Suohaudan mysteeri: Kyllikki Saaren surmalle etsitään yhä selityksiä - Heitä aikanaan epäiltiin nuoren naisen raa'asta murhasta
Seuran arkistoista: Kyllikki Saari surmattiin raa’asti hänen palatessaan seuroista. Polkupyörä ja kenkä löytyvät suolta – lopuksi suohautaan kaivettu ruumiskin. Kyllikki Saaren kohtalo koskettaa vielä vuosikymmeniä murhenäytelmän jälkeenkin.
Kyllikki Saari murhattiin 17.5.1953. Hän oli kuollessaan vain 17-vuotias. Ruumis kannettiin väkijoukon keskeltä autoon.
Isojoki ei ole mikään yhden ajatuksen pitäjä, jossa Kyllikki Saaren surmasta vaietaan tai puhutaan yhdellä suulla. Päinvastoin, mielipiteitä on yhtä monta kuin kertojaa.
Monella on epäilys tekijästä, osalla aivan oma teoriakin.
Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kunta saataisiin tuntea jo muustakin, vaikka Isojoen Konehallista tai perunankuorimisen maailmanennätyksestä. 17-vuotiaan nuoren mysteeri on kuitenkin kansallinen trauma – sille etsitään edelleen selityksiä.
Tappaja paikkakuntalainen?
Isojoelle tulevat ottavat Kyllikki Saaren puheeksi heti kättelyssä. Ja sen jälkeen käydään katsomassa suohauta ja muistomerkki parin kilometrin päässä kirkolta.
”Varsinkin kesällä tien varressa näkee useampiakin autoja kerralla. Siksi suohaudalle tehtiin muutama vuosi sitten parempi parkkipaikkakin”, toteaa Rauni Kankaanpää, joka oli itse pikkutyttö, kun surma tapahtui.
iisa Ylikoski muistaa Kyllikki Saaren henkilökohtaisesti, koska hän kävi saman rippikoulun.
”Kyllikki oli sellainen rauhallinen likka. Kuoleman jälkeen häntä surtiin ja samalla peljättiin niitä murhaajia”, muistelee Ylikoski.
Siis keitä murhaajia? Ei, sitä Liisa Ylikoski ei tiedä.
Isojoen entinen palopäällikkö Esko Varpalaide sanoo tietävänsä. Hän pitää selvänä, että tekijä oli tuttu paikkakuntalainen, mustapartaiseksi kutsuttu mies. Varpalaide kuvaili teoriansa tarkasti Isojoen joululehdessä 2004.
”Se on puolet ja puolet”, Varpalaide kommentoi isojokisten tukea teorialleen.
Tämä kuva on monille suomalaisille tuttu. Kyllikki Saari oli hänet tunteneiden isojokisten mukaan ”rauhallinen likka”. Str / Lehtikuva
Oikeuden ulottumattomissa
Kyllikki Saaren surma oli vuoden 1953 suuri mediatapaus. Nuoren tytön surma kosketti 60 vuotta sitten suomalaisia enemmän kuin Kekkosen hallituksen kaatuminen tai Korean sota.
Pienen Isojoen suuri tragedia on yhä Suomen tunnetuin yksittäinen henkirikos Bodominjärven ja Ulvilan surmien ohella.
”Se oli sen ajan ikävä tapahtuma ja ensimmäinen tällainen mysteeri. Mutta eiköhän 60–70 vuotta ole sellainen raja, että sitten se jää unholaan. Kun kohta ei ole enää ihmisiä, jotka voivat sen muistaa”, sanoo Matti Ylikoski, joka osallistui aikoinaan etsintöihinkin.
Isojoen lääninlääkäri Onni Hokkanen ja päätutkija Axel Skogman tutkivat suohautaa. Väkijoukko seuraa. LAURI HUHTALA / SKOY
Surman poikkeukselliset piirteet ovat pitäneet sen ihmisten mielissä:
17-vuotiaan neidon selittämätön katoaminen, monen kuukauden monipolviset etsinnät, polkupyörän ja kengän löytyminen, ruumiin paljastuminen risulla merkitystä suohaudasta, sadat eri teoriat.
Epäiltyjen henkilögalleria ei olisi uskottava Suomi-Filmissäkään: tytöistä kiinnostunut kirkkoherra, tirkistelevä ojankaivaja, pontikkaa kauppaava ex-poliisi, mustapartainen ahdistelija, saksalainen reissumies, pohjoinen muusikkoporukka – epäiltyjä on ollut
kymmeniä, jopa satoja.
Selvin asia, mitä Kyllikki Saaren surmaajasta voidaan sanoa, on, että
hän ei todennäköisesti ole enää elossa. Tai ainakaan häntä ei enää saada
tuomioistuimen eteen.
Mutta sekin helpottaisi, jos tapauksen kulku vielä selviäisi. Se toivo on
vielä hennosti hengissä.
Kyllikki Saaren hautajaispäivänä kaikki kynnelle kykenevät olivat liikkeellä. T NORJAVIRTA/SKOY
Viimeisin teoria
Oma käsitys surmatyön kulusta on isojokisella miehellä, jonka isä oli aikoinaan mukana etsinnöissä. Kun ruumis löytyi suohaudasta, hän pyöräili itsekin pikkupoikana sitä katsomaan. Mies ei halua nimeään julkisuuteen mutta kertoo teoriansa, joka on hänen mukaansa jäänyt vaille huomiota.
Miehen mukaan Isojoen entinen kirkkoherra ei itse surmannut Kyllikki Saarta mutta teetti surmatyön toisilla.
Palkkamurhateoria nojaa siihen, että eräs isojokelainen ryhmä alkoi tulla aikaisempaa paremmin toimeen surman jälkeisinä vuosina. Nämä henkilöt muuttivat sittemmin kauas pois Isojoelta. Ainakin yksi heistä on yhä elossa.
Motiivistakin miehellä on käsitys.
Hänen teoriansa mukaan nuorista naisista kiinnostuneen kirkkoherran ja tämän rippilapsen välillä tapahtui jotain, mitä kirkonisä halusi peitellä. Se selittää myös Kyllikki Saaren epämääräisen pelkotilan viimeisenä iltana.
”Moni asia yhdistää kirkkoherraa tapaukseen. Kyllikki lähetti hänelle kirjeenkin kolme päivää ennen kuolemaansa”, mies miettii.
Hän kertoo myös kunnanlääkärin viitanneen seksuaalisen hyväksikäytön jälkiin yksityisessä keskustelussa.
Virallisissa tutkimuksissa sellaisia ei vahvistettu.
”Kunnanlääkäri sanoi, että ei ruumis ollut sellainen kuin sen yleensä piti olla. Jännä sanonta jäi pienen pojan mieleen.”
Kyllikki Saaren äiti ja isä joutuivat kohtaamaan pahimman, mitä omalle lapselle voi sattua. U.A. SAARINEN / SKOY
Kyllikki Saaren isä. U.A. SAARINEN / SKOY
Vaatekaapillinen tutkintaa
Kyllikki Saaren surman nykyinen tutkinnanjohtaja, Vaasan KRP:n päällikkö Jari Neulaniemi ei lämpene uusille teorioille, tai vanhoillekaan.
”En lähde kommentoimaan teorioita. Yksi on tullut yhteen johtopäätökseen, toinen toiseen ja kolmas kolmanteen, ja kaikki ovat kuitenkin mielestään oikeassa”, Neulaniemi sanoo.
Neulaniemen mukaan 2000-luvulla saaduista vihjeistä ei ole enää lähtenyt liikkeelle oikeita uusia tutkintalinjoja. Vihjeet ovat yleensä koskeneet kuolleita henkilöitä.
”Viranomaisten näkökulmasta tämä on pimeä henkirikos. Että se menisi eteenpäin, pitäisi tulla epäiltyjä, joihin voitaisiin kohdentaa esitutkintatoimenpiteitä ja joita voitaisiin kutsua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin”, Neulaniemi sanoo.
Kyllikki Saaren siunaustilaisuus järjestettiin Isojoen kirkossa. Hautajaiset herättivät suuria tunteita. T NORJAVIRTA / SKOY
Kyllikki Saari haudattiin 25.10.1953. Tilaisuuteen osallistui noin 25 000 ihmistä. T NORJAVIRTA/SKOY
Tapahtumasta on jo 60 vuotta, joten normaalin ajattelun mukaan salaisuus ei hänen mukaansa enää selviä. Vaasan keskusrikospoliisissa aineisto on siirretty jo arkiston puolelle. Mappeja on vaatekaapillisen verran.
Neulaniemi ei halua vahvistaa käsitystä, että poliisilla olisi tiedossa todennäköinen syyllinen, mutta tutkinta olisi pysäytetty, koska tämä ei enää elä.
”Varmasti poliisillakin on käsitys, miten tässä on voinut käydä, mutta kun ketään ei ole tuomittu tai syytetty, ei meillä ole kuin rikoksesta epäiltyjä”, Neulaniemi kuittaa.
Hautajaiset keräsivät väkeä tienvarsille. Autosaattue kulki Isojoella harmaana lokakuisena päivänä. T NORJAVIRTA/SKOY
Teoriat hämmentävät yhä
KyllikkiSaaren surmatutkimus on ollut ennätysmäisen laaja. Heti surmavuonna 1953 töitä tehtiin hartiavoimin. Etelä-Pohjanmaalle lähetettiin apuvoimia muualta maasta. Aktiivisia tutkimuksia jatkettiin elokuuhun 1956 saakka.
Tämän jälkeenkin on joka vuosikymmenellä noussut esiin uusia vihjeitä ja teorioita. Tunnettu tapaus on houkutellut myös ammattitunnustajia. Tutkimusmenetelmien kehittyminen on samaan aikaan pitänyt yllä pientä toivoa asian selviämisestä.
Vaasan Keskusrikospoliisin arkistossa on yli 5 000 nimikorttia. Selvitettyjä tutkimuslinjoja on 370. Surmateorioita ja niiden myötä epäiltyjä on ollut useita kymmeniä. Heistä jokunen on noussut yli muiden.
Lue myös: Kaupalliset DNA-testit ulkomailla poliisin keinona selvittää rikoksia
Artikkeli on julkaistu ensi kerran vuonna 2014 Seuran Murha ei vanhene koskaan-erikoisnumerossa.