Suohaudan mysteeri: Kyllikki Saaren surmalle etsitään yhä selityksiä – Heitä aikanaan epäiltiin nuoren naisen raa’asta murhasta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kyllikki Saari murhattiin 17.5.1953. Hän oli kuollessaan vain 17-vuotias. Ruumis kannettiin väkijoukon keskeltä autoon.
Kyllikki Saari murhattiin 17.5.1953. Hän oli kuollessaan vain 17-vuotias. Ruumis kannettiin väkijoukon keskeltä autoon. © SKOY
Seuran arkistoista: Kyllikki Saari surmattiin raa’asti hänen palatessaan seuroista. Polkupyörä ja kenkä löytyvät suolta – lopuksi suohautaan kaivettu ruumiskin. Kyllikki Saaren kohtalo koskettaa vielä vuosikymmeniä murhenäytelmän jälkeenkin.

Isojoki ei ole mikään yhden ajatuksen pitäjä, jossa Kyllikki Saaren surmasta vaietaan tai puhutaan yhdellä suulla. Päinvastoin, mielipiteitä on yhtä monta kuin kertojaa.

Monella on epäilys tekijästä, osalla aivan oma teoriakin.

Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kunta saataisiin tuntea jo muustakin, vaikka Isojoen Konehallista tai perunankuorimisen maailmanennätyksestä. 17-vuotiaan nuoren mysteeri on kuitenkin kansallinen trauma – sille etsitään edelleen selityksiä.

Tappaja paikkakuntalainen?

Isojoelle tulevat ottavat Kyllikki Saaren puheeksi heti kättelyssä. Ja sen jälkeen käydään katsomassa suohauta ja muistomerkki parin kilometrin päässä kirkolta.

”Varsinkin kesällä tien varressa näkee useampiakin autoja kerralla. Siksi suohaudalle tehtiin muutama vuosi sitten parempi parkkipaikkakin”, toteaa Rauni Kankaanpää, joka oli itse pikkutyttö, kun surma tapahtui.

iisa Ylikoski muistaa Kyllikki Saaren henkilökohtaisesti, koska hän kävi saman rippikoulun.

”Kyllikki oli sellainen rauhallinen likka. Kuoleman jälkeen häntä surtiin ja samalla peljättiin niitä murhaajia”, muistelee Ylikoski.

Siis keitä murhaajia? Ei, sitä Liisa Ylikoski ei tiedä.

Isojoen entinen palopäällikkö Esko Varpalaide sanoo tietävänsä. Hän pitää selvänä, että tekijä oli tuttu paikkakuntalainen, mustapartaiseksi kutsuttu mies. Varpalaide kuvaili teoriansa tarkasti Isojoen joululehdessä 2004.

”Se on puolet ja puolet”, Varpalaide kommentoi isojokisten tukea teorialleen.

Isojoen suuri draama vuonna 1953

  •  17.5.1953 Kyllikki Saari pyöräili ystävänsä kanssa Isojoen Kortteenkylään hartaustilaisuuteen.
  • Kello 22.30 ystävykset erosivat meijerin risteyksessä, josta Saari jatkoi kohti kuuden kilometrin päässä olevaa kotiaan.
  • Saari ei saapunut yöksi kotiinsa, mutta vanhemmat arvelivat tämän menneen ystävänsä luokse.
  • 19.5. vanhemmat ilmoittivat katoamisesta, kun kirkkoherranvirastossa oli ihmetelty Saaren poissaoloa työpaikaltaan.
  • 20.5. alkoivat suuretsinnät. Valtakunnallinen kiinnostus paisui, kun sadat miehet haravoivat maastoa tuloksetta.
  • 22.7. marjastajat löysivät Saaren polkupyörän suolta turpeennostokuopasta.
  • 10.10. noin kilometrin päästä pyörästä löytyi Saaren kenkä, johon oli tungettu miesten sukka ja Saaren kaulaliina, jossa oli hampaiden jälkiä. Uudet suuretsinnät alkoivat.
  • 11.10. havaittiin teroitettu männynoksa kengän löytöpaikan läheltä. Risu ulottui puolen metrin syvyydestä löytyneeseen Saaren ruumiiseen, jonka alapuoli ja toinen rinta olivat paljaana. Kuolinsyyksi todettiin päähän osunut tylpän esineen isku.
  • 25.10.1953 Kyllikki Saaren hautajaiset keräsivät noin 25 000 osanottajaa.
Tämä kuva on monille suomalaisille tuttu. Kyllikki Saari oli hänet tunteneiden isojokisten mukaan ”rauhallinen likka”.

Tämä kuva on monille suomalaisille tuttu. Kyllikki Saari oli hänet tunteneiden isojokisten mukaan ”rauhallinen likka”. Str / Lehtikuva

Oikeuden ulottumattomissa

Kyllikki Saaren surma oli vuoden 1953 suuri mediatapaus. Nuoren tytön surma kosketti 60 vuotta sitten suomalaisia enemmän kuin Kekkosen hallituksen kaatuminen tai Korean sota.

Pienen Isojoen suuri tragedia on yhä Suomen tunnetuin yksittäinen henkirikos Bodominjärven ja Ulvilan surmien ohella.

”Se oli sen ajan ikävä tapahtuma ja ensimmäinen tällainen mysteeri. Mutta eiköhän 60–70 vuotta ole sellainen raja, että sitten se jää unholaan. Kun kohta ei ole enää ihmisiä, jotka voivat sen muistaa”, sanoo Matti Ylikoski, joka osallistui aikoinaan etsintöihinkin.

Isojoen lääninlääkäri Onni Hokkanen ja päätutkija Axel Skogman tutkivat suohautaa. Väkijoukko seuraa.

Isojoen lääninlääkäri Onni Hokkanen ja päätutkija Axel Skogman tutkivat suohautaa. Väkijoukko seuraa. LAURI HUHTALA / SKOY

Surman poikkeukselliset piirteet ovat pitäneet sen ihmisten mielissä:

17-vuotiaan neidon selittämätön katoaminen, monen kuukauden monipolviset etsinnät, polkupyörän ja kengän löytyminen, ruumiin paljastuminen risulla merkitystä suohaudasta, sadat eri teoriat.

Epäiltyjen henkilögalleria ei olisi uskottava Suomi-Filmissäkään: tytöistä kiinnostunut kirkkoherra, tirkistelevä ojankaivaja, pontikkaa kauppaava ex-poliisi, mustapartainen ahdistelija, saksalainen reissumies, pohjoinen muusikkoporukka – epäiltyjä on ollut
kymmeniä, jopa satoja.

Selvin asia, mitä Kyllikki Saaren surmaajasta voidaan sanoa, on, että
hän ei todennäköisesti ole enää elossa. Tai ainakaan häntä ei enää saada
tuomioistuimen eteen.

Mutta sekin helpottaisi, jos tapauksen kulku vielä selviäisi. Se toivo on
vielä hennosti hengissä.

Kyllikki Saaren hautajaispäivänä kaikki kynnelle kykenevät olivat liikkeellä.

Kyllikki Saaren hautajaispäivänä kaikki kynnelle kykenevät olivat liikkeellä. T NORJAVIRTA/SKOY

Viimeisin teoria

Oma käsitys surmatyön kulusta on isojokisella miehellä, jonka isä oli aikoinaan mukana etsinnöissä. Kun ruumis löytyi suohaudasta, hän pyöräili itsekin pikkupoikana sitä katsomaan. Mies ei halua nimeään julkisuuteen mutta kertoo teoriansa, joka on hänen mukaansa jäänyt vaille huomiota.

Miehen mukaan Isojoen entinen kirkkoherra ei itse surmannut Kyllikki Saarta mutta teetti surmatyön toisilla.

Palkkamurhateoria nojaa siihen, että eräs isojokelainen ryhmä alkoi tulla aikaisempaa paremmin toimeen surman jälkeisinä vuosina. Nämä henkilöt muuttivat sittemmin kauas pois Isojoelta. Ainakin yksi heistä on yhä elossa.

Motiivistakin miehellä on käsitys.

Hänen teoriansa mukaan nuorista naisista kiinnostuneen kirkkoherran ja tämän rippilapsen välillä tapahtui jotain, mitä kirkonisä halusi peitellä. Se selittää myös Kyllikki Saaren epämääräisen pelkotilan viimeisenä iltana.

”Moni asia yhdistää kirkkoherraa tapaukseen. Kyllikki lähetti hänelle kirjeenkin kolme päivää ennen kuolemaansa”, mies miettii.

Hän kertoo myös kunnanlääkärin viitanneen seksuaalisen hyväksikäytön jälkiin yksityisessä keskustelussa.

Virallisissa tutkimuksissa sellaisia ei vahvistettu.

”Kunnanlääkäri sanoi, että ei ruumis ollut sellainen kuin sen yleensä piti olla. Jännä sanonta jäi pienen pojan mieleen.”

Kyllikki Saaren äiti ja isä joutuivat kohtaamaan pahimman, mitä omalle lapselle voi sattua.

Kyllikki Saaren äiti ja isä joutuivat kohtaamaan pahimman, mitä omalle lapselle voi sattua. U.A. SAARINEN / SKOY

Kyllikki Saaren äiti ja isä joutuivat kohtaamaan pahimman, mitä omalle lapselle voi sattua.

Kyllikki Saaren isä. U.A. SAARINEN / SKOY

Vaatekaapillinen tutkintaa

Kyllikki Saaren surman nykyinen tutkinnanjohtaja, Vaasan KRP:n päällikkö Jari Neulaniemi ei lämpene uusille teorioille, tai vanhoillekaan.

”En lähde kommentoimaan teorioita. Yksi on tullut yhteen johtopäätökseen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen, ja kaikki ovat kuitenkin mielestään oikeassa”, Neulaniemi sanoo.

Neulaniemen mukaan 2000-luvulla saaduista vihjeistä ei ole enää lähtenyt liikkeelle oikeita uusia tutkintalinjoja. Vihjeet ovat yleensä koskeneet kuolleita henkilöitä.

”Viranomaisten näkökulmasta tämä on pimeä henkirikos. Että se menisi eteenpäin, pitäisi tulla epäiltyjä, joihin voitaisiin kohdentaa esitutkintatoimenpiteitä ja joita voitaisiin kutsua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin”, Neulaniemi sanoo.

Kyllikki Saaren siunaustilaisuus järjestettiin Isojoen kirkossa. Hautajaiset herättivät suuria tunteita.

Kyllikki Saaren siunaustilaisuus järjestettiin Isojoen kirkossa. Hautajaiset herättivät suuria tunteita. T NORJAVIRTA / SKOY

Kyllikki Saari haudattiin 25.10.1953. Tilaisuuteen osallistui noin 25 000 ihmistä.

Kyllikki Saari haudattiin 25.10.1953. Tilaisuuteen osallistui noin 25 000 ihmistä. T NORJAVIRTA/SKOY

Tapahtumasta on jo 60 vuotta, joten normaalin ajattelun mukaan salaisuus ei hänen mukaansa enää selviä. Vaasan keskusrikospoliisissa aineisto on siirretty jo arkiston puolelle. Mappeja on vaatekaapillisen verran.

Neulaniemi ei halua vahvistaa käsitystä, että poliisilla olisi tiedossa todennäköinen syyllinen, mutta tutkinta olisi pysäytetty, koska tämä ei enää elä.

”Varmasti poliisillakin on käsitys, miten tässä on voinut käydä, mutta kun ketään ei ole tuomittu tai syytetty, ei meillä ole kuin rikoksesta epäiltyjä”, Neulaniemi kuittaa.

Hautajaiset keräsivät väkeä tienvarsille. Autosaattue kulki Isojoella harmaana lokakuisena päivänä.

Hautajaiset keräsivät väkeä tienvarsille. Autosaattue kulki Isojoella harmaana lokakuisena päivänä. T NORJAVIRTA/SKOY

Teoriat hämmentävät yhä

KyllikkiSaaren surmatutkimus on ollut ennätysmäisen laaja. Heti surmavuonna 1953 töitä tehtiin hartiavoimin. Etelä-Pohjanmaalle lähetettiin apuvoimia muualta maasta. Aktiivisia tutkimuksia jatkettiin elokuuhun 1956 saakka.

Tämän jälkeenkin on joka vuosikymmenellä noussut esiin uusia vihjeitä ja teorioita. Tunnettu tapaus on houkutellut myös ammattitunnustajia. Tutkimusmenetelmien kehittyminen on samaan aikaan pitänyt yllä pientä toivoa asian selviämisestä.

Vaasan Keskusrikospoliisin arkistossa on yli 5 000 nimikorttia. Selvitettyjä tutkimuslinjoja on 370. Surmateorioita ja niiden myötä epäiltyjä on ollut useita kymmeniä. Heistä jokunen on noussut yli muiden.

Oliko joku heistä Kyllikki Saaren murhaaja?

1. Sekava ojankaivaja

Isojokelainen ojankaivaja oli pitkään poliisin epäilty numero yksi. Hän säästyi syytteeltä vain todisteiden riittämättömyyden takia.

Ojankaivaja oli 1940-luvulla saanut tuomion mieheen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta. Myöhemmin hän oli tirkistellyt tyttöjä.

Rikoskumppaniksi epäiltiin ojankaivajan lankoa, jolla oli rikollinen tausta. Miehet tunsivat tarkasti Kyllikki Saaren hautapaikan tienoot, koska heillä oli ojatyömaa vain 50
metrin päässä suohaudasta.

Ojankaivaja kärsi mielenterveysongelmista, joiden takia hänen monet kuulustelunsa olivat sekavia ja ristiriitaisia.

Miehen pelasti alibi, sillä sukulaisten mukaan hän oli nukkunut koko surmayön vahvassa humalassa omassa vuoteessaan.

Mies oli pitkään hoidossa ja pidätettynä, mutta välilliset aihetodisteet eivät riittäneet nostamaan syytettä. Nykyiset DNA-tutkimukset olisivat todennäköisesti vahvistaneet ojankaivajan syylliseksi tai syyttömäksi.

Hänen kohtalokseen tuli viettää elämänsä viimeiset kaksi vuosikymmentä epäilyksen varjoissa, kohta kuulustelujen jälkeen Keski-Pohjanmaalla ja 1960-luvulla Ruotsissa.

2. Entisen poliisin outo tapaus

Moni piti isojokelaista 35-vuotiasta kahvilanpitäjää aluksi suorastaan varmana tekijänä.

Paikalliset tiesivät kahvilanpitäjän rikollisista toimista, kuten pimeän viinan myynnistä. Perinteisellä pontikkaseudulla tämä ei vielä ollut niin tavatonta, mutta mies oli erotettu poliisin palveluksesta huonojen elämäntapojen takia.

Silminnäkijä vakuutti nähneensä kahvilanpitäjän ajamassa toisen miehen kanssa Isojoelta kohti Kauhajokea. Kaksi moottoripyöräilijää oli havainnut tämän autoa muistuttavan menopelin pysähtyneen metsätien varteen.

Autoepäily voitiin kuitenkin kumota pitävästi, sillä kahvilanpitäjän auto oli lähes koko toukokuun korjattavana Lapväärtissä.

Korjaaja todisti, että vailla akkua ja renkaita seissyt auto ei ollut liikkunut surmayönä. Myös kahvilanpitäjällä itsellään oli hyvä alibi. Hän oli viettänyt surmailtaa kristiinankaupunkilaisessa hotellissa yhdessä porilaisen liikemiehen kanssa.

3. Epäilyttävä kirkkoherra

Isojoen entinen kirkkoherra herätti alusta lähtien epäilyjä, jotka eivät ole kadonneet vieläkään kokonaan.

Kirkkoherralla oli mainetta nuorista naisista kiinnostuneena hengenmiehenä. Afrikan lähetystyöstä hänet oli passitettu Suomeen salasuhteen takia. Pari vuotta Kyllikki Saaren surman jälkeen hänellä oli Kihniöllä suhde rippikoulutyttöön.

Kyllikki Saari työskenteli kirkkoherranvirastossa, ja kirkkoherra oli myös hänen rippipappinsa. Saari oli lähettänyt hänelle kirjeen vain kolme päivää ennen kuolemaansa.

Ajokortiton ja autoton kirkkoherra oli kuitenkin viettänyt surmailtaa yli 60 kilometrin päässä Merikarvialla rovastin juhlissa.

Kotiapulaisen todistuksen mukaan kirkkoherra oli yöpynyt Merikarvian pappilassa, ja aamukahdeksalta hän piti jo rippikoulua merikarvialaisille.

Vanha alibi pelasti kirkkoherran enemmiltä syytöksiltä. Nyt esitetty teoria kirkkoherran mahdollisesti tilaamasta murhasta asettaa asian vielä uuteen valoon.

4. Mustapartainen häirikkö

Mustapartainen 51-vuotias isojokelaismies on ollut koko ajan yksi pääepäillyistä. Nekrofiliastakin syytetty mies oli kastroitu nuorten naisten ahdistelun takia. Hän oli asioinut usein kirkkoherran kansliassa ja hänen sanottiin puhuneen Kyllikki Saaresta morsiamenaan.

Mies tunsi myös Kyllikki Saaren hautapaikan tienoot, sillä hän oli suunnitellut sen läheltä kulkevan tielinjan.

Kyllikki Saaren surmayönä kello kahdelta mies heitti hiekkaa kunnantalolla asuvan nuoren naisen ikkunaan ja pyysi tätä ulos. Pakit saatuaan hän lähti kohti kotiaan pussi olalla. Seuraavana aamuna mies hyökkäsi holhoojansa kimppuun kettingin päähän kiinnitetyllä rautaesineellä.

Teorian mukaan mies oli surmannut Saaren tällä rautamöhkäleellä, kantanut sen pussissa kotiinsa ja palannut myöhemmin hautaamaan ruumiin tutulle suolle.

Mustapartaista miestä kuulusteltiin surman takia moneen kertaan. Mielenterveyden ongelmista kärsineen miehen puheet olivat sekavia ja ristiriitaisia, eikä syytteen tueksi löytynyt tarpeeksi todisteita.

5. Assmannista muusikoihin

Kaksi 2000-luvun kirjaa nosti vielä uusia epäiltyjä esiin. Jorma Palon ja Matti Paloaron kirja Luottamus tai kuolema! (2004) nimeää syylliseksi saksalaissyntyisen Hans Assmannin, saman miehen, jota on epäilty myös Bodominjärven murhista.

Kirjan mukaan Assmann tunnusti Saaren murhan kuolinvuoteellaan. Assmannin vaimon kertomukset ovat vahvistaneet  epäilyksiä.

Teoria on kuitenkin kaatunut siihen, että Assmann näyttää asuneen Saksassa Saaren surman aikaan.

 Jorma Palon ja Matti Paloaron kirja Luottamus tai kuolema! nimeää syylliseksi saksalaissyntyisen Hans Assmannin

Jorma Palon ja Matti Paloaron kirja Luottamus tai kuolema! nimeää syylliseksi Hans Assmannin. Tammi

Anneli Karhusaaren kirja Kyllikin surma (2009) kuvaa Reino Ojanperän teorian muusikkoseurueesta. Sen mukaan Oulun seudulta tullut kolmihenkinen seurue olisi humalassa törmännyt autolla Saareen ja naamioinut kolarin surmatyöksi.

Kirjan mukaan kaikki kolme miestä kärsivät tunnontuskista ja kuolivat seuraavan seitsemän vuoden aikana oman kätensä kautta.

Ainakaan isojokelaisia epäilyt Assmannia ja muusikkoseuruetta kohtaan eivät näytä vakuuttaneen.

Lue myös: Kaupalliset DNA-testit ulkomailla poliisin keinona selvittää rikoksia

Artikkeli on julkaistu ensi kerran vuonna 2014 Seuran Murha ei vanhene koskaan-erikoisnumerossa.

X