Loppuuko kotimaisen varhaisperunan tuotanto? Ruotsalaiset valtasivat varhaisperunoiden markkinat
Kotimaisen varhaisperunan ostajat painavat kaupassa väärää vaakanappia. Pikkuvilppi hankaloittaa viljelijöiden asemaa.
Nyt on uusien perunoiden aika. Mutta kuinka kauan?
Hyviä uutisia, juhannusjuhliin valmistautuva suomalainen: pöytään on taas tarjolla halpaa varhaisperunaa.
Sitten ne huonot uutiset: kotimainen perunanviljely on ajautunut kohti epävarmoja aikoja.
”Tämä vuosi on ratkaiseva. Jos nyt menee huonosti, pinta-ala laskee”, merimaskulainen perunanviljelijä Jukka Sariola sanoi maanantaina Maaseudun tulevaisuudessa.
Varhaisperuna on sesonkituote, jossa tili tehdään alkukesästä. Kasvihuoneessa kasvatetuista varhaisperunoista on voinut saada vapun tienoilla jopa 30 euron kilohinnan. Mutta viime vuodet markkinoita on vaivannut ruotsintauti. Kaupat myyvät jo toukokuussa halpaa ruotsalaista varhaisperunaa. Kallista kotimaista ei välttämättä edes oteta kaupan valikoimiin.
”Asiakas ei pääse itse valitsemaan”, perunanviljelijä Jukka Sariola sanoo Seuralle.
Punnitusvilppi on suomalaisen varhaisperunan surma
Ahdingon taustalla ovat kauppiaiden ikävät kokemukset: asiakas ottaa varhaisperunat kalliista kotimaisesta laarista, mutta punnitsee ne halvan ruotsalaisen hinnan mukaan. Pikkuvilpin valvonta on käytännössä mahdotonta. Mutta kulut jäävät lopulta kauppiaan maksettavaksi.
Ruotsalaisten varhaisperunoiden invaasion myötä kotimaiset tukkuhinnat ovat painuneet kannattavuuden rajalle. Ja kun peruna ei enää muutu rahaksi, viljelijään iskee motivaationpuute. Pelkona on se, mitä tapahtui viime vuonna.
”Perunaa kynnettiin maahan ja vietiin rekkakuormittain Pohjanmaalle. Henkilökohtaisesti kynnin maahan. Totesin, ettei niillä hinnoilla saa nostettua perunaa edes ylös.”
Jukka Sariolan mukaan viime juhannuksena varhaisperunan tukkuhinta pyöri 0,60 euron tuntumassa. Heinäkuussa hinta putosi 0,20 euroon kilolta.
”Siinä alkoi tulla meidän raja vastaan, ettei perunaa kannata nostaa.”
Tänä vuonna kylmä alkukesä on pitänyt tukkuhinnat toistaiseksi hyvällä tasolla. Mutta Sariolan mukaan viljelijä on jatkuvasti veitsi kurkulla. Perunan hinta ja arvio menekistä muuttuvat päivittäin. Epävarmoilla markkinoilla viljelijä joutuu reagoimaan muutokseen yhtä herkästi kuin pörssimeklari. Yhtälöä hankaloittaa se, että peruna kasvaa koko ajan. Jos satoa ei saa myydyksi, perunat kasvavat liian suuriksi. Sen jälkeen ne eivät käy lainkaan kaupaksi.
”Kansakoulupohjalta tämän koko yhtälön ymmärtäminen on aika haastavaa”, Sariola sanoo.
Kohta ei enää kannata nostaa varhaisperunaa, kun tuottajahinnat vain laskevat. © Petri Kaipiainen/Kuvaryhmä/SKOY
Etelän halpatuotanto voittaa
Vaikka tällä hetkellä tilanne on kohtuullinen, tulevaisuuden uhkakuvat eivät ole väistymässä. Jukka Sariolan mukaan kotimaisilla viljelijöillä ei ole keinoja kamppailla etelän halpatuotantoa vastaan. Suomessa joudutaan varautumaan hallaöihin, suojaamaan satoa. Toimenpiteet lisäävät viljelijän kustannuksia.
”Me ollaan kolme viikkoa myöhässä Ruotsin kasvukaudesta.”
Ainoa keino on vedota kuluttajiin, jotta he maksaisivat kotimaisesta perunasta hyvän hinnan.
Mutta suomalaiset ovat jo päässeet halvan tuontiperunan makuun. Globaalitaloudessa on aina varhaisperunan sesonki.
Ruotsi ei suinkaan ole ainoa maa, josta pottuja tuodaan. Alkukesästä moni ostaa italialaista siikliä. Ulkomaista varhaisperunaa tuodaan myös Espanjasta, Ranskasta, Marokosta ja Hollannista.
Joidenkin huippukokkien mielestä Välimeren varhaisperunat ovat vetisiä. Mutta makuasioista on turha kiistellä. Kotimaisen varhaisperunan arvonpalautus on joka tapauksessa kiinni meistä kuluttajista.
Ensi kerralla painetaan ainakin vaa’asta oikeaa nappia?
Lue myös:
Suomalainen maatalous henkitoreissaan – ”Rahat sähkölaskuun lainattiin naapureilta”