Kyllikki Saari kiehtoi Teemu Keskisarjaa jo lapsena – Kun historioitsija lähti mysteerin jäljille, muutti hän mieltään murhaajasta

Kyllikki Saari surmattiin 68 vuotta sitten. Voisiko historioitsija Teemu Keskisarja vielä ratkaista selvittämättä jääneen murhamysteerin?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Teemu Keskisarja Kyllikki Saaren suohaudalla 17. toukokuuta 2021, jolloin selvittämättömästä murhasta oli kulunut tasan 68 vuotta.

Kyllikki Saari surmattiin 68 vuotta sitten. Voisiko historioitsija Teemu Keskisarja vielä ratkaista selvittämättä jääneen murhamysteerin?
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Kyllikki Saari siunattiin ikuiseen lepoon Isojoen hautausmaalla viisi kuukautta kuolemansa jälkeen lokakuussa 1953. Hänen murhansa mysteeri ei ole kuitenkaan jättänyt suomalaisia rauhaan.

Se kiehtoi myös historioitsija Teemu Keskisarjaa jo lapsena, jolloin hän ahmi aiheesta kirjoitettuja lehtijuttuja.

”Se on niin puitteiltaan yksinkertainen, eihän siinä ole kuin metsä, polkupyörä, kevätilta, suohauta, ja sitten kuitenkin mielettömän myriadisen vaikea pääteltävä juttu”, Teemu Keskisarja sanoo.

”Ei muhun vetoa lainkaan se, että Kyllikki oli nuori ja viaton, vaan kuka oli murhaaja ja minkälaisia ihmisiä olivat pääepäillyt, joita lehtijutuissa aika tarkasti kuvailtiin.”

Tuoreessa kirjassaan Kyllikki Saari – Mysteerin ihmisten historia Keskisarja tuo murhan epäillyt lähelle – ja samalla koko sen ajan maailman, jossa nuorta tyttöä ei väijytty netissä vaan käsi ojossa tienvarressa.

”Nyt on groomaajat, silloin oli kaikenlaista pysäyttelijää. Sellaisia, jotka ajaa autolla viereen ja ottaa tarakasta kiinni ja ihan vakavissaan yrittää saada sua jonnekin metsään, ja kuitenkin polkupyörällä oli pakko liikkua.”

Ennen omia tutkimuksia Keskisarjalla oli murhaajasta vahva mielipide. Hän lähti kirjoittamaan kirjaa yhdestä pääepäillystä, joka sekä asui että työskenteli ojankaivajana surmapaikan lähellä. Sodassa mieleltään rikkoutunut, naisten seuraan aktiivisesti pyrkinyt mies tuntui kaikkein loogisimmalta tekijältä.

Historioitsijan mieli kuitenkin muuttui tutkimusten edetessä.

Kyllikki Saari työskenteli seksuaalisen saalistajan alaisena

Kyllikki Saari työskenteli Isojoen kirkkoherranvirastossa kanslia-apulaisena syksystä 1952 lähtien. Silloinen kirkkoherra, joka siirtyi pari viikkoa ennen murhaa Merikarvialle, joutui epäilyksenalaiseksi, mutta antoi ensin lastensa ja myöhemmin kotiapulaisensa vahvistaman alibin.

Teemu Keskisarja oli aiemmin pitänyt papin syyllisyyttä fantasiana, liian kaukaa haettuna teoriana. Mutta mitä syvemmälle asiakirjoihin hän kaivautui, sitä pöyristyneemmäksi hän tuli kirkonmiestä koskevista tiedoista.

”Papin elämänhistoria kokonaisuutena oli varmaan ihmeellisin uusi asia. Ne luurangot oli niin isoja ja todistettuja, mitä hänellä oli taustalla.”

Keskisarjan mielestä papin alibi oli käytännössä arvoton. Pappia on puolusteltu myös sillä, että hänellä ei ollut autoa eikä ajokorttia, mutta Keskisarjan tutkimusten perusteella sekään selitys ei pidä. Papin oli nähty ajavan autoa sekä Isojoella että Merikarvialla, ja hänellä oli mahdollisuus lainata autoa.

Pappi tuomittiin vuonna 1956 seksuaalirikoksesta, ”jatketusta sekaantumisesta” 16-vuotiaaseen tyttöön, joka tapahtui hänen ollessaan Kihniössä kirkkoherrana. Keskisarja on käynyt läpi tapauksen asiakirjat, joiden perusteella metsätiellä väijyminen tai sinne salaisen tapaamisen sopiminen oli papin tapa toimia.

Mies oli seksuaalinen saalistaja, joka kärsi omien sanojensakin mukaan ”pakottavasta tarpeesta” – hän kertoi voimakkaasta sukupuolivietistään kuulusteluissa vuonna 1956, jolloin hän myös tunnusti suhteensa Kyllikki Saareen.

Lue myös: Seura vieraili tutkijan kanssa Kyllikki Saaren murhapaikalla – Teoria seksuaalisesti saalistavasta papista nousi esiin

Katso video – Näin Leena Palomäki muistelee kohtaamistaan Kyllikki Saaren kanssa

Lue myös: Suohaudan mysteeri: Kyllikki Saaren surmalle etsitään yhä selityksiä – Heitä aikanaan epäiltiin nuoren naisen raa’asta murhasta

X