumihangen sohjoksi teiden varsille.
Ajamme sotilaspoliisien autojen perässä Ruijantietä kohti Enontekiön Kivilompoloa, raja-asemaa Suomen ja Norjan välillä.
Määränpäätä lähestyessämme teiden varsille on parkkeerattu Puolustusvoimien kalustoa ja metsään pystytetty mastoja. Ohitamme panssarivaunun. Ympärillä levittäytyvät Lapin lakeudet: kaukana siintää korkeita vaaroja sekä harjuja, ja lunta riittää silmänkantamattomiin.
Ohi pyyhältää sotilaita moottorikelkoilla. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä paljaammaksi maasto muuttuu. Vastaan tulee kylttejä: Galdotieva, Palojärvi. Tien varrella käyskentelee poroja. Korkealla pientareella näkyy kirkkaan vihreitä bajamajoja, jotka on tuotu tänne sotilaita varten.
Saavumme puoliltapäivin raja-asemalle, jossa kaikkien henkilöllisyydet tarkastetaan. Tunnelma on odottava.
Pian jatkuvat ensimmäiset Naton viralliset sotaharjoitukset Suomen maaperällä koskaan.
Ensimmäinen Nato-harjoitus Suomessa
Tilanne on historiallinen, sillä Suomi on osallistumassa ensimmäisiin taisteluharjoituksiinsa Nato-maana. Paikalla pyörii sotilaita, jotka puhuvat leveää ruotsia, ja joidenkin sotilaiden hihassa on Norjan lippu.
Ei ihme, sillä Nordic Response 24 -harjoitukseen osallistuu kaiken kaikkiaan 20 000 sotilasta 13 eri maasta. Tuorein Naton jäsen Ruotsi osallistui taisteluharjoitukseen jo ennen jäsenyyden vahvistumista.
Paikalla ovat pohjoismaalaiset puolustusministerit Antti Häkkänen, Bjørn Arild Gram ja Pål Jonson. He pitävät vuorotellen puheet pohjoismaisesta yhteistyöstä, Naton merkityksestä ja sotilaiden välisestä luottamuksesta. Häkkänen korostaa omassa puheessaan muun muassa harjoittelun tärkeyttä logistisesta näkökulmasta.
”Takaamme Naton kyvyn siirtää joukkoja oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja oikeaa vauhtia. Se on hyvin tärkeää etulinjan maille, kuten Suomelle”, Häkkänen sanoo.
Harjoitusta johtaa Rune Andersen, ja rajan ylittävistä joukoista vastaa prikaatinkenraali Manu Tuominen. Paikalla on myös upseeri ja prikaatinkenraali Jukka Jokinen, joka hänkin pitää lyhyen puheen.
Miehet kertovat, että harjoituksessa Suomen ja Ruotsin muodostamat divisioonat hyökkäävät Norjan puolelle, jossa joukot puolestaan puolustautuvat hyökkäykseltä.
Kun taisteluharjoitus alkaa, on aika laittaa korvatulpat korviin.
Jytinä kaikuu ilmassa, kunnes ääni katoaa kaukaisuuteen
Harjoituspaikalla on kaksi varoituskylttiä. Toisessa varoitetaan poroista, toisessa sotilaallisesta aktiivisuudesta. Ennen kuin alkaa tapahtua, ylitsemme pyyhkäisee kaksi tummanvihreää helikopteria. Jytinä kaikuu ilmassa, kunnes ääni hiipuu ja katoaa kaukaisuuteen.
Panssarivaunut alkavat vyöryä jylisten ja kolisten Suomen puolelta Norjaan. Sotilaita on vaikea erottaa maastossa luminaamioiden ansiosta, sillä ympärillä levittäytyy vitivalkoista lunta silmänkantamattomiin. Rynnäkkökiväärien paukkupatruunat alkavat räjähdellä, ja Norjan puolen joukot ryhtyvät vastahyökkäykseen. Räjähdykset kaikuvat kaikkialla.
Suomen Leopard 2 -taistelupanssarivaunut ylittävät rajan. Panssarivaunun tykki liikkuu, nousee ja laskee hieman. Sitten jysähtää. Paksu savupilvi pöllähtää, ja ilmassa leijailee ruutikaasun savu.
Panssarivaunut ampuvat harjoituslaukauksia, mutta nekin saavat kehon rintalastan alla tärisemään. Taisteluharjoituksessa mittakaava on pienempi kuin todellisuudessa. Oikeasti Leopardin tykillä voi ampua kolmen kilometrin päähän.
Paikalla on paljon median edustajia, jotka ryntäilevät ympäriinsä. Jotkut kuvaavat suoraa lähetystä, toiset yrittävät bongata sotilaita maastosta tai saada hyvää kuvaa panssarivaunuista.
Lopulta pauke lakkaa. Naton aluetta on puolustettu onnistuneesti. Näytös on ohi, ja tankit vetäytyvät takaisin asemiinsa.
13 tuntia panssarivaunun sisällä
Taisteluharjoituksen jälkeen raja-asemalle kopin eteen on parkkeerannut sotilaskotiauto. Autolle kiemurtelee noin kolmen metrin jono, sillä taistelijat tahtovat kahvia, munkkeja ja muita herkkuja matkaansa.
Ostoksensa tehnyt Jaakko Moisio on harjoituksessa reserviläisenä. Hän ajaa Leopardia ja on tankkijoukkueen johtava ajaja. Moisio on Jyväskylästä, ja Lapin näkeminen on hänestä parasta koko harjoituksessa heti Leopardilla ajamisen jälkeen.
”Ajaminen on sellaista pimeässä, ahtaassa kopissa olemista. On pienet näkökentät ja kolme niin sanottua prismaa, joista näkee eteenpäin. Vaunun johtaja auttaa peruuttamisessa ja muussa. Se on tarkkaa hommaa”, Moisio kertoo.
Elmeri Björnström puolestaan on panssariajoneuvon ampuja Itä-Lapista, jolle pohjoisen maisemat ovat tuttuja.
”Olen vaunussa Jaakon selän takana. Istun sellaisessa nätissä pikku loukussa ja kääntelen tornia. Tehtävä vaatii hyvää paineensietokykyä. Pitää olla valmis ottamaan vastaan käskyjä nopeasti. Minun paikallani vaunussa on yleensä koko ajan liian kuuma tai kylmä”, Björnström sanoo.
Ampuja ei pääse juuri päivänvaloa näkemään. Harjoituksessa pisin rykäys Björnströmillä on ollut 13 tuntia vaunun sisällä.
”Ei siitä päivästä jäänyt muuta mieleen kuin pissahätä. Silloin otetaan kenttäpullosta hyvin pieniä ryyppyjä vain viilentämään suuta. Ellei sitten halua tehdä tarpeitansa pulloon, mutta minulle ei ole iskenyt vielä niin paha hätä.”
Sodan harjoitteleminen ei jännitä
Nordic Response 24 on Naton suurin taisteluharjoitus vuosikymmeniin, ja Suomi on ensimmäistä kertaa Naton puolella. Suomalaisia sotilaita osallistuu noin 4 100, joista reserviläisiä on 1 800.
Reserviläisistä harjoitus tuntuu erilaiselta aiempaan verrattuna. Moisio arveli, että kielimuuri aiheuttaisi ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa radiossa hässäkkää, mutta tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin huolimatta maiden erilaisista toimintatavoista.
”Onhan tämä mahtavaa päästä näin isoon kokonaisuuteen ja vielä keskeiseen rooliin. Hienoa olla paikalla. En tiedä, mihin matka jatkuu. Se selviää vasta sitten, kun meille kerrotaan”, Björnström sanoo.
Saako suuri taisteluharjoitus sodan uhkan tuntumaan konkreettiselta?
”Ei nuista kannata huolehtia. Jos asiaan ei voi vaikuttaa, ei pidä olla huolissaan. Ehkä kannattaa lukia lehtiä. Valmistaudumme sotaan harjoittelemalla fyysisesti ihan pirusti. Mentaalisesti se on jokaiselle oma temppunsa. Ei olla onneksi vielä sotaan lähdössä.”
Moisio taas sanoo, että jos Suomella on tällaiset joukot, hänellä on turvallinen olo.
”Ei ole tullut ajatusta sodan meiningeistä. Täällä harjoitellaan ja valmistaudutaan sitä oikeaa sotaa varten.”
Moisio ja Björnström ovat odottaneet munkeille pääsyä nyt viikon. Tänään he ovat istuneet vaunussa aamusta asti, nukkuvatkin niissä. Sotilaiden vapaa-aika alkaa illalla teltanpystytyksen aikaan, silloin saattaa olla aikaa pyörähtää kylillä. Moisio ja Björnström ovat yleensä illalla vaunuissaan, syövät ja kuuntelevat radiota.
”Olisi sitä rankempiakin hommia, kun miettii, että joku jääkäri on tuolla suksien päällä koko päivän. Meillä on hyvät hommat. Ulkomaalaisten kanssa en ole vielä jutellut, mutta ollaan katseltu toisiamme. Kättä olen nostanut. Mukavaa porukkaa varmasti, toivon”, Björnström sanoo.
Luottamus pohjoismaalaisiin on vahva
Paikalla on myös ei-reserviläisiä, eri maiden sotilaita, jotka poseeraavat kaluston edessä. Esillä on norjalaisten tela-ajoneuvo, suomalaisten raskas raketinheitin ja ruotsalaisten panssariajoneuvo.
Nämä suomalaiset sotilaat eivät poikkeuksellisesti kerro nimiään, ja heidän kasvonsa on suojattu huiveilla niin, että vain silmät näkyvät. Ensimmäinen heistä on raskaan raketinheittimen panssariajoneuvojohtaja, joka kertoo iloinneensa Ruotsin Nato-jäsenyydestä.
”Se on hyvä juttu niin Ruotsin kuin meidän kannaltamme. Olemme olleet pitkään valtioina ystäviä ja tukeutuneet toisiimme. Nyt olemme paperillakin yhdessä.”
Miehellä on hyvää sanottavaa muista taistelutovereista. Luottamus norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa on hitsautunut hyvin yhteen. Norjassa on pidemmät palvelusajat kuin Suomessa, ja he ovat osaavaa väkeä.
”Parasta on ollut ulkomaalaisten joukkojen kanssa puhuminen. Olemme eri ikäisiä ja eri lähtökohdista, mutta silti meiltä löytyy samoja kokemuksia.”
Hän kertoo turtuneensa lievään sodan uhkaan. Harjoitteleminen ei tuota pelkoa vaan pikemminkin luo turvaa. Tosipaikan tullen kaikki tulisi takaraivosta.
Vieressä seisoo ylikersantti, jonka mukaan harjoitus on sujunut hyvin ja tulitehtävät suoritettu kunnialla. Siksi harjoitellaan, ettei sodan uhkaa syntyisi, ylikersantti toteaa. Hän ei vähästä hätkähdä, koska on tottunut olemaan mukana suurissa taisteluharjoituksissa.
”Sotaan valmistaudutaan harjoittelemalla omaa tehtävää, kouluttamalla varusmiehiä ja pitämällä huolta vehkeistä, kuten raketinheittimestä. Kunnossapito on tärkeää.”
Mikä on sodassa suomalaisten vahvuus?
Ylikersantti pohtii hetken.
”Maanpuolustustahto, jota meistä löytyy mittaustenkin mukaan. Se auttaa jaksamaan myös tällaisen pitkän harjoituksen läpi.”
Harjoitus näkyy kylillä
Kun ajamme takaisin Enontekiölle kohti Hetan kylää, vastaan tulee paljon Puolustusvoimien raskasta kalustoa: telakuorma-autoja, panssarivaunuja ja rekkoja. Median show on nyt ohi, ja on jälleen oikeiden taisteluharjoitusten aika.
Illansuussa K-Market Rantakokossa ramppaa sotilaita ostoksilla.
K-kauppias Erkki Rantakokko kertoo myöhemmin, että taisteluharjoitus on näkynyt kaupan arjessa ja koko Enontekiöllä ylipäätään.
”Kun tällaiselle paikkakunnalle tulee suuri sotaharjoitus, sen huomaa, vaikka kaikki eivät pääsekään kauppaan. Se on selvä. Meillä käy asiakkaita aamusta iltaan tasaisesti. Tässä voi olla oikein tyytyväinen.”
Eniten sotilaat ovat ostaneet makkaraa ja niin kutsuttuja roiskeläppiä eli mikropizzoja. Ruotsalaiset puolestaan ostavat majoneesia ja leipätuotteita.
”Laidasta laithan. Tänään eräs ruotsalainen kysyi, millaista on ruisleipä. Näytin, ja hän osti. Meillä on ollut kaksi hyllyttäjää lisänä, muuten olemme pärjänneet omilla työntekijöillä. Yrittäjän omaa työaikaa jatkethan aamusta ja illasta.”
Ilta hämärtyy ja kylä hiljenee. Enää valkoisella raksilla merkattuja Puolustusvoimien autoja ei näy yhtä paljon kuin aamulla. Osa sotilaista on liikkunut harjoittelemaan pohjoiseen kohti Palojärveä.
Vielä on yksi paikka, jossa pitää käydä: Grilli Niestapakka. Se on varautunut sotaharjoitukseen pitkin kevättä, hankkinut lisää pöytiä ja jääkaappeja.
Yrittäjä Erika Ikonen miltei parahtaa, kun astumme sisään grilliin, niin monta haastattelua hän on jo medialle antanut. Vielä löytyy onneksi sisua puhua.
”Yleensä teen yksin tätä hommaa, mutta nyt minulla on tässä kolme palkallista. Mies ja äiti käyvät myös auttamassa.”
Parila on ollut kuumana ja rasvakeittimet päällä joka päivä aamupäivästä iltayhdeksään. Kun Ikonen aloitti tänään työt yhdeltätoista aamulla, ulkona odotti parinkymmenen henkilön jono. Eniten on tilattu poroburgeria ja makkaraherkkua. Lapissa makkaraherkku on sama kuin makkaraperunat.
”Olkapääni reistailee, mutta harjoitus jatkuu vielä viikon verran. Pitää jaksaa. Onhan tämä ollut huikea kerran elämässä -kokemus.”
Sotaharjoitukset jatkuvat vielä miltei viikon. Sen jälkeen Enontekiö hiljenee entiselleen, hiljaiseksi pohjoiseksi kunnaksi.
